Hae
Outi Karita

Kuka vaan voi kuormittua, minäkin!

Kyllä, kuka vaan voi kuormittua ja varmasti jokainen joskus kuormittuukin.
Itse olen kokenut viime aikoina kuormittumisen ja ihan ylikuormittumisen hetkiä.

 

Syyt kuormittumiselle

Elämä, jota kuormittumisen hetkellä elää, voi olla monilta osin kuin unelmaa ja sellaista, jota haluaakin elää.

Syyt voi olla moninaiset, eivätkä aina näy ulospäin, ei edes lähipiirille. Kuormittumiseen vaikuttaa sen hetkisen elämän eri osa-alueiden lisäksi menneisyys, oma historia ja jopa oma lapsuus. Elämä, jota kuormittumisen hetkellä elää, voi olla monilta osin kuin unelmaa ja sellaista, jota haluaakin elää. Vaikkei elämän tarvitse olla täydellistä eikä epätäydellisyys aina tarkoita kuormittumista niin kuitenkin jotkin tietyt palaset siellä voivat aiheuttaa kuormitusta ja on hyvin yksilöllistä mikä sitä kenellekin aiheuttaa.

Olen viime aikoina törmännyt juttuihin sisäisestä lapsesta ja tämä on mielenkiintoinen osa tätä kuormittumistakin. Se mitä olemme kokeneet lapsena, se miten olemme tulleet kohdatuksi ja kuulluksi, vaikuttaa paljon meihin ja mm. meidän tapaan reagoida ja toimia. Tämän tarkastelu vaatii pysähtymistä ja tietoista tarkastelua. Linkkaan tähän Aaro Löf:n kirjoituksen Hidasta elämää sivustolla sisäisestä lapsesta enkä yritä sen enempää itse tätä selittää. Jos aihe herättää kiinnostusta niin käy lukemassa artikkeli

Ihminen löytää aidon itsensä, kun hän saa kosketuksen omaan sisäiseen lapseensa

mitkä ovat minun tarpeeni?

 

Omat tarpeet ja niiden kanssa kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on tärkeä asia. Tärkeää on myös niiden tarpeiden tyydyttäminen. Tämäkin vaatii hieman tutkailua, mitkä ovat minun tarpeeni? Ne kun ovat myös hyvin yksilöllisiä. Aina kaikki omat tarpeet eivät tule täysin tyydytetyiksi, mutta auttaa kun ne tulevat ainakin osittain ja riittävästi itselle. Joskus omat tarpeet joutuu laittamaan myös sivuun odottamaan ja silloin auttaa jo sekin, että tulee niiden tarpeidensa kanssa ymmärretyksi ja kuulluksi jollekin, omalle puolisolle, vanhemmille, ystävälle…. Tällöin myös apua on helpompi toisen tarjota.

Oma kuormittumiseni

Ehkäpä herkkyyden ansiosta koen tarvettakin kohdata ja käsitellä asioita.

Olen hyvin herkkä ihminen, erityisherkkä. Reagoin ja tunnen vahvasti, ehkä myös herkkyyteni asettaa minut isommin kohtaamaan asioita menneisyydesta ja auttaa huomaamaan näiden yhteyttä. Ehkäpä herkkyyden ansiosta koen tarvettakin kohdata ja käsitellä asioita. Koen tällä hetkellä henkisesti kuormittumisen hetkiä ja välillä se vyöryy hyvin raskaanakin, välillä taas on keveämpää. Kuten vuodenvaihteessa olen postauksissani kirjoittanut, niin ilolta on vienyt liikaa tilaa mm. pelko. Nyt työstän sitä, että saan ilolle taas kunnolla tilaa pulputa täyteen voimaansa. Ilolla on valtava voima!

ihan hyvähän ei riitä omasta mielestäni

Yksi iso asia tosiaan, joka itseäni myös kuormittaa on se oma sisäinen lapsi ja oma lapsuus. Se on noussut viime vuoden aika itsellä niin vahvasti pinnalle ja näkyväksi omissa reagoinneissa etenkin haastavissa ja riittämättömyyden tunteen tilanteissa. Tämä vaatii todella työstöä ja se työstö on kyllä käynnissä. Minulla on ollut ihan hyvä lapsuus, mutta ihan hyvähän ei riitä omasta mielestäni. Siellä on asioita, jotka vaikuttavat reagointeihini, jotka syövät tilaa iloltani. Asioita joiden kohtaaminen toisaalta on raskasta, mutta myös vapauttavaa ja pakollista, jotta en edes osittain veisi niitä asioita sukupolvien jatkumona eteenpäin! Tämän tarkemmin en halua kuitenkaan tätä kohtaa avata täällä blogissa ja on myös paljon asioita, jotka haluan kantaa mukanani!

Toista se oli ennen koronaa, paljon kuljettiin, joskus liikaakin, nyt olisi aika sille tasapainolle.

Kuormitusta itselleni tuo osaltaan koronarajoitukset. Vaikkei ne ole isosti meidän perheeseen osuneet niin kyllä itselläkin alkaa eristäytyminen tuntumaan. Vaikken täysin ole eristäytynytkään, välillä kahvilassakin piipahdan. Olen kuitenkin hyvin sosiaalinen, kaipaan ihmisiä ja tapahtumia elämääni enemmän! Näin kotiäitinä ovat varsinkin tässä korona-ajassa sosiaaliset livekontaktit hyvin vähissä, ei ole perhekerhoja ja -kahviloita, ei harrastuksia, mies on arkena töissä ja välillä pitkiäkin päiviä. Osa ystävistä on kotona tai vuorotyössä, mutta ei läheskään kaikki ole vapaana aamupäivisin. Lasten kanssa ei kauheasti tule lähdettyä kuin ulkoilemaan tai jonkun ystävän luokse käymään. Toista se oli ennen koronaa, paljon kuljettiin, joskus liikaakin, nyt olisi aika sille tasapainolle.

rakastan kotiäitiyttä

Arki, niin ihanaa kuin se välillä onkin, niin myös väsyttävää. Osaltaan varmasti edellä mainitunkin johdosta, elämästä puuttuu tietty vaihtelevuus ja sosiaalisuus joihin on tottunut ja jota janoaa. Silloin tämä pienessä piirissä pyörivä arki tuntuu välillä turhan yksitoikkoiselta ja kotiaskareet uuvuttavilta, tätä on jatkunut jo niin pitkään. Tähäntuo varmasti oman lisänsä se, että mitä enemmän olen täällä kotona niin sitä enemmän vaaitivuus ja perfektionismi nostavat päätään. Olen paljon oppinut hölläämään, mutta jotenkin korona-arki nosti nämä puolet taas vähän pintaan. Vaativuus ja perfektionismi kun saattavat ja lisäävätkin kuormitusta. Oikeasti rakastan kotiäitiyttä, kaipaan vaan enemmän sosiaalisuutta ja vaihtelevuutta, jota tulee varmasti lisää elämään kun taas rajoitukset sekä suositukset joskus höllääntyvät.

Tarpeet ja puhuminen

Puhukaa, mutta muistakaa myös välillä kysyä omilta läheisiltänne ja ystäviltänne, mitä heille aidosti kuuluu?

 

Omat tarpeet, niistähän tässä on ollut monessa kohtaa kyse. Onnekseni miehen kotona ollessa pystytään jakamaan aikaa ja on mahdollisuus pitää myös itsestä huolta. Välillä minun herkkyyttäni ja myös herkkyyttä kuormittua on vaikea nähdä ja huomata, ehkä vaikea ymmärtääkin ja siksi puhuminen on todella tärkeää. On tärkeää kertoa myös puolisolle niistä omista tarpeista, eikä vain pähkäillä, että saisinkohan näihin joskus aikaa ja jotkut tarpeet voi tarvitakin vähän toistakin niitä täyttämään.

Ennen kaikkea suurin suositus on puhuminen. Jo puhuminen auttaa ja vapauttaa, antaa toisille ymmärrystä ja mahdollisuuden huomata ja tarjota apua. Puhukaa, mutta muistakaa myös välillä kysyä omilta läheisiltänne ja ystäviltänne, mitä heille aidosti kuuluu ja kuunnelkaa. Ei tarvitse yrittää korjata ja neuvoa, riittää kun tulee kuulluksi. Aina kun ei ole helppoa alkaa vain kertomaan….

Elämä on kaikesta huolimatta todella ihanaa juuri nyt, enemmän kun olisin edes joskus osannut Unelmoida ja täynnä rakkautta! 

Ja vaikka kuormittumisesta nyt puhunkin ja siitä, miten haluan ilolle takaisin tilaa, niin ei elämä suinkaan ole ilotonta!
Iloa ja ilonaiheita on paljon!

Elämä vain on todella moninaista ja monisävyistä. Iloa ja kuormitusta voi kokea kumpaakin!

Tämä aihe voisi tarvita vielä lisää tarkastelua ja kenties saakin jatkumoa uusissa kirjoituksissa tulevaisuudessa!

Lue myös

Kiitos vuosi 2020 – Pelosta iloon!

Ilon vuosi 2021

Instagram

@outikarita

6 kommenttia

  1. Maiju Pinkit korkokengät kirjoitti:

    Tärkeä aihe puhua. Itsekin olen kokenut tämän. Oma kuormitus oli monien asioiden summa. Kun puhutaan aiheesta, se auttaa monia ympärillä ❤️

  2. Outi Karita kirjoitti:

    Kiitos ❣️
    Tärkeä asia tosiaan puhua ja tuoda esiin. Vertaistuki on todella tärkeää ja juurikin jo se, että näkee ja kuulee, että muillakin on kuormitusta.

  3. Hanna kirjoitti:

    Voi, miten tuntuivat tutuilta nämä kirjoittamasi sanat. Voisin laittaa sinulle vaikka sähköpostia, kun ajattelin, että meillä voisi olla paljonkin yhteistä. Todella ajankohtaista asiaa ja monta juttua, mitä itsekin kotiäitiydessä ja parisuhteessa olen huomannut.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Toivottavasti tämä siis toimi myös vertaituellisena.
      Se on kuitenkin lohduttavaa kuulla ja tietää muidenkin painivan samankaltaisten asioiden kanssa vaikkei tietenkään toivottavaa.
      sähköpostiosoitteeni löytyy tuosta sivupalkista tai postausten jälkeen jos luet mobiililla 🙂

  4. pv kirjoitti:

    Tämä on kuin minun suustani tullut. Nämä 2 viimeistä. Vuotta ovat olleet todella kuormittavia mutta täysin eri syistä. Ensi koti äitiyden yksinäisyys muuton myötä kaupungi elämästä. Pieneen kylään, ja sen jälkeen suurperheen pikkulpasi aika ja yhtäaikainen opiskelu. Totuin kaupungissa kerhoihin, avoimiin päiväkoteihin, vauvakinoihin ja muskareihin. Muuton myötä uudella paikkakunnalla oli vain skr. Kerho kerran viikkoon 2h. Kun näin ylipäätään ihmisiä? siitä tulikin hinku lähteä. Opiskelemaan uutta alaa ja näkemään ihmisiä.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Sitä kuormitusta voi tosiaan tuoda hyvin eriliaset asiat.
      Kuulostaa tuo sosiaalisen elämän kaipuu hyvin samalta eikä tarvita edes pikkukaupunkia, kun iski nämä rajoitukset….
      Opiskelu tuo varmasti paljon uttaa elämään ja sitä sosiaalisuuttakin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *