Hae
Outi Karita

Tammikuun kooste, matkaa itseensä, treffejä, perhettä….

Tammikuu sisälsi pieniä ja isoja iloja,
hetkiä ja oivalluksia!

Toivotin heti tammikuun alusta vuoden ilolla alkuun. Jatkoin matkaani itseeni ja historiaani, matkaan jota ei voinut keskeyttää. Tämä matka ei ole ollut helppoa, mutta toisaalta ne vaikemmat hetket tuovat mukanaan sen isoimman helpotuksen. Silloin kun irtipäästettäviä asioita saa käsiteltyä, on myös mahdollisuus vapautua niistä ja se tuo tilaa muulle! Aloitin tammikuussa Kehomielen taika -pienryhmävalmennuksessa Maijan ohjauksessa Naisten hyvinvointikeskus Olennaisessa. Kävin tammikuun aikana myös yhdellä yksilökäynnnillä Maijalla, tuolla käynnillä oli juurikin henkistä valmennusta yhdistettynä myös fyysiseen hyvinvointiin ja kehon huomioimiseen. Sillä käynnillä lähtikin aika paljon purkaantumaan ja tehtiin matkaa mun sisäiseen lapseen, kiltin tytön rooliin ja purettiin vihaa, jota ei ennen ole purettu. Huh…. Mutta tietteks, nyt hengitys virtaa paljon paremmin ja on huomattavasti rauhallisempi olo. Tämä matka jatkuu…

Perheenä ollaan puuhailtu! Vähän enemmänkin voitaisi koko perhe yhdessä touhuta, mutta tietty tämä korona-aikakin vähän sotkee ja tän ajan myötä mä myös huomaan kaipaavani enemmän sitä omaa aikaa Rikun ollessa kotona. Arkena siis paljon jaetaan ilta-aikaa, niin että toinen on lasten kanssa ja toinen saa omaa aikaa. Toki vietetään myös aikaa yhdessäkin, mutta yritetään saada nyt enemmän arki-iltoihinkin myös koko perheen yhteistä aikaa, sillä siitä myös nautitaan. Viikonloppuisin sitä ollaankin enemmän vietetty. Tammikussa mm. ollaan käyty viikonloppulounaalla ja yyterissä pulkkailemassa ja evästämässä koko perhe yhdessä!

Kuukausitreffikäytöntöä taas heräteltiin. Viime vuonna ei joka kuukausi käytykään treffeillä. Tietysti korona ja keväällä Bellan syntymä vaikutti tähän. Mä järkkäsin tammikuun treffit. Pienet aamupäivän treffit ihan kaksin, käytiin kaupungissa aamupalalla ja ajeltiin Noormarkkuun ihailemaan maisemia. Muutama tunti kaksin ja teki tosi hyvää!

Yks mun ajatus tälle vuodelle oli lukea enemmän ja luettu onkin. Yhden kirjan sain luettua loppuun, yhden kuunneltua ja kolmaskin vähän eteni loppua kohti. Joululahjaksi saatu Kjell Westön Tritonus on siis luettuna, Samu Haberin tarina kuunneltuna ja Toimiva perhe vielä vaiheessa. Netflix jäänyt vähemmälle, mutta sitäkin katsottu. Virgin riveriin olin koukussa ja sen katsoin loppuun siltä osalta mitä sitä nyt on katsosttavissa. Rikun kanssa tuli katseltua myös Modern family -sarjan uusin ja viimeinen kausi kokonaisuudessaan.

Lasten kanssa on paljon ulkoiltu! Lukalla on avoimen päikyn kerho, mutta muuten onkin taas kaikki harrastukset ja perhekerhot yms. katkolla. Jonkin verran ollaan ystäviä nähty, mutta enemmänkin olisi kiva saada sitä sosiaalista elämää arkipäiviin näiden lasten kanssa ja sinne aamupäiviin etenkin! Puistoissakaan nyt tammikuussa ollaan harvoin keneenkään törmätty, vaikka talvikeliä on piisannut. Me kyllä kulutettiin pulkan pohjakin rikki. Ollaan kyllä myös kotipihassa vietetty paljon aikaa, kun on lumitöitä tehty. Lukakin sai oman lumikolan, josta on kovin innoissaan!

Itsekseni olen myös muutamia ystäviä nähnyt ja viettänyt ihan itseksenikin aikaa. Tekee kyllä tosi hyvää, kuten aiemmin kirjoitinkin, niin tämä korona-aika jotenkin lisännyt juuri tuota oman ajan tarvetta. Varmastikin juuri siksi, kun ei arjessa lasten kanssa ole niin kauheasti vaihtelevuutta ja sitä sosiaalisuutta, sellaista mihin oli tottunut ennen koronaa…

Kotona ja lasten kanssa tulee mun liikunta tällä hetkellä, mutta sitä kyllä tulee, välillä pistetään yhdessä musat soimaan ja tanssitaan, välillä jamittelen ihan itsekseni, välillä joogaan tai jumppaan yksin tai lasten kanssa ja toki tuo ulkotouhuilu on myös melkoista urheilua välillä, mutta kivaa. Liikunta syntyy tällä hetkellä ihan fiiliksestä, ei valmiista ajatuksista ja suunnitelmista niinkään! Välillä oon halunnut Rikun tultua kotiin lähteä käppäilemään vaunulenkille ihan rauhassa. Yhden kerran olen nyt tammikuussa käynyt ohjatussa yin joogassa, se oli kyllä ihanaa ja rentouttavaa!

Tammikuu oli paikoitellen henkisesti hieman raskasta, mutta myös tosiaan sitten vapauttavaa, kun niitä mielen päällä olevia asioita tuli käsiteltyä. Helmikuusta tiedän jo tulevan tältä osin helpompi, tunnen sen jo nyt! Pian kirjoittelenkin tänne helmikuun ajatuksista postausta ja höpöttelen myös insta tv pätkän!

 

Lue myös

Ilon vuosi – Tammikuu, mini-iloja

Tammikuun kirjat – Tritonus ja Samu Haber

Tammikuun treffit

Bella 10 kk, voimamimmi olen mä!

Instagram

@outikarita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *