Hae
Outi Karita

Arkisia hetkiä -Maanantai

Kaikki tunteet tulevat ja menevät.
Kun huomaat ilon, syvennä tunnettasi:
anna kehon nauttia kokemuksesta.

Näin runoili viikon alkajaisiksi kalenterini.

Maanantaiaamu, kävin vaa´alla. Suurin muutos valmennus starttasi ja vaa´an lukema kurkattiin. Se näytti 77,5 kg. Siinä se nyt on viihtynyt ja tulipa tännekin nyt kerrottua. Muutama kilo enemmän, mitä ennen Bellan raskautta, paljonkin enemmän, mitä ennen Lukan raskautta, tai mikä on paljon…? Painolukema ei mua kuitenkaan tällä hetkellä hätkähdytä, se on vain luku! Kehon hyvinvointi ja toimivuus on paljon tärkeämmät seikat ja niissä onkin tapahtunut niin paljon parempaan sunntaan, etten voi olla kuin kiitollinen siitä muutoksesta!

 

 

Naistenpäivä, sain halaukset, pusut ja naistenpäivätoivotukset miehiltäni. Olin jo viikonloppuna saanut kukkia ja kortin, poikani ei malttanut odottaa maanantaihin.

Lukalla kerhoaamu, isin kuskaamana kerhoon. Jäätiin Bellan kanssa viettämään kaksin naistenpäivän aamua. Touhutettiin mitä touhutettiin ja mä myös jumppasin pienen parinkymmenen minuutin jumpat ja sain etureidet ainakin maitohapoille. Koko päivän tuntui reisissä, miltähän huomenna tuntuu… Syötiin myös lounas Bellan kanssa ja sit lähdettiin hakemaan Lukaa!

Bella nukahti autoon Lukaa hakiessa niinkuin oletinkin. Kähki kuitenkin hieman kerhon pihassa, mutta kotipihassa oli taas ihan unessa. Lukaa vähän harmitti kerhosta lähteä, olisi halunnut vielä keinua, mutta mentävä oli… Autossa juteltiin kerhopäivästä ja harmi meni ohi!

Kun tultiin sisälle ja pääsin keittiöön aloittamaan lounaan laittamisen Lukalle niin Bella käkisi ja itkusti rattaissa ulkona. Onpas outoa, yleensä nukkuu kuitenkin pitkän pätkän.  Laitoin kengät jalkaan ja menin rattaita heijaamaan terassille, joku käveli oman vauvansa kanssa pihamme kohdalle ja ja kääntyi kuitenkin takaisin. Mietein, käviköhän katsomassa mistä itku tulee. Hetken kuitenkin koitin nukahtaisiko Bella kun yleensä tosiaan nukkuu, mutta ei. Luovutin ja mentiin sisälle ja pian itkut loppuikin.

Luka sai syödäkseen pyttäriä pikaisesti pakkasesta ja Bella halusi vielä maitoa. Ehkä olikin nälkä… Yhden maissa Luka meni päikkäreilleen rattaisiin ulos ja simahti varmaan heti. Hetken päästä ajattelin kokeilla Bellaa uudestaan unille, jos nyt masu maitoa täydempänä uni maittaisi paremmin, mutta ei meininkiäkään nukahtamisesta. Eipä sitten… Tein itselleni päivälatten ja söin pienen välipalan, josta Bellakin halusi maistella, jugurttia ja marjoja…

Mulla oli jotenkin ärsyttävä olo, sellainen että ärsyynnyin tois helposti ties mistä, en edes enää muista mistä… Niinpä levitin keittiön pöydälle kaksi korttipinoa, joista kummastakin nostin kortin. Kummassakin runo, toisessa myös kirjoitustehtävä. Joskus luin vinkin, että mieltänsä voi rauhoittaa lukemalla jonkun runon, ihan minkä vaan. Kyllähän tämä rauhoittikin ja kortit oli nyt myös todella osuvat naistenpäivään, Unelmakortti kyllä osui noin muutenkin tosi hyvin meikäläiseen. Toinen kortti oli Sielun sopukoita kortti, jossa on aina kirjoitustehtävä, ajattelin, että voisin tänään myöhemmin ottaa itselleni aikaa ja kirjoittaa sen tekstin. Sitä aikaa ei tullut myöhemmin, mutta jätin kortin talteen, kirjoitan toisena päivänä!

Kirjoituskortissa muuten kyseltiin mitä tunentta kaipaa eniten juuri nyt? Mistä tunteesta tai ajatuksesta haluaisi päästää irti? Mietein kyllä näitä ja yritin miettiä omaa ärsytysoloani, mutta en oikein saanut kiinni, mistä se kumpusi… Nyt muuten hoksasin, että Maija myös kyseli instassaan samana päivänä, että kaipaako tällä hetkellä enemmän iloa vai turvaa… Yhteensattumia vai…

Herättelin Lukan päiväunilta lempeästi siinä puoli kolmen maissa ja Bella tohisti pirteänä edelleen. Luka ei oikein tokkuraisena ollut yhtä innostunut Bellan virkeydestä kuin Bella itse. Luka kaipasi rauhaa, tunnistan niin itseni pojassani. Annoin hänen hetken katsella Kaapoa tabletilta ja menin Bellan kanssa keittiöön laittamaan lapsille välipalaa. Hetken kuluttua kutsuin Lukaa myös välipalalle, menin sohvan luo ja huomasin, että Lukalla oli jokin vaikea tunne, paha olo, melkein itku pojalla tuli. Laitoin hetkeksi Kaapon pauselle, menin viereen ja kysyin, että tuntuuko jokin pahalta, tapahtuiko Kaapossa jotakin? Hän alkoi kertoa Kaapon kerhosta ja että se Jerry ehkä kuoli… Sanoin, että katsotaanpa hetken matkaa yhdessä ja kyllä, siinä jaksossa kerhon Jerrygerbiili tms. pikkueläin kuoli. Asia käsiteltiin kuitenkin ohjelmassa hienosti ja Kaapo piirsi muiston itsestään ja Jerrystä. Kaapolle tuli parempi mieli ja Lukalle tuli parempi mieli ja mä sanoin vielä, että meille jää aina muistot vaikka joku lähtisikin pois tai kuolisi. Luka sanoi ”jos joku mun kaveri kuoloo, niin siitä jää sit muistot mulle”. Sitten hän oli valmis välipalalle… Mietein vain, että olipa jotenkin hellyyttävä ja hieno hetki ja taas huomasin pojassa itseäni.

Välillä päivän aikana puhelin ilmoitti viestistä, sain naistenpäivätoivotuksia. Lähetin itse myös muutaman toivotuksen. Sekä saamisesta että lähettämisestä tuli kiva fiilis, ihanaa, että joku muistaa naistenpäivänä hasukalla tai lämpimällä viestillä. Luin monenmoista erilaista naistenpäiväpäivitystä somesta ja mietin, missä omat ajatukseni tänä naistenpäivänä kulki, omassa naiseudessa ja kiitollisuudessa. Näistä näpyttelin ajatuksiani kännykällä blogiin odottamaan…

Aamupäivällä muuten runoilin itse muistivihkooni pienen naistenpäivärunon, jonka myöhemmin jaoin instassa, siellä se on luettavana, kuten edellisessä postauksessanikin.

Bella alkoi vaikuttaa neljän maissa väsyneeltä. Olin aiemmin päättänyt, etten yritä enää unille ennekuin olisi oikeasti väsyneen oloinen. Puin Bellalle vaatetta, laitoin vaunuihin ja hänhän simahti heti kun ovesta rattaat ulos tuuppasi. Riku oli hieman pidempään töissä ja syötiin yhdessä viiden maissa kun hän tuli kotiin. Olin tehnyt päivän aikana listaa mitä kaupasta tarvisi ja vihanneksethan tässä loppuu, kun Suurin muutos projekti meillä alkoi, lounasravintolat meni kiinni ja Riku tarvitsee myös eväät työpäiviin… HeVi puolta kuluu siis huomattavasti entistä enemmän! Blaah, kauppaan tarvi lähteä mutta ei olisi millään halunnut. Olisin halunnut sulkeutua itsekseni lukemaan ja kirjoittamaan,mutta lähdin kauppaan.

Kauppareissun jälkeen ei ollut oikein oloa siihen lukemiseen ja luovaan kirjoittamiseen, niinpä kirjoittelin naistenpäivän blogipostauksen valmiiksi ja julkaisin sen. Ajatukset itseasiassa jäsentyivätkin kauppareissun aikana paljolti, joten tekihän se kauppareissu hyvää. Sain omille ajatuksilleni samalla tilaa ja rauhaa. Tuli muuten myös hyvämieli, kun kaupanmyyjä toivotti hyvää naistenpäivää.

 

Illalla lasten mentyä nukkumaan luin hetken kirjaa, kunnes silmäluomet ihan oikeasti alkoivat lumpsua yrittäessäni pitää niitä kirjan sivujen riveillä. Menin nukkumaan….

Mun piti oikeasti kirjoitta lyhyt pieni postaus, mutta enhän mä osaa, heh! Nyt kun itse tämän vielä luin ennen julkaisua niin tää postaus kuulostaa kyllä niin multa, että vähän naurattaakin, tuntuu hyvältä ja hymyilyttää….

Kirjoittelin sitä Rehellistä arkea postaussarjaa alkuvuoden ja siinä tuli käytyä arki läpi maanantaista perjantaihin. Piti alunperin mukaan ottaa viikonloppukin, mutta unohdin sen tyystiin viime viikonloppuna ja nyt starttasin tällaisen, kenties uuden postaussarjan hieman eri tyylillä kirjoittaen meidän arjesta. ehkä ensi viikolla kirjoitan tiistaista, tykkäisittekö?

Huomasin muten, että mulla on viimeaikaisiin kommentteihin jäänyt vastaamatta ja olen pahoillani siitä. Yritän kiriä tän asian suhteen ja tänään vastata kaikkiin vastaamatta jääneihin kommentteihin! Ihana kun kommentoitte!

Lue myös

Naistenpäivä, sä voit olla mitä tahansa!

Suurin muutos starttaa hyvillä fiiliksillä!

Rehellistä arkea – pizzaperjantai

Instassa

@outikarita

2 kommenttia

  1. Anu kirjoitti:

    Tykkäsin tosi paljon tästä postauksesta. 🙂 Ja muutenkin ihanaa, kun kirjoitat taas aktiivisemmin. Vai tuntuuko musta vaan, että olet muutaman kuukauden aikana alkanut postaamaan tiiviimmin? Miten vain, kiva, kun kirjoitat. 🙂

    Mukavaa päivää!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Moikka!
      Kiva kuulla ja olen kyllä nyt tosiaan pistannyt aktiivisemmin, mitä tuossa viime vuonna 😊
      Aurinkoisia päiviä sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *