Hae
Outi Karita

Mitä kuuluu? – Huhtikuu

Huhtikuu, kotiäiti, pieni vauva, touhukas taapero, korona… Mitä kuuluu?

Oon nyt muutamana kuukautena tehnyt insta tv:n puolella sellaisen kuulumis- ja höpötysvideon kuun alkupuolella ja ajattelin nyt myös tänne blogin puolelle tehdä pienen kuulumispostauksen.

Täällä arki oikeastaan rullaa ihan mukavasti ja pääasiassa positiivisin fiiliksin. Raskauden jälkeiset hormonit ja korona tuovat omat maustesekoituksensa tähän arkeen ja näkyvät kyllä välillä mun mielentiloissa. Musta tuntuu silti, että tällä kertaa mun hormonit on jotenkin tasaisemmat mitä esikoisen syntymän jälkeen. Tietysti silloin oli myös ensimmäinen lapsi, joka on jo ehtinyt kasvattamaan tähän vanhemmuuteen ja silloin on jo monia asioita omasta historiastaan ja itsestään käsitellyt jotka nousivat oman äitiyden myötä pinnalle ja om myös kasvanut jo vanhempana. Toki toinenkin lapsi kasvattaa vanhempana taas uudella tavalla ja se, että lapsia on nyt kaksi, onhan tämä vanhemmuus osaltaan myös elinikäistä kasvamista. Kyllä sitä jännitti, miten tämä arki tulee menemään kun on kaksi lasta ja miten ne päivät, kun mies on töissä. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen mies oli vielä viikon tässä kotona meidän muiden kanssa ja rauhassa tutustuttiin uudenlaiseen arkeen ensin yhdessä. Rauhaisasti ollaan saatu otettua myös miehen palattua töihin, sitä osaa olla paljon rennompi monen asian suhteen kuin mitä silloin pari vuotta sitten kun esikoinen syntyi.

Sitten tosiaan tämä korona on tuonut omat muutoksensa arkeen. Pojalta loppui avoimen päiväkodin kerho ja harrastukset. No niinhän ne kaikilla on loppuneet, mutta toki tämä hieman harmitti ja poikakin haki muutamana päivänä kerhoreppuun alkuun. Nyt ei myöskään saa poikaa välillä isovanhempien luokse vietyä viettämään aikaa ja kaverikontaktit on rajoittuneet satunnaisiin ulkoillessa tavattuihin tuttuihin. Ei ole leikkitreffejä ym. totuttuja menoja. Kyllä tämä näkyy ja kuuluu meillä, poika kaipaa menoa, touhuja ja ystäviään. Onneksi ulkoilemaan päästään ja se onkin varsinkin aamupäivisin ihan ehdotonta, lähteä ulos ja luonnossa poitsu viihtyy hyvin. Itselläkin tietty tässä on ihmiskontaktit livenä hyvin minimaaliset, tosiaan tuossa ulkoillessa välillä näkee tuttuja ja silloin onkin ihanan piristävää kun voi kasvotusten jutella vaikkakin mielessä on kokoajan se turvaetäisyys… Kuitenkaan kun ei asuta ihan keskellä metsää vaan alueella, jossa on paljon lapsiperheitä niin ulkoilemassa on usein samaan aikaan kyllä muitakin, vähän katsotaan kyllä ettei mennä ihan täyteen leikkipuistoon, mutta onneksi tässä ihan lähellä kotia on paljon mahdollisuuksia, metsikköjä, leikkipuistoja useampi ja kivat lenkkimahdollisuudet potkupyöräilyllekin pojan kanssa. Oon tottunut myös siihen, että kuljetaan ja mennään muuallakin kun näissä kotimaisemissa ja tää on nyt hyvin erilaista, viikonloppuisin nyt pyritään käymään ulkoilemassa ja metsäretkillä muuallakin kuin tässä lähiympäristössä.

On ollut ihanaa, miten hyvin Luka on ottanut pikkusiskon syntymisen ja isoveljeksi tulonsa. Hän on tosiaan lempeä isoveli siskoaan kohtaan, haluaa pussata siskoa iltaisin ja pitää joskus sylissä ja silitellä, tuo siskolle pehmoleluja ja peittoa… Kuitenkin isovelikin on vielä pieni taapero ja vaikka hän on hyvin ottanut tämän muutoksen niin kyllä hän hakee nyt välillä aiempaa enemmän huomiota ja hellyyttä. Välillä nämä purkautuu myös hirmuisena kohelluksena… Toki hälläkin on samanaikaisesti tulleita muutoksia, pikkusiskon syntymä ja koronan tuomat muutokset, kun ollaankin vain perheen kesken ja pyöritään lähinnä samoissa puistoissa ja metiköissä. Hyvin erilainen arki mihin on tottunut aktiivisuudenkin osalta, mutta silti hyvin sopeutunut tähänkin.

Minä… Tosiaan tuossa tuli jo kerrottuakin, että olen osannut ottaa monia asioita toisen lapsen syntymän jälkeen rennommin kuin silloin kun Luka syntyi. Niin isoa tunneheittelyä ei ole ollut ja monia kipeitäkin asioita jo kösitellyt esikoisen syntymän jälkeen, jotka silloin nousivat pinnalle ja vaikuttivat pääkopassa ja toivat oman lisänsä raskauden jälkeiseen mielialaan. Ja ettei nyt ymmärretä väärin, niin kyllä silloinkin oli paljon positiivista mieltä, mutta enemmän sellaista tunneheittelyä ja kipuilua omasta vanhemmuudesta. Nyt on jo löytänyt sitä omanlaista vanhemmuutta ja siinä vahvaakin itseluottamusta omaan vanhemmuuteen.

Voin tosi hyvin henkisesti ja noh, fyysisesti kroppa on juminen ja kaipaa huoltoa sekä lempeää liikettä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee ja aika hyvällä mallilla on kropan fyysinenkin vointi. Huollan kehoa ainakin pienesti joka päivä ja välillä vähän isomminkin. Päivän aikana on helppo ripotellen huoltaa kehoa, välillä vähän venyttää kehoa, pyöritellä selkää, tehdä lantionpohjan treeniä…. Välillä sitten pysähdytään ottamaan isompikin hetki tällaiselle, huolletaan kehoa, venytellään, avataan, aktivoidaan lantionpohjaa, syviä lihaksia, keskivartalon tukea, vahvistetaan lihaksistoa pienillä aktivoinneilla ja pienillä lihastreeneillä.

Kaipaan kyllä niitä livekontakteja, kahviloissa käymistä, kaupungilla kulkemista…. Välillä ylikuormitun, oikeastaan kyllä joka viikko ainakin yksi sellainen ylikuormituspäivä iskee. Tällainen tulee kun omat perustarpeet ja yksilölliset tarpeet ei riittävästi saa huomiota ja jos vielä on taaperolla villivaihde ollut päällä, niin… No nämähän tilanteet ruokkivat myös toisiaan ja kehä on valmis, äiti ylikuormittunut ja taapero hakee huomiota. Onneksi on kuitenkin mies, joka voi antaa mulle hengähdystauon silloin kun sitä kaipaan, toki töistä tullessaan tai viikonloppuna. Hän kun käy arjet töissä. Pitää myös osata itse se sanoa toiselle, että hei, tänään mä kaipaan vähän omaa aikaa rentoutumiseen, koska ei voi aina huomatkaan mitä toinen tuntee sisällään. Tosin meillä ehkä on aika helposti musta aistittavissa ja kuultavissa se ja tällä viikolla juuri ehkä tällaisen päivän takiakin mies toi tulppaaneja kaupasta. Välillä tarvii ja haluaa sitä rauahllista aikaa myös omiin ja kotipuuhiin, mutta välillä myös juuri vain siihen olemiseen. Esimerkiksi eilen illalla tytsyn kanssa sulkeuduin meidän makkarin ja isä ja poika saikahdenkeskistä aikaa, mitä poika selvästi kaipasi ja minä taas kaipasin rauhaa. Rentoilin, tein hengitysharjoitteen, luin kirjaa ja vaan olin. Tytsy vieläpä sattui nukkumaan tuon kokoajan niin sain tosiaan pysähdyttyä hyvin omaan rauhaan tytsy kainalossa tuhisten. Ja joskus tulevaisuudessa taas niitä kahvilahetkiä, yksin, kaksin, kolmisin ja koko perheenkin kanssa ja ystävien.

Ja hei, on tämä meillä rahaakin säästänyt! Ei niin paljon autoilua, vaikka bussilla kulkenut paljon, niin kyllä sitä omaakin autoa on käytetty paljon enemmän kuin nyt. Ei niitä kahvilahetkiä ja lounaita kodin ulkopuolella, vähemmän ostoksilla käyntiä eli vähemmän heräteostoksia. saatu siis pieni säästökuuri tähän ja varmasti tämä vaikuttaa myös tulevaisuuden kulutukseen nyt kun on saanut hyvän startin pienemmälle rahan käytölle.

Toiset puhuu, että tämän koronatilanteen takia on enemmän aikaa, toiset sanoo, että aikaa on vähemmän. Mä en osaa oikeestaan sanoa tähän mitään. Varmasti juu vähemmän olisin kotona jos ei tätä tilannetta olisi, mutta sit vaan puuhattaisi enemmän juttuja, myös aikaa kahden kesken vauvan kanssa puuhailla omia juttuja olisi enemmän ilman tätä tilannetta ja saisin paremmin varmasti kotipuuhia ja omia askareita ja näpertelyjä tehtyä. Nyt mennään kuitenkin näin ja luulenpa,e ttä on sitä tekemistä enemmän tai vähemmän niin tää tilanne näyttää meille mikä meille on arjessa ja juhlassakin tärkeää, mistä me saadaan voimaa tällä hetkellä. Mitä tällä hetkellä kaipaa, ne on niitä itselle tärkeitä asioita! Pysähdy huomaamaan myös nämä!

 

Iloa ja valoa jokaisen arkeen sekä voimia ja tsemppiä kaikille omiin elämän haasteisiin.
Jokaisella on omat haasteensa arjessa kuin arjessa, koronan kanssa ja ilman sitä. Murehtiakin saa ja pitääkin tunteensa tuntea.
Kuitenkaan negatiivisuuteen ei kannata jäädä pysähdyksiin
vaan myös huomata ilot ja hyvät hetket,
nostaa katse ja suupielet ylöspäin!

Piristetään itseämme asioilla millä voidaan!
Pidetään yhteyttä etänä!
Noudatetaan rajoitteita ja suosituksia niissä määrin kuin kukin pystyy!

Siispä…
Aurinkoista huhtikuuta!

Kuuntele ja katsele myös insta tv pätkä huhtikuun höpötyksistä!

@outikarita ja huhtikuun höpinät

Lue myös

Meidän arki – Maanantai

Ihanaa kun ruoka maittaa – Maaliskuun syömisiä

Taaperon matka esikoisesta isoveljeksi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *