Kiitos vuosi 2020 – Pelosta iloon!
Tämä vuosi on ollut monelle rankka, niin itsellenikin osaltaan. Monet kertovat tästä vuodesta odottavansa vaan sen loppumista. Voisiko silti tuntea myös kiitollisuutta? Itse tunnen ja en ainoastaan hyvistä asioista vaan niistä vaikeammistakin… Tämä vuosi on ollut valtavan kasvun vuosi!
oma kasvuni
riittämättömyyden tunteen tilanteissa kumpusi jotain vanhaa, pyrki pintaan ja taistelin vastaan…
Vuosi 2020, annoit paljon! Kasvatit perhettämme, saimme pienokaisen tytön. Rakkaus ja onni lisääntyi. Samalla tuoden uusia tunteita pintaan, uusia muistoja omasta lapsuudesta. Pakotit kohtaamaan elämän vaikeita asioita ja pelkoja, jotka kumpusivat sukupolvien välisestä ketjusta ja omasta lapsuudesta. Näitä tuli pintaan jo esikoisen kohdalla, mut nyt uudelleen, vahvemmin ja enemmän. Nyt perheemme kokoonpano muistutti kenties omaa lapsuuden kokoonpanoa, isoveli-pikkusisko. Omassa käytöksessä ja reagoinneissa, riittämättömyyden tunteen tilanteissa kumpusi jotain vanhaa, pyrki pintaan ja taistelin vastaan! Pelkäsin aiempien sukupolvien mallien heijastusta, asioita joita en halua omaan vanhemmuuteeni ja parisuhteeseeni, mutta ne puskivat kovaa…
Loppusyksystä ymmärsin, että kyse on pelosta. Jooga auttoi minua osaltaan huomaan ja hahmottamaan tätä, kiitos hyvin erilaisesta tavasta ohjata Maija! Pelko on vaikuttanut minun tapaan olla ja reagoida. Se on laittanut minut vaatimaan itseltäni ja läheisiltäni paljon, liikaakin. Taistelin pelkoa nostavia muistoja ja tapoja vastaan, mutta tämä on kuitenkin toiminut itseään vastaan, itseäni vastaan.
Antaa tulen viedä se mennessään ja mitä kirjoitin, on vain yksi sana
Pelko piti tunnistaa, kohdata ja sanoa ääneen! Nämä kaikki kolme vaihetta helpottivat asiaa asteittain ja suurimman muutoksen teki ääneen sanominen. Maija ohjeisti eräässä facebook ryhmässään kirjoittamaan paperille kaiken sen, mitä ei tarvitse mukaansa ensi vuoteen ja sen jälkeen polttamaan paperin kiitollisuudella antaen niiden asioiden mennä. Nyt onkin aika kirjoittaa paperille se mitä haluan jättää taakseni ja polttaa paperi. Antaa tulen viedä se mennessään ja mitä kirjoitin, on vain yksi sana. Tämä sana kätkee sisälleen paljon ja se sana on pelko.
liikuimme vapaasti musiikin tahdissa, tansseimme ja tunsin sen pulppuavan pintaan, ilon.
Huomasin myös pelon jäytäneen iloa. Nyt pelon sijaan keskityn iloon. Ilo asuu minussa, on aina asunut ja parhaimmillaan pulpunnut suurena virtana. Nyt annan enemmän tilaa ilon pulputa ja vuosi 2021 tulee olemaan ilon vuosi! Eräällä joogatunnilla havahduin tähänkin asiaan, liikuimme vapaasti musiikin tahdissa, tansseimme ja tunsin sen pulppuavan pintaan, ilon. silmät kiinni ja hymy huulilla annoin ilon pulputa! Eihän ilo vallan kadoksissa ole ollut suinkaan, mutta ei niin vahvana mitä joskus ja mitä voisi, pelko jäyti siltä tilaa.
Vuosi 2020 Korona
Rajoitukset rauhoitti elämää ja vaikka välillä tuntui että liiaksikin, niin jättäen myös tulevasuuttakin ajatellen entistä rauhallisemman tahdin elämään hyvin tervetulleena.
Pelko siivitti monelta osin vuotta. Istuin sohvalla alle viikon ikäinen tyttö sylissäni kun tv:ssä kerrottiin Suomeen asetettavasta poikkeustilasta ja itkuhan siinä pääsi. Tämä toi pelkoa ja huolta, joka ajanmittaan enemmän painottui huoleen ja odotukseen. Elämään tulleet rajoitukset kenties tuntuivat välillä kovilta iskuilta. Peruuntuneita suunnitelmia, mutta ennen kaikkea rajoitettua elämää pienellä säteellä, yksinäisyyttä. Tämä aika kuitenkin mahdollisti katsomaan paremmin lähelle ja näkemään lähelle. Mitä mahdollisuuksia on lähellä, mitä olennaista on elämässä ja arjessa, mistä haluaa pitää kiinni, mitä jäi kaipaamaan ja mistä voisikin olla valmis luopumaan… Rajoitukset rauhoitti elämää ja vaikka välillä tuntui että liiaksikin, niin jättäen myös tulevasuuttakin ajatellen entistä rauhallisemman tahdin elämään hyvin tervetulleena.
Moneen korona kolahti paljon kovempaa, meistä jokaiseen kuitenkin jollakin tasolla. Tottakai, vaikka hyvänkin näkemisestä tässä asiassa puhun, niin myös minä toivon elämän normalisoituvan ja voimia kaikille, joita korona on koetellut ja koettelee tavalla tai toisella! Tottakai, kaikki toivomme, että myös koronan voisi jättää taakseen vuoden vaihtuessa tai ainakin ensi vuoden aikana!
Mitä sinä haluat jättää taaksesi ja mitä toivotat tervetulleeksi tulevaan?
Vuosi 2020
Minä kiitän näiden vaikeidenkin asioiden kohtaamisesta.
Niiden kohtaamisen ja käsittelemisen kautta voin kasvaa.
En sano, että olisin näidenkään teemojen äärellä vielä valmis,
käsiteltävää vielä riittää ja ikinä ei tiedä, mitä elämä nostaa esiin.
Nyt kuitenkin entistä vahvemmin ja ilon kautta kohti vuotta 2021!
Ps. Pieni pyyntö, jos luit tekstini niin painathan sydäntä postauksen yläosasta ❤️
Koostan vielä tänne blogiin vuoden 2020 parhaimpia muistoja, mutta sitä ennen muutama blogiotos tältä vuodelta alla linkattuna
Taaperon matka esikoisesta isoveljeksi
Live- ja etänimiäisten juhlintaa
Heinäkuun retkiä, hetkiä, juhlia….
LUKA 3-V, mitä kuuluu taaperolle?
Bella 9 kk taapertaa jo kovaa!
Voi miten ihana kirjoitus, herkisti minutkin <3 Kovin samankaltaisia ajatuksia täälläkin. Vuosi on ollut itselle isojen muutosten vuosi. Vaikka muutokset ovat olleet tervetulleita, ne on toki vieneet voimia ja vasta nyt pyhien aikaan on huomannut kuinka väsynyt sitä onkin ollut jo useamman viikon! Pysähtyminen ja lepo on todella tullut tarpeeseen ja nyt kun mieli on virkistynyt, odotan uutta vuotta toiveikkaana ja hyvillä mielin <3 Odotan oikeastaan hyvin tavallista arkea, tai niin tavallista kuin maailman tilanne sallii. Että arki sujuisi mukavasti, saisi nauttia liikunnan tuomasta hyvästä olosta ja viettää aikaa läheisten kanssa. Toivon, että ihmiset ottavat koronarokotteen ja sen myötä saataisiin laumasuoja virusta vastaan ja voisi olla taas turvallisin mielin.
Ihanaa ja onnellista uutta vuotta teidän perheelle! <3
Ihanalta kuulostaa sinun toiveesi! Hienoa myös, että pysähtyminen on tehnyt tehtävänsä!
Oikein ihanaa alkanutta vuotta! ❤️
?