Hae
Outi Karita

Uusi hetki

En taistele vastaan elämää,
joka hetki on uusi,
voin tarttua siihen jumiutumatta edelliseen.
Voin myös valita aloittaa koskatahansa
uuden hetken.

Välillä sitä jumiutuu kaavoihin, liiankin usein, samoin odotuksiin. Kun asiat ei menekään niinkuin yleensä tai niinkuin olisi suunnitellut niin sitä turhautuu, jopa ärsyyntyy joskus. Näin arjesta tulee helposti tahimista. Nimittäin ”newsflash”  elämä lasten kanssa ei noudata kaavaa. Joskus kenties noudattaa, mutta koskatahansa on mahdollisuus siihen, että asiat menevätkin täysin toisin. Mitäpä jos arjessa voisikin tarttua jokaiseen hetkeen, että okei, tää menee tällä kertaa näin. Okei, mä en saakaan nyt sitä omaa hetkeäni, saan sen joskus myöhemmin, ehkä…. Nyt ei haluttukaan tehdä tätä, tehdäänpä jotain muuta jos mahdollista. Välillä pidetään tiukastikin kiinni jostain ajatuksesta ja suunnitelmasta ja vaikka sen voisikin muuttaa niin emme näe sitä mahdollisuutta, jumiudumme ja samalla ajattelemme lapsemme jumiutuvan…

Omat tarpeet, sehän tästä vaikeaa tekee. Kun omat tarpeet eivät täyty tai omat rajat ovat koetuksella niin on vaikeampi sietää näitä tilanteita, on vaikeampi heittäytyä ja pysähtyä hetkeen. Omat tarpeet tarvitsevat myös tulla huomioiduiksi riittävästi. Joskus ne täytyy pistää syrjään odottamaan parempaa hetkeä, mutta on myös tärkeää tarkastella, että voisiko niitä omia tarpeita myös etukäteissuunnitella. On sovittuna tai suunniteltua puolison kanssa, että saa tiettynä iltana hetken itselleen, on sovittu isovanhemmille hoitoon meno tms., jolloin voi tietää, että se hetki on tulossa. Ihan perusperustarpeista lähtien omista tarpeista ja rajoista täytyy itse kantaa vastuuta. Puolisona voi itse myös huomioida toista ja antaa toiselle tilaa joskus ihan pyytämättäkin, kun huomaa, että toinen sitä tarvitsee tai vaikkei sellaista huomaisikaan…

Tartutaan hetkeen, 
heittäydytään elämään,
eletään omaa unelmaa todeksi!

Tällaisissa ajatuksissa mun alkuviikko on pyörähtänyt käyntiin. Tämä lähti omakohtaisista ajatuksista leviten tässä kirjoittaessa myös niiden ulkopuolelle yleiselle tasolle.

Olisi kiva kuulla, että heräsikö tästä ajatuksia?

Pst. Käy instan puolella stooriin heittämässä mulle pääsiäiskyssäreitä

@outikarita

Lue myös

Arkisia hetkiä keskiviikolta

Unelmista elämän suunta! Ajatusta tähän viikkoon….

Miltä ilo tuntuu kehossasi?

Unelmista elämän suunta! Ajatusta tähän viikkoon….

”Anna unelmiesi elää, 
sillä sinäkin elät, muutut.
Kysy itseltäsi joka aamu:
onko tämä suunta,
jota kohti haluan tänään elää?”

-Unelmakortti-

Nostin jälleen muutaman unelmakortin (Hidasta elämää putiikista ostamani) luen tällä hetkellä Suvi Bowellan Kiltin tytön voimakirja ja siinä on aivan huikeita ajatuksia. Näistä se ajatus sitten lähti tänne virtaamaan…

Yksi mielikuvatehtävä edelleä mainitusta kirjasta neuvoi pysähtymään miettimään itseä arjessa, mitä haluaa tuntea, mitä tehdä, mitä jakaa ja kenelle. Mitä kaikkea näkee kun unelmoi arkensa ja itsensä siinä arjessa. Ulkomuistista tämän kirjoitin, joten mielikuvaharjoituksen ohjeistus ei ehkä mennyt juuri näin ja sisälsi paljon muutakin, kokonaisuudessaan se löytyy kyseisestä kirjasta. Tässä kuitenkin, mitä nyt kirjoitin on hyvää ajatusta pysähtymiseen. Kun tällaista mielikuvittelua tekee, on helpompi elää sitä unelmaa kohti ja jonakin päivänä kenties huomata, että se oma arki vastaa sitä mielikuvaa….

Olenhan itsekin sanonut, että elän tällä hetkellä unelmaani ja elämässäni on enemmän, mitä olisin edes joskus unelmoinut. Aika monella on varmasti se jokin unelma-ajatus itsestä, perheestä, parisuhteesta eikä se aina kohtaa todellisuutta vaikka kuinka haluaisi. Eikä kaiken tarvi ollakaan kokoaikaa kuin unelmaa, ei se ole mahdollista, välillä erehdytään ja kompuroidaan, välillä elämä heittä eteen kiviä. Onnellisuus ei tarkoita välttämättä ongelmienpuutetta eikä unelma täydellisyyttä. Unelmat ja onnellisuus koostuu pienistä hetkistä, jotka kannattelevat myös vaikeuksissa.

Elämässä ja itsessä saattaa olla rajoittavia tekijöitä, asioita joiden haluaisi muuttuvan ja nimenomaan itsessä, uskomuksia, tunnelukkoja ja reagointeja, jotka kumpuavat jostain kaukaa. Oikeastaan sanoisin, että näitä on kaikilla, joillakin syvällä alitajunnassa, mutta näitä on myös mahdollista tiedostaa ja tunnistaa. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, onko tämä minun tunne tai onko tämä se tapa reagoida, jolla haluan reagoida ja miksi reagoin tai toimin tavoilla, joilla en halua.

Pysähtymällä näihin, unelmiin ja toisaalta omiin reagointeihin, tapoihin ja tunteisiin, on mahdollisuus liikkua kokoajan lähemmäksi sitä unelmaa.
Joten tälläkin viikolla unelmoin ja otan myös vastaan sen mitä tulee tarkastellen ja oppien….

Tällaisilla ajatuksilla tämän viikon alussa….
Ihanaa jo alkanutta viikkoa kaikille!
Muistakaa unelmoida!

Ja vielä lopuksi kuva tältä päivältä, ekaa kertaa tänä keväänä hiekkalelut pääsi ulkoilemaan!

Lue myös

Miltä ilo tuntuu kehossasi?

Arkisia hetkiä tiistailta

Instassa

@outikarita