Hae
Outi Karita
Kaupallinen yhteistyö

Raskauden ja synnytyksen jälkeinen palautuminen – ARVONTA

Kaupallinen yhteistyö: Äitiysfysioterapeutit Maija Korkeamäki ja Karoliina Paavilainen

9 kuukautta ensin raskaana ja palautuminen raskaudesta sekä synnytyksestä edessä. Monilla palautuminen pyörii mielessä jo raskausaikana, toiset ei anna sille ajatustakaan.
Mites sinä?

Itse en ole asian asiantuntija, omaa kokemusta toki on, mutta jokainen me ollaan yksilöitä! Tiedonjanoinen olen kuitenkin tämän asian äärellä ollut ja sitä on kertynyt kätilöiltä, äitiysfysioterapeuteilta sekä kirjoista. Tekstini perustuu siis näistä kertyneisiin tietoihin ja mukana myös omia ajatuksiani.

Mitä se palautuminen on?

Monilla on ajatus ulkonäöllisestä palautumisesta ja kiloista, näistä itsekin eniten saan kysymyksiä jos kysytään raskauden jälkeisestä palautumisesta. Erkauma on jo tuttu sana, mutta siitäkään ei kaikilla ole tietoa, sekään ei tunnu olevan kaikille selvää, että kaikille se tulee, palautuminen on sitten yksilöllistä. Lantionpohjan treenistä annetaan ohjeita ainakin lapulla synnärillä, vai annetaanko kaikkialla ja jääkö sekin vain lappusen jossa neuvotaan muutama harjoite.

Onko tässä kaikki siitä palautumisesta?

Palautumista on henkistä ja fyysistä. Fyysiseen voisi liittää sisäisen ja ulkoisen palautumisen. Näiden kaikkien kolmen kombo on itselle se juttu ja ajattelen myös näiden jokaisen vaikuttavan toisiinsa.

Meidän äitien hyvinvointi on tärkeää!

Kun voi itse hyvin, pystyy antamaan itsestään enemmän. Tätä lausetta tunnun tunkevan nyt kaikkialle, mutta niin se vain on! Ei ole väärin tavoitella ulkoista palautumista, mutta kannattaa muistaa se sisäinen palautuminen ja itseasiassa se vaikuttaa myös siihen ulkoiseen (esimerkiksi erkauma ja ryhti)! Nämä vaikuttavat meidän henkiseen palautumiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, kuten myös henkinen palautuminen vaikuttaa fyysiseen. Kroppa on varmasti yhteistyökykyisempi silloin kun voimme henkisesti hyvin. Suru, ahdistus, stressi yms. vaikuttaa kehon toimintaan.

Mikäli synnytys on ollut vaikea tai jopa traumaattinen kokemus, vaikuttaa se paljon meihin sisältä päin ja meidän henkiseen hyvinvointiin. Myös lapsen syntymä ja varsinkin ensimmäisen lapsen syntymä tuo mukanaan kasvua vanhemmaksi ja jokaisella nämä vaikuttavat omalla tavallaan mieleen. On myös baby bluesia ja synnytyksen jälkeistä masennusta, hormonien heittelyä ja niiden vaikutusta tunnetiloihin ja mieleen. Montaa monessa…

Fyysisessä Palautumisessa liikkeelle lähdetään siitä, että keho mullistuu todella isosti. Ensin 9 kuukautta ollaan raskaana ja vatsa kasvaa pikkuhiljaa vauvan kasvaessa. Kehon painopisteet muuttuvat, miten kannattelemme kehoamme, miten ryhti pysyy mukana… Toisille tulee enemmän kipuja ja vaivoja, toisille vähemmän ja onko niitä raskausaikana hoidettu ja huomioitu, miten muuten on pystynyt liikkumaan. Tämä kaikki vaikuttaa myös raskauden jälkeiseen aikaan.

Synnytyksen jälkeen tapahtuu radikaali muutos nopeasti. Lapsi syntyy ja vatsa pienenee sekä painolasti kevenee heti jossain määrin. Taas on kehon painopisteet hakusessa ja se miten taas kannattelemme kehoamme, ryhti… Missä on kehomme syvä tuki? Tämän kaiken lisäksi olemme tehneet valtavan työn synnytyksessä jasiitäkin saattaa olla kipuja ja vaivoja kehossamme.

Alkuun onkin tärkeää tehdä sitä palauttavaa työtä keholle, harjoittaa lantionpohjaa, hakea ja vahvistaa syvää tukea. On pidettävä maltti matkassa vaikka mieli huutaisi ja aurinko kutsuisi jo juoksulenkille. Senkin aika tulee, mutta tuskin kukaan haluaa aiheuttaa keholleen myöhempääkään haittaa. Liian aikainen kehon repiminen voi altistaa mm. kohdunlaskeumalle. Virtsankarkailua ei myöskään pidä sivuuttaa sillä, että se nyt johtuu siitä kun olen synnyttänyt. Monilla sitä karkailua onkin, mutta se on myös merkki ettei keho ole vielä valmis sellaiseen liikuntaan, joka sitä aiheuttaa. Ensin perusta kuntoon ja sitten vasta huhkimaan kovemmin!

Mistä sitten tietää mitä ja milloin?

Tietoa on vähän niin ja näin saatavilla ja netistäkin voi poimia monenmoisia ohjeita ja vinkkejä. Neuvolasta voi saada joitakin ohjeita, mutta ei kovin yksilöllisiä välttämättä ja jälkitarkastuksen jälkeen monella on ajatus, että nyt voi liikkua omaa kehoa kuunnellen. Kaikilla se kohontuntemus ja kehonkuuntelu ei ole kuitenkaan niin tarkkaa ja se ei muutenkaan ole välttämättä se luotettava mittari. Netistä ja kirjoista löytyy kyllä todella hyvää tietoa myös, kun osaa keskittyä tietoon joka on oikeasti raskauden jälkeiseen palautumiseen ja liikuntaan perehtyneiden jakamaa.

Kenellä tällaista tietoataitoa ja koulutusta sitten on?
Ainakin äitiysfysioterapeuteilla!

Itse olen jo esikoisen raskausajasta lähtien käyttänyt äitiysfysioterapeuttien palveluita ja myös raskauden jälkeen niinkuin nytkin. Neuvolan jälkitarkastuksessa ei oikeastaan erkaumaa ja lantionpohjan toimintaa mitenkään tsekattu mulla esikoisen kohdalla eikä siellä samanlaista osaamista olekaan asiaan, mitä äitiysfysioterapeuteilla. Tänä vuonna täällä Porissa äitiysneuvolan terveydenhoitajia onkin koulutettu enempi näihinkin asioihin ja se on hienoa! Niin raskausaikaa kuin palautumistakin ajatellen olisikin hienoa, jos neuvolasysteemin saisi lisättyä kaikkialla moniammatillisuutta äitiysfysioterapian muodossa, vaikka yksi käynti raskausaikana ja yksi raskauden jälkeen, jotta äitiysfysioterapia olisi ainakin jossain määrin kaikkien saatavilla.

Minulla on esikoisen jälkeen äitiysfysioterapeutti katsonut erkauman tilanteen sekä lantionpohjan toiminnan ultraääntä hyödyntäen. Tällä hetkellä en live vastaanotolle pääse tämän vallitsevan koronatilanteen johdosta, mutta ollaan oltu jo etäyhteydessä oman äitiysfyssärini kanssa. Lisäksi osallistun hänen ja toisen äitiysfyssärin luotsaamalle Äidin oma pilates ja palautuminen -verkkokurssille, mutta palaan siihen myöhemmin tässä tekstissä vielä.

 

Lempeyttä itseä kohtaan

Itse olen vasta ihan oman palautumisen alkutaipaleella ja keskityn tällä hetkellä juurikin siihen syvän tuen vahvistamiseen ja lihasten aktivointiin sekä kehonhuoltoon. Kaipaan myös kevyempää ja hoikempaa kehoa ja tiedän näiden vaikuttavan myös muutoinkin fyysiseen hyvinvointiini, mutta kaikki aikanaan ja on tässä jo noitakin asioita tapahtunut. Laihduttamisen aika ei ole nyt, vaan juurikin sen perustan kuntoon saaminen nyt ensisijaista. Mikäli tässä ulkoinenkin palautuminen edistyy niin se on vain plussaa! Mulla kuitenkin tuntuu imetys jonkin verran pitävän kiloista kiinni, esikoisen kohdalla hyvinkin vahvasti piti, nyt on hieman paremmin antanut kilojenkin karista. Kaikkia imettäviä ei siis imetys laihduta ja tämä tuli itselleni yllärinä esikoisen kohdalla. Mun keholle raskausaika ei ole helppoa ja nyt haluan todella keskittyä siihen kehon huoltamiseen, koska sitä mun keho tarvitsee ja uskon sen olevan myös avain moneen muuhun! Mä kirjoittelen omasta palautumisestani kevään myötä vielä erikseen ja insta tv:n puolella jo nyt tästä alkutaipaleesta pieni höpinäpätkä tulossa alkuviikosta. Jälkitarkastukseenkin olen neuovalaan itseasiassa maanantaina suuntaamassa. Maltillisesti ja hyvin on palautuminen lähtenyt käyntiin oikeastaan kaikilla osa-alueilla.

@outikarita

 

Äidin oma pilates ja palautuminen -verkkokurssi

Arvonta ja/tai lahja itselle!

Anna itsellesi lahja! Voin arpoa yhden paikan, mutta jos arpaonni ei suosi, niin voin suosittella myös jos suinkin mahdollista niin panostamaan itseen ja omaan hyvinvointiin ja ostaman paikan kyseiselle kurssille. Esikoisen jälkeen kävin ihan livekursseina Äidin oma Pilates 1 ja 2 kurssin ja ne tekivät todella hyvää omalle palautumiselle, keholle ja mielelle. Nyt livetunteihin ei ole mahdollisuutta, mutta musta tuntuu, että tämä verkkokurssi uudistettuna antaa vielä enemmän ja laajemmin apua ja keinoja kokonaisvaltaiseen palautumiseen ja hyvinvointiin ja materiaalitkin kun säilyvät itselle ja tuolla kurssialustallakin puoli vuotta.

Kuvaus kurssista!

”Kevätaurinko paistaa, hiekka narskuu lenkkareiden alla. Vauva tuhisee vaunuissa ja mieleen vilahtelee sosiaalisen median fressit treenivideot. Pitäisi lähteä lenkille, mennä jo jumppaankin, tehdä jotain pömpöttävälle vatsalle ja raskauskiloille… vai pitäisikö? Oman palautumisen pähkäily voi olla pahimmillaan hyvin kuormittavaa ja sisältää osin ristiriitaisiakin neuvoja sekä ulkopuolelta tulevaa painetta siitä, mitä pitäisi tehdä ja miltä näyttää. Mutta miltä sinusta tuntuu? Miten mielesi voi, miltä kehosi t u n t u u synnytyksen jälkeen?

Äitiysfysioterapeuttien luotsaama Äidin oma pilates ja palautuminen -kurssi on matka omaan kehoon synnytyksen jälkeen. Se on synninpäästö synnyttäjälle, koska se avaa maailman, josta monella ei ole aavistustakaan: palautumisen ei tarvitse olla työlästä ja aikaavievää. Eikä kaikkien tarvitse kulkea samanlaista palautumisen matkaa.

Monesti elää edelleen kuvitelma siitä, että synnytykseen saakka olisi hyvä liikkua mahdollisimman paljon, jos ei tunnu kipua. Ja että synnytyksen jälkeen olisi syytä alkaa treenata, kunhan jälkitarkastus on tehty. On mykistävää kuulla, miten moni asia on urbaanilegendaa ja kuinka väärin moni kohtelee synnyttänyttä kehoaan.

Asiantunteva ohjaus auttaa oivaltamaan, kuinka oikeanlainen kehon huomioiminen, kunnioittaminen ja kuormittaminen auttavat palautumaan. Äidin oma pilates ja palautuminen -kurssi on täynnä huojentavia yllätyksiä. Se on kevyt tai syvällinen sen mukaan, mitä juuri nyt tarvitset. Monipuoliset materiaalit säilyvät käytössäsi puoli vuotta, joten voit palata niihin omassa tahdissasi ja tarpeesi mukaan.”

Kurssin luotsaavat Olennaisen äitiysfysioterapeutit Karoliina & Maija.

Facebookissa!

Äidin oma pilates ja palautuminen

ARVONTA

Aikaa osallistua arvontaan on huhtikuun loppuun asti ja ilmoitan voittajalle vappupäivänä sähköpostilla.
Jätäppä siis kommenttia ja kerro siinä millaista apua tai tietoa sinä haluaisit palautumiseen liittyen!
Muista jättää s-posti osoitteesi sitä pyydettävään kenttään!

Hyppää siis mukaan arvonnan kautta tai lunastaen paikka kurssille.
Tämä olisi mitä mahtavin äitienpäivälahja itselle!

Lue myös!

Synnytystarina 2020

Vatsalihasten erkauma ja lantionpohjan toiminta 2 kk synnytyksestä (2017)

Meidän arki – Keskiviikko ulkoillen

Tältä viikolta Meidän arki -postaussarjasta olisi sitten keskiviikkopäivän vuoro.

Meidän arki on postaus sarja meidän perheen päivistä. Korona toki tuo omat vaikutuksensa meidänkin arkeen, lähinnä se on tuonut sitä sosiaalista eristäytymistä livekontakteista sekä taaperon kerhojen ja harrastusten loppumisen. Samaan aikaan koronarajoitteiden kanssa muutoksen elämäämme on tuonut perheen uusi tulokas, maaliskuun alkupuolella syntynyt tyttövauva. Olenkin todella kiitollinen, että voin olla lasten kanssa kotona vaikka kaipaahan sitä itsekin ihmisiä ja menoja. Esikoiselle myös nämä kummatkin asiat on tuonut muutoksia ja tottakai kokonaisuudessa meidän perheelle. Elämme uudenlaista arkea, paljolti lastentahtisesti.  Nyt kurkkaus meidän arkeen!

Nyt täytyy ensi alkuun sanoa, että kun tätä rupesin vasta muutaman päivän jälkeen kirjoittamaan niin en ihan kaikkea muista, mutta onneksi kuvat toimii muistini tukena!

Hyvää huomenta keskiviikko!

Luka oli hereillä kun mä nousin siinä seiskan maissa Rikun lähtiessä töihin. Tytsy jäi nukkumaan meidän sänkyyn ja mä makoilin hetken Lukan kanssa sohvalla, kun lastenohjelmat pyöri telkussa. Katselin samalla kankaita imetystoppia varten, sellainen siis tilauksessa yhdeltä ompelijalta ja päädyin okran väriseen pionikankaaseen.

Kasin maissa oltiin aamupalalla pojan kanssa ja taisin tätä ennen käydä tytsyn imettämässä, jonka jälkeen kyllä uni jatkui jos nyt edes heräsi syömiseensä. Jääkaapissa odotti illalla tehdyt smoothiet, mutta annoin pojalle smoothien lisäksi puuroa, kun hälle oli vähän pikkuinen määrä tuota smoothieta. Puuhattiin aamutoimia ja tein pojalle valmiiksi lounassötkötyksen pikaisesti, itselle kun tilasin Woltin toimittamana lounaan. Ysin aikaan kävin makkarissa aukaisemassa verhoja ja touhuamassa vähän äänekkäämmin, josko tytsykin alkaisi heräillä ja pikkuhiljaa hänkin heräili ja pääsi aamutoimille myös ja myös sitten rinnalle ennen aamupäiväulkoilulle lähtöä.

Ulos lähdettiin siinä kympin maissa ja leikkipuistoon suunta. Nähtiin vähän tuttujakin ja ihana päästä höpöttämään välillä jonkun kanssa ihan livenä. Näitä liveaikuiskontakteja ei tässä itsellä kuitenkaan oikein ole. Olin tehnyt oman lounastilaukseni Woltin kautta Pikku X ravintolaan ennen uloslähtöä. Pian kotiin saavuttua tulikin lounas kotiterassille kiikutettuna. Luka sai mun lounasta maistaa, mutta omaansa pääasiassa kyllä söi. Mun lounasvalinta ei pettänyt, nuo kanatacot on ihan todella hyviä ja siihen kylkeen oli vielä frittipottuja chilimajolla, oi nam!

Tytsu nukkui koko ulkoilun, mutta ähki hieman juuri siinä lounaan hetkellä. Ei tarvinnut kuin tysty ottaa rinnalle, hän veti vatsansa oikein ahnaasti täyteen silmät ummessa ja jatkoi untaan…. Lukan laitoin yhden maissa päiväunille ulos rattaisiin, jonne nukahtaa ihan itsekseen tosi nopeastikin yleensä. Keitin itselleni päivälatten ja vähän jälkkärisuklaata. Samalla katsoin yhden Kaappaus keittiössä jakson ja jossain kohtaa hain viikkaamattomia pyykkejä siihen itselleni kasan ja niitä viikkailin. Tytsy keskeytti kyllä viikkailut aika alkutekijöihin, alkoi semmoista maiskutusta pitää, että otin rinnalle ja siinä kainalokkain jatkettiin makoilua sitten. Kun kaappaus keittiössä loppui niin sitten pian Tytsykin siitä heräili ja pitikin vaihtaa vaatteet, kun oli päässyt vaippa hieman täyteen, siis täyteen ja yli… Lauleskeltiin ja loruiltiin kaksin hetki.

Kolmelta menin hakemaan Lukaa sisälle je herättelemään häntä. uni olisi vielä pojalle kyllä maittanut ja ädin syliin tarvi päästä sohvalla heti. Samoin tytsy oli äidin sylinkaipuussa, joten siinä mulla oli kummatkin muruset hetken sylissä ja oikein tiimiväreillä! Ihana ja lämmin hetki! Ja voi noita meidän pojan ripsiräpsyttimiä….

Lukalle hain välipalasmoothien ja laitoin lastenohjelmaa pyörimään, halusi katsoa Kikattavaa kakkiaista, kun ohjelmia selattiin. Tytsy viihtyi hetken leikkimatolla ja itsensä peilailu näytti olevan nyt se juttu, naiset… Mä sain pyykit nyt viikattua loppuun ennenkuin tytsylle tuli taas rinnan tarve.

Riku tuli neljän jälkeen kotiin töistä ja mä aloin laittamaan päivällispöytää valmiiksi. Luka touhusi omia leikkejään telkkarin sammuttua siinä juurikin neljän maissa. Aikapian Riku saikin puhelun, kun jossain olikin akuuttitarve putkimiehelle, joten ruuan jälkeen hänen pitikin suunnata vielä hetkeksi töihin. Syötiin kaikki kuitenkin yhdessä lasagnea. Tätä syötiin nyt kolmatta ja viimeistä päivää. Lasagne on niitä ruokia, jota tulee sitten isosatsi kun sitä tehdään.

Luka katseli hetken Pikku kakkosta, kun mä touhusin tytsyn kanssa vaipanvaihdot ja imetykset ennen iltaulkoilulle lähtöä. Ilma oli niin ihana, että ulos haluttiin suunnata vielä illastakin ja puoli kuuden jälkeen ulos lähdinkin lasten kanssa. Tarkoitus oli olla kotipihassa ja siinä vähän aikaa touhuttiinkin, Lukan touhutessa mä vähän venyttelin ja availin kehoa. Meillä ei siis oikein mitään ole omassa pihassa kuin terassi ja piha. Luka järjesteli hiekkalelujaan ensin terassille ja sitten hän alkoikin kiikuttaa niitä vaunujen alakoppaan ja sanoi haluavansa hiekkarannalle ja hiekkalaatikolle. Samalla hoksasin, että meillähän on jäänyt aamupäivällä ulkoillessa muutamat hiekkalelut leikkipuistoon, joten eiköhän me sitten otettu leikkipuisto suunnaksi! Lukalle potkupyörä alle ja sitten mentiin. Olikin niin reipasta menoa, että sain itsekin tosissaan laittaa jalkaa toisen eteen. Leikkipuistossa sitten ilta-auringossa tehtiin hiekkakakkuja….

Kotiinpaluu oli jo vähän hitaampaa, tuohon leikkiopuistoon kun on kuitenkin matkaa jonkunverran noin taaperon mittakaavassa ja selvästi alkoi jo väsymys painaa poikaa ja pojan jalkoja, mutta hyvin reippailtiin kotiinkin. Riku olikin jo kotona hyvissä ajoin ennen meitä ja oli vähän siivoillut. Kotona saikin sitten ruveta pikkuhiljaa pojan iltapala- ja iltatoimipuuhiin. Tytsy nukkui koko ulkoilun ja vähän häntäkin herättelin sitten ulkoilun jälkeen. Kyllä tuo ulkoilma ja kevätaurinko vaan ihmeitä tekee ja ihanaa kun iltaisinkin on niin valoisaa!

Riku hoiti pääasiassa pojan iltapuhteet ja mä olin tytsyn kanssa ja hoidin hänen iltapuuhiaan ja imetyksiään, iltaisin usein tankkaillaan vähän enempi syliä ja maitoa. Tytsy sai myös masuihieronnat ja jumpat. Pojan kanssa tottakai myös iltahalit ja pusut. Tytsyllä oli vähän iltajumppailuakin, pää nousee hienosti! Nyt oli eka päivä kun tytsy oli taas ilman d tippoja, otetiin kokeiluun vesipohjaiset, mutta iltaisin oli taas niiden alettua itkuinen ja nukahtaminen yöunille oli vaikeaa. Nyt kun oltiin jätetty antamatta niin samantien vaikutus nökyi illassa. Tytsy oli rauhallisempi ja illan päätteeksi nukahtikin tosi kivasti syliin, josta pääsi mun kainaloon nukkumaan taas yöksi.

Lukan kanssa myös eka ilta kun kokeiltiin uutta unillemenosysteemiä ja sekin sujui kivasti. Tähän asti hänen kanssa on oltu niin kauan kuin nukahtaa ja välillä nukahtanut nopeastikin, mutta välillä kestänyt tunnin. Nyt otettiin sellainen valo käyttöön, joka on päällä vartin ja sen jälkeen jäisi itsekseen nukahtamaan. Vähän taapero kävi kokeilemassa tottakai, mutta 5 minuutin aikana 5 huoneeseen palautusta ja sinne jäi tämän lyhyen rumban jälkeen. Häntä ei tuntunut tämä uusi kuvio haittaavan eikä harmittavan, mutta tottahantoki sitä testata täytyy vähän. Keskiviikon jälkeenkin sujunut tällä kaavalla oikein mukavasti! Ennen sänkyynmenoa Lukan kanssa myös jutellaan päivän puuhat ja katsellaan/luetaan kirjaa, kaikille annetaan pusut ja halit, myös vauvalle ja toivotellaan kauniit unet ja jaetaan rakkauden tunnustukset, on sitten kiva käydä nukkumaan….

Me saatiin Rikun kanssa katseltua vielä telkkaria hetki ja taidettiin katsoa osittain uusin sex tape jakso, on muuten hyvä parisuhdesarja, nimi vain vähän harhaanjohtava! Ennen yhtätoista oltiin nukkumassa koko perhe!

Tällä viikolla ollut kyllä aivan ihania ilmoja ja tuo keskiviikko päivä sujui muutenkin tosi kivasti ja mutkattomasti. Aina ei ole yhtä seesteistä ja instassahan mä juttelen ja kuvailen stoorin puolella arkikuulumisia joka päivä.

@outikarita

Lue myös

Vanhemmuus – Enemmän kuin kokopäivätyö

Meidän arki – Tiistai touhua täynnä

Meidän arki – Maanantai