Lastenkirjalauantai: Katri Kirkkopelto – Piki
Piki
Teksti ja kuvat: Katri Kirkkopelto
2016
Minäkin haluaisin mukaan!
Toivoo Piki
Takakansi
Piki oli innoissaan.
Se oli menossa ensikertaa metsään, jonne muut lapset olivat rakentaneet majan. Piki oli pukeutunut Salamasankarin asuun. Salamasankari oli kaikkein nopein ja rohkein.
Mutta miten kävikään?
Uudet kaverit eivät ottaneetkaan Pikiä mukaan, vaan läimäyttivät oven kiinni sen nenän edessä.
Onneksi on Iso, jolla on lämmin syli. Ison rauhoittavat sanat lohduttavat murheellista pikkuolentoa. Yhdessä Ison kanssa Piki miettii, miten päästä leikkeihin mukaan ja millainen on hyvä kaveri. Pikikin löytää lopulta oman ystävän, Lumin.
Piki on tarina ryhmässä tapahtuvasta kiusaamisesta, itsetunnon vahvistamisesta, tunteista ja ystävyydestä.
Lukukokemus
Minä: Mitäs tykkäsit kirjasta?
Luka: Se oli superkiva
Minä: Mikäs oli kivaa?
Luka: Että se iso kerto Pikille, että joko on mennyt harmi pois, kun iso lohdutti. Sekin oli kivaa, kun Piki sai kaverin.
Tämä oli yksi keskustelumme kirjasta, meidän pian kolme ja puolivuotiaan kanssa. Kirjasta nousi jutusteluun myös kiusaaminen ja leikeistä pois jättäminen, se ettei toiset välttämättä ole ilkeitä, mutta eivät oikein osaa leikkiä yhdessä ja että sitä yhdessäleikkimistä kaikki harjoittelee. Kirjassa on myös tärkeä viesti aikuiselle, kuulla ja nähdä lapsi, auttaa ja kannatella tunteissa.
Ensimmäisellä lukukerralla ajattelin, että kirja on melko pitkä, yhdellä aukeamallakin saattaa olla paljon tekstiä, mutta tarinaa ei voinut jättää kesken, eikä kyllä tarvinnutkaan. Poikani halusi tietää, miten kirjassa käy, tuleeko leikeistä poisjääneelle Pikille parempi mieli vielä, pääseekö hän leikkeihin ja saako kavereita. Huomasin Lukan eläytyvän hyvin vahvasti kirjan tunteisiin, Pikin tunteisiin.
Kirjassa oli hyvin rikasta kerrontaa ja hienosti kuvailtuja tunteita tekstissä ja kuvituksessa.
”Yhtäkkiä Pikihalasi Isoa lujasti. Niin kuin halataan, kun hyvä mieli ei meinaa mahtua turkin sisään. Piki kutsui sitä lujaa tykkäystä -halaukseksi. Iso naurroi lämmintä, syvää nauruaan.”
Ihana lukukokemus lapsen kanssa tärkeästä ja vaikeastakin aiheesta. Lukukokemusta rikasti kaunis kuvitus! Niin tekstissä kuin kuvissakin oli saatu hienosti kuvailtua tunteet ja tapahtumat. Kirjan hahmot oli täysin kuvitteellisia ja sekin oli kivaa vaihtelua ,ei ollut ihmisiä, eläimiä, kulkuneuvoja vaan täysin kuvitteellisia hahmoja,joihin oli helppo samaistua.
”Pikin kasvoille levisi onnellinen hymy. Tuntui kuin olisi kutittanut vähän joka puolelta.”
Oliko Piki -kirja sinulle tuttu?
Mikä lastenkirja sinulle jäänyt viimeksi erityisesti mieleen?
Kirja sopii lastenkirjahaasteeseen jälleen oivallisesti, ainakin kohtiin
Tarina, jonka olisin halunnut kuulla lapsena
Kirja, jonka päähenkilö ei ole ihminen tai eläin
Kirja, joka tuo lohtua
Kirja, joka käsittelee ulkopuolisuutta tai yksinäisyyttä
Lue myös
Lastenkirjalauantai: Jani Toivola – Poika ja hame
Kettujuttuja – Lastenkirjahaaste ja lukuvinkki!