Hae
Outi Karita

Helmikuun 3 kirjaa vei mennessään, luettuna ja kuunneltuna

Helmikuussa tuli saatettua loppuun oikeastaan 4 kirjaa. Yhdestä teinkin oman postauksensa ja se oli Thomas Gordonin toimiva perhe, joten sitä kirjaa en ota tähän postaukseen mukaan. Helmikuussa tämän lisäksi tuli luettua yksi kirja ja kuunneltua kaksi. Aikas hyvä tahti ja nämä kirjat vei niin mennessään, että lähes kaikkina mahdollisina hetkinä luin tai kuuntelin!

Kate Mosse Labyrintti

Kaksi naista, yksi kohtalo -ja salaisuus, joka on pysynyt kätkettynä 800 vuotta.

Tämä kirja on ollut pitkään hyllyssäni, äiti toi sen joskus minulle ja nyt sitten tartuin tähän. Oikeastaan olin jo joskus aiemmin tämän aloittanut, mutta silloin oli lukemisen rytmi oli kateissa. Nyt kun kirjan pariin palasin, niin johan vei mennessään. Kirjassa käytiin 1200 luvulla ja sitten taas vuodessa 2005. Kirja kertoikin juuri siitä, miten nämä kaksi hyvin erilaista maailmaa limittyivät toisiinsa historian ja sukupolvien ketjuna ja jatkumona. Todella kiehtova tarina ja puolen välin jälkeen oli vaikea lopettaa kirjan lukemista. Kerronta oli hyvin rikasta ja kirja hyvin tiivistunnelmainen!

Parhaista kirjoista löytyy usein hienoja viisauksia ja oivalluksia!

Pakko jakaa yksi kuva kirjan sivuilta, hienosta tekstinpätkästä!

Takakansi

”Heinäkuussa 2005 Alice Tanner viettää kesää arkeologisilla kaivauksilla Pyreneiden vuoristossa lähellä Carcassonnen keskiaikaista kaupunkia. 
Sattumalta hän löytää vuorelta ikivanhan hautaluolan, jonka lattialla makaa toisiaan syleillen kaksi murenevaa luurankoa, välissään kivisormus.
Outo tunne valtaa Alicen, kuin hän olisi ollut paikassa ennenkin. Tietämättään Alice tulee vapauttaneeksi voimia, joiden on tarkoitus pysyä kätkettynä.

Heinäkuussa 1209 Carcassonnea uhkaa kerettiläisiä vastaan suunnattu ristiretki. Nuori Alais saa isältään kirjan, jota hänen on suojeltava henkensä uhalla. Kirja kätkee sisäänsä Graalin salaisuuden, ja sen suojelijoiden tunnusmerkkinä on labyrinttikuvioinen sormus. 
Mutta Alais ei voi aavistaa, millaisia uhrauksia vaatii piilottaa salaisuus, joka juontaa juurensa tuhansien vuosien taakse aina muinaisen Egyptin aavikoille.”

Gail Honeyman Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Tunsin itseni onnelliseksi, ihan kuin olisin nielaissut auringonsäteitä”

Lainaus kirjasta, joka jäi mieleeni ja joka saa minut edelleen hymyilemään.

Tämä tuli ihan vahingossa otettua kuunteluun. Painoin siis juuri tämän kirjan ihan vahingossa päälle, näkemättä edes mistä kirjasta oli kyse. Sitten päätin vaan tarttua tähän vahinkovalintaan ja se osoittautuikin hyväksi vahingoksi! Aluksi kirjaa kuunnellessani olin hieman sitä mieltä, etten nyt oikein tiedä pidänkö kirjan tarinasta ja asetelmasta siinä, tehdäänkö tässä pilkkaa kirjan päähahmon kustannuksella, mutta pian oivalsin ettei siitä ole lainkaan kyse. Kirjan kannessa lukee ”hulvaton ja koskettava” ja niitä kumpaakin tämä oli! Ennalta-arvaamaton oli myös kuvailussa, mutta niin en itse sanoisi, alkuun kyllä, mutta aika pian itse arvasin muutaman asian. Se ei silti haitannut, kirjakokemus kokemus oli oikein hyvä! Itse kuvailisin kirjan kertovan yksinäisyydestä ja ystävyydestä, traumoista ja uskomuksista sekä niiden vaikutuksista pitkälle elämään. Kirja myös muistuttaa siitä, miten ikinä ei voi tietää toisen koko tarinaa jos sitä ei ole kuullut ja miten se jokaisen oma tarina voikaan näkyä elämässä, käyttäytymisessä ja reagoinneissa.

Hyvin koskettava kohta kirjasta, muistin varassa kirjoitin ylös kirjaa kuunnellessani, joten sanatarkkuutta en vanno:

”Kysyttäessä sanon kuuluvan ihan hyvää, vaikka olen itkenyt itseni uneen, kun en ole kahteen päivään puhunut kenellekään.”

Takakansi

”Saanko esitellä Eleanorin, vuoden epätodennäköisimmän sankarin! Eleanorille kuuluu ihan hyvää kertoo hykerryttävästi ja silti liikuttavasti yksinäisyydestä.

Eleanor elää yksinään jämptisti organisoitua elämää. Joka päivä töissä hän käyttää samoja vaatteita ja nauttii samanlaisen lounaan. Hän ei oikein osaa olla ihmisten kanssa vaan sanoa paukauttaa äkkiväärästi mitä ajattelee. Kun työviikko on takana, Eleanor katoaa kotiinsa noutopizzan ja votkapullon kanssa eikä puhu kenellekään ennen maanantaita. Ainoat kontaktit joita Eleanor näyttää pitävän yllä, ovat viikoittaiset puhelut äidille ja sosiaalityöntekijän käynnit. Vaikka Eleanor on vasta nuori aikuinen, hän elää kuin kaikki olisi jo ohi. Miksi Eleanor on sellainen kuin on? Yksi ystävällinen teko työtoverilta alkaa murtaa muuria Eleanorin ympäriltä, ja lopulta Eleanor saa huomata lohdullisesti: koskaan ei ole liian myöhäistä. Mikään.”

Ann-Christin Antell Puuvillatehtaan varjossa

Historiallista romantiikkaa ja viihdyttäviä juonenkäänteitä 1800-luvun Turussa

Suomalaiseen maisemaan ja historiaan limittyvä kirja kiehtoi minua pariinsa jo kansikuvan ja nimen perusteella. Halusin juuri jotain tällaista, joka tavallaan limittyi meidän maan historiaan ja kirja veikin mukanaan lukijan 1800 luvun lopun Turkuun hyvin kiehtovasti. Itse kuvailisin kirjan kertovan naisesta, joka uskaltaa elää omannäköistä elämäänsä välittämättä ulkopuolisten odotuksista ja sosiaalisesta paineesta ja miten lopulta näin eläen voi saada juuri sen mitä elämäänsä kaipaa. Vetovoiman laki, elä omannäköistä elämää niin saat juuri sitä.

Pakko myös mainita, että kirjalla oli aivan loistava lukija, Sanna Majurin ääni sopi jotenkin kirjan aikakauteen ja tunnelmaan täysin!

Takakansi

”Järkevää ja leiskuvaa Jennyä eivät kovat ajat ole murtaneet. Nuorena leskeksi jäänyt rovasti Stenroosin tytär on mukana Rouvainyhdistyksessä, joka kerää varoja hyväntekeväisyyteen ja Kansankirjaston perustamiseen järjestämällä naamiaisia ja rusettiluisteluja. Turun seurapiireissä Jenny tutustuu puuvillatehtaan johtajan poikaan Fredrik Barkeriin ja uudistusmieliseen Kosti Vanhaseen. Seuraa mustasukkaisuutta ja vetävää kolmiodraamaa.

Puuvillatehtaan varjossa aloittaa Puuvillatehdas-sarjan. Se kuvaa itsenäisen leskirouvan elämää aikana, jona säätyläisyhteiskunta natisee teollistumisen myötä liitoksissaan, työväenliike nousee ja naiset vaativat Canthin hengessä tasa-arvoa.”

Helmikuussa aloitin myös Tunne lukkosi kirjan, mutta se on pidempi prosessi lukea.
Nyt on uusi äänikirja taas aloitettu ja toinenKate Mossen kirja myöskin pääsee nyt lukuun!

Onko siellä kirjojen sivujen parissa viihtyviä, lukien tai kuunnellen?
Oliko näistä jo joku sinulle tuttu?

Lue myös

Toimiva perhe – Kirjaesittely

Tammikuun kirjat – Tritonus ja Samu Haber

Kettujuttuja – Lastenkirjahaaste ja lukuvinkki!

Helmikuun fiiliksiä ja puuhia

Instassa

@outikarita

2 kommenttia

  1. sparklingbeauty kirjoitti:

    Luen parhaillaan Puuvillatehtaan varjossa ja tykkään siitä tosi paljon. Aloitin joskus kuuntelemaan Tunne lukkosi-kirjaa mutta lukija oli niin ankea, että en pystynyt kuuntelemaan muutamaa sivua pidemmälle. Itse aihe on kiinnostava, joten luulen, että päädyn ostamaan tuon kirjan ja lukemaan sellaisena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *