Hae
Outi Karita

Taaperon matka esikoisesta isoveljeksi

Kun esikoinen ei ole enää ainokainen…

Esikoisemme Luka syntyi lokakuussa 2017 ja hän on saanut olla ainokainen pitkään ja vieläpä kotona. Kotona tarkoitan sitä, ettei ole ollut päivähoidossa, itse olen ollut kotiäitinä. Tulin raskaaksi viime kesänä ja loppukesästä – alkusyksystä se alkoi näyttäytyä myös esikoiselle enemmän, jo kesälläkin kun pahoinvointi alkoi.

Äidin masun päällä ei saanut enää istuskella ja pomputella, äidin masu alkoi kasvaa… Tämä hämmensi taaperoa. Hänelle puhuttiin, että masussa kasvaa vauva, mutta kovin vaikea sitä oli kaksivuotiaan ymmärtää. Hän huomasi kyllä, että jotain tapahtuu. Äiti voi huonosti eikä jaksanut niin kovasti touhuta enää, masu myös kasvoi taaperokin silmissä. Poitsu sympatiayökkäili usein kun itse halailin vessanpyttyä, hänestä se taisi olla hauskaa. Pojalle tuli myös masun alkaessa selvästi kasvaa toviksi vaihe, jolloin oli kovin hellyyden ja nimenomaan äidin sylin kaipuinen. Hän alkoi myös puhua uudelleen tissimaidosta. Alkuraskaudesta poika vielä kävikin iltaisin rinnalle, mutta se jäi siinä ensimmäisen ja toisen kolmanneksen vaihteessa pois. Kaksi kuukautta myöhemmin hän välillä kertoi iltaisin miten ”tissitommi on hyvää”, mutta ei sitä sen suuremmin pyydellyt. Poika haki läheisyydestä selvästi turvaa kun ei oikein tiennyt mitä on tapahtumassa, mutta ymmärsi, että jotain muutosta nyt tapahtuu. Tämä vaihe kyllä rauhoittuikin tai helpotti joksikin aikaa ja raskauttakin oli vielä jäljellä…

Synttärilahjaksi Luka sai nuken ja nukenrattaat. Toivoin näitä juuri sillä ajatuksella, että voi hoitaa itsekin vauvaa. Joululahjaksi sai sitten kirjan ”Luka on kohta isoveli”, tämä on Nimikirjojen kirja, johon saa itse valita nimen sekä kirjan henkilöiden kutsumanimet, hiustenvärit yms. Nämä eivät ihan heti suurta kiinnostusta saaneet, mutta siinä alkuvuoden myötä nämä alkoivat enemmän kiinnostaa. Vauvaa hoidettiin paljon ja kirjasta tuli iltalukuhetkien suosikkikirja. Pikku kakkosen ohjelmista Meidän vauva on myös ollut hyvin kiinnostava.

Helmikuussa alkoi taas äidin sylin ja hellyyden kaipuu kasvaa. Äitinä kun en enää jaksanut ja pystynyt kasvaneen mahani kanssa ja liitoskipuiluiden sekä harkkasupistusten vaivatessa enää niin paljoon, niin myös se loi omia haasteita arkeen taaperon kanssa. Lukaa selvästi jännitti, että mitä ja koska tapahtuu. Kyllä hän ymmärsi, että äidin masussa on vauva, mutta ei varmastikaan täysin mitä se sitten tarkoittaa. Äidin masua kyllä siliteltiin ja pussailtiin välillä, omaa vauvanukkea hoidettiin ja sana isoveli alkoi tulla tutuksi.

Kun vauva sitten syntyi ja Luka tuli minua ja vauvaa sairaalaan katsomaan niin hän oli hyvin innoissaan. Vauvan nähdessään hän iloisena totesi ”vauva”, vähän iski ujous eikä heti uskallettu vauvaa lähestyä, mutta kyllä jo samalla näkemiskerralla isoveli jo silitti siskonsa päätä. Luka sai sairaalassa myös lahjan pikkusiskoltaan.

Kotiuduttuamme Luka usein kotona vain mut nähdessään kysyi, missä vauva on. Nyt hän on tottunut, että vauva saattaa olla vielä vaikka nukkumassa. Luka haluaa välillä vain katsella vauvaa, välillä hän haluaa siskon syliinsä ja välillä silittää, illalla annetaan hyvänyön pusu myös vauvalle. Kun vauva itkee niin Luka saattaa kans hyssytellä ja sanoa ”ei hätää”, jos ei äiti tai isä ole vieressä kun vauva alkaa itkemään niin saattaa Luka mennä ihan vain viereen istumaan. Se on hellyyttävää.

Luka on siis hyvin lempeä isoveli ja ottanut vauvan hyvin vastaan. Samalla hän kuitenkin välillä ikävöi äitiä, hakee huomiota enemmän isältä ja kaipaa sylittelyhetkiä sekä tunteet on herkillä. Illalla nukuttaessa hän haluaa pitää kädestä kiinni. Tämä kaikki on myös hellyyttävää ja hyvin on löytynyt aikaa antaa huomiota ja hellyyttä pojallekin edelleen. Pidetään kahdenkeskisiä leikkihetkiä kummankin vanhemman kanssa ja välillä touhutaan koko perhe yhdessä. Itse en pääse oikein enää poitsua nukuttelemaan, kun yleensä juuri samaan aikaan on vauvan iltatankkailuhetket menossa, mutta onneksi päivän aikana on muita hetkiä, kun pystyn antamaan pojallekin jakamattoman huomion. Tietysti oman vaikutuksensa tähän muuttuneeseen tilanteeseen tuo myös koronatilanteen tuomat muutokset, ystäviä ja isovanhempia ikävöidään, kerhoilut ja harrastukset on jääneet pois arkitouhuista…. Monta muutosta pienelle taaperolle siis samaan hetkeen.

 

Seuraa meidän perheen menoa instassa

@outikarita

Lue myös

Synnytystarina 2020

Parisuhde lapsiperheen pyörteissä

2 kommenttia

  1. Nina kirjoitti:

    Kiva postaus. Miten te toimitte nyt Koronan aikaan? Tapaatteko kavereita esim puistossa?

  2. Nimetön kirjoitti:

    Meillä on lapsilla 2.5 vuotta ikäeroa. Voi kamala sitä mustasukkaisuuden määrää ja niitä mustasukkaisuuskohtauksia silloin alussa. Nuorempi on 10 kk ja isoveli reilu 3 vuotta. Vaikka kuinka isoveljeäkin huomioidaan ja otetaan yhteistä äiti-poika aikaa, niin kyllähän sitä vällillä on helisemässä, kun vielä uhmaikä siinä päällä ja vauvan imetys on myrkkyä toisen katsella. Kyllä on ikävä niitä esikoisen imeryshetkiä kun sai vaan makailla ja imettää. Nyt kun on kaksi ja vieläpä yksin niitä päivät hoitaa, niin ei se imetyskään aina ihanaa ole, kun sen joutuu keskeyttämään, kun toinen kaipaa milloin mitäkin palvelua ja jotkut palvelut on tietysti tehtävä heti kuten wc. Ssä auttaminen. Sitten kun ulos lähdetään, niin aina saa tehdä sotasuunnitelma kenet puetaan missäkin järjesteyksessä ettei kukaan huuda itseään kuumaksi. Siinä kun vielä isompi heittäytyy selälleen retkottamaan ja rypemään lattialle kun pitäisi opetella nyt sitä haalaria saamaan niskaan. Tai opetella ja opetella, osaamisesta ei kiinni, vaan siitä että kehtuuttaa. Mukavampi olisi saada palvelu tästäkin, saahan se tuo vauvakin. Voe hyvänen. Jos kolmas tulee, niin ei alle viiden vuoden ikäerolla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.