Hae
Outi Karita

Aikuista ystävyyttä

Halusin kirjoittaa ystävyydestä ja siitä syntyikin matka lapsuudesta aikuisuuteen. Ystävyyden teillä on itselläni ollut myös kipuiluja, enkä itsekään ole aina osannut oikein toimia, ei kai kukaan! Kuitenkin on ystäviä pitkänkin ajan takaa, lapsuudesta ja nuoruudesta. On ystävyyksiä, jotka on kestäneet välillä etäämmätkin välit ja myös sen, että itsekin olen joskus etäisyyttä ottanut. Elämään kun kuuluu monenlaisia vaiheita ihan oman itsensäkin kanssa ja minä olen kyllä nuoruudessani paljon paikkaani ja itseäni hakenut. Ollut oma itseni, yrittänyt miellyttää, asettua rooliin ja lopulta päätynyt olemaan oma itseni ja saamaan siten lopulta ystävyyden poluillakin eniten! Menneisyyteen on kuulunut kipuilua, riittämättömyyden tunnetta, hyväksynnän tarvetta, miellyttämisen tarvetta, hylkäämisen peljoa…. ja nämä tunteet joskus pienen mielen ansan tavoin aktivoituvat.

AIKUISTA YSTÄVYYTTÄ

 

Ystävää mä halusin, jolle olla bestis
ymmärtämättä kuitenkaan, miten itse olla sellainen.
Miellyttää mä halusin, olla kaikkien kaveri,
ymmärtämättä kuitenkaan, miksi joku ei.
Kavereita kyllä oli,
pihan leikeissä kirmattiin,
Joskus ulkopuolelle joku jäi,
ulkopuolisuutta usein tunsin itsekin.

aikuista ystävyyttä

Halusin kuulua porukkaan parhaimpaan,
vaan ei ovet auenneet helpolla,
piti olla cool ja kova!
Kiltti tyttö olin mä ja jonkun leiman omaava,
sukunimeni kantajana.
Kova tarve oli irtaantua, repäistä irti ja löytää muita,
löytää oma paikkani, tulla hyväksytyksi itsenäni,
päästää irti kiltistä.

Löysin ystäviä, yhden erityisen,
isosiskon sain mä,
vaiks tiemme joskus erkanivat, sydämessä aina.
Elämä vaan erilleen vei ja aina joskus kohdataan ja silloin tunnen sen
ystävyyden tuulahduksen vuosiltamme yhteisiltä!

aikuista ystävyyttä

Vaan aikuiseksi kasvoin mä
ja itseäni opein peittämään,
olemaan muuta kuin olinkaan,
yritin kovasti miellyttää
kunnes enää siihen pystynyt en!

Astui kohtalo peliin,
näytti elämän haurauden ja rajallisuuden.
Aika ohjat oli ottaa oman elämän,
repäistä irti taas,
löytää oma paikka.

Elämän matkan varrella paljon tapahtunut on,
toiset kulkeneet on pitkän matkaa,
vaikka välillä kauemmillakin poluilla,
itsekin etäisyyttä ottanut olen,
joskus aina polut nuo kohtaavat
ja ystävyys pysyy etäältäkin.
Vanhoja, uusia,
elämässä pysyneitä.
Pysyneitä tai ei,
jokaisella merkityksensä!

aikuista ystävyyttä

Rakkauden löysin myös,
kun vähiten etsin sitä.
Aito rakkaus antoi sen,
tilan olla minä!
Niin se ystävyyskin luokse saapuu,
etsimättä ja esittämättä,
eläen vaan elämää
omannäköistään!

Aikuinen ystävyys,
se missä miettiä ja miellyttää ei tarvi.
Kun olee vain oma itsensä,
niin itselle oikeat ystävät haalii.
Kun hyväksyy itsensä, on itsellensä ystävä
niin on helpompi sitä muillekin olla
ja muiden taas antaa takaisin
aikuista ystävyyttä!

Tänään, kiitollisena jokaisesta ystävästä, kaverista. Jokaisella merkityksensä. Pieni haikeus mielessä ja samalla lämmin tunne sydämessä!
Kiitos sinulle ystäväni elämäni varrelta!

Ps. jos jollain tavalla sykähdytti, niin painathan sydäntä postauksen alusta tai lopusta, Kiitos ❤️

Lue myös

Kotiäidin vapaapäivä

Annan ilolle luvan, muutama ajatus ja suunnitelma helmikuulle!

Instagram

@outikarita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *