Hae
Outi Karita

Synnytystoiveet

Synnytystoiveet, saako sellaisia olla, pitääkö sellaisia olla?
Tärkeintähän on saada lapsi ulos hengissä?

Toki, toki tärkeää on, että sekä äiti että lapsi selviävät synnytyksestä, mutta synnytykseltä voi ja saa toivoa muutakin! Noh, jokaisella lienee ainakin tuo yksi toive… Kun valmistautuu ja perehtyy synnytykseen niin ainakin sen kautta alkaa myös syntyä omia ajatuksia ja synnytystoiveet alkavat muodostua. Se ei tosiaan ole synnytyksen suunnittelua tai käsikirjoittamista, ei ainakaan pitäisi. Synnytystä kun ei voi suunnitella, ikinä ei voi tietää etukäteen miten se tulee menemään. Itselläni oli esikoisen kohdalla tietyt toiveet ja aika samoilla toiveilla nytkin mennään. Nämä on toiveita, jotka koen itselleni tärkeiksi ja mulle sopiviksi, en kaikkien syitä lähde nyt avaamaan sen enempiä. Näissä toiveissa on hyvä pitää juurikin ne realiteetit mukana ja huomioida se, mitä jos…

Lähtökohtaiset synnytystoiveet

Näistä on siis mahdollisuus joustaa, sanottakoot se vielä jos jollekin jäi vielä epäselväksi. En puske näitä toiveita läpi väkisin, vaan jos nämä on mahdollisia niin toivon nämä asiat huomioon otettavan ja tuettavan minua/meitä näiden toiveiden toteutumisessa. Toiveissa mukana minua on tukemassa mies ja doula, joten esimerkiksi kun puhun kivunlievityskeinoista niin niissä jo nämä mahtavat tukihenkilöt pystyvät minua auttamaan!

Toiveissa mahdollisimman luonnollinen ja aktiivinen synnytys, kehon mukaan toimiminen.
Ensisijaisesti toivon, ettei lääkkeellisiä kivunlievityksiä tarvita ja lähdetään liikkeelle lääkkeettömillä keinoilla. Epiduraali ja spinaali aivan viimeiset vaihtoehdot.
Mahdollisimman vähän puuttumista synnytyksen kulkuun ja toivon kaikista toimenpiteistä keskusteletavan ja kerrottavan (huom! hätätilanteet on aina hätätilanteita).

 

Toivoisin pääseväni Satasairaalan synnytystupaan synnyttämään ja saavamme myös hyvän synnytysrauhan.
Hämärä valaistus ja oma musiikki ovat itselleni tärkeitä.
Satasairaalan synnytystupa onkin tarkoitettu lähtökohtaisesti luonnonmukaista/lääkkeetöntä synnytystä toivoville, mutta toki mieltään saa aina muuttaa synnytystuvassakin.

Amme toimi viimeksi hyvin avautumisvaiheen ja nyt vain jos itsestä hyvältä tuntuu ponnistusvaiheessa niin vesisynnytystä toivoisin.

Toivon pysyväni ja minua myös tuettavan aktiivisuudessa ja että, turhaa makuuttamista vältettäisiin. Käyrät onnistui viimeksi hyvin jumppapallonkin päällä.
Viimeksi oli hyvin vaikea minkäänlaisessa makuuasennossa ottaa supistuksia vastaan.

Ensisijaiset kivunlievitysmenetelmät tosiaan lääkkeettömiä.
Viimeksi hyvin toimineet tens, akupainanta, lämpö, vesi/amme.
Myös gua sha ja rebozaliinan käyttö voisivat tuntua hyviltä itselle, ainakin näin raskausaikana ja nyt käsiäkin on enemmän, kun myös doula mukana.
Viimeksi mies painoi akupisteitä aina supistaessa niin ei oikein kädet riittäneet muuhun.

Muistutusta tarvitsen koko kehon rentoutukseen ja hyvään hengitykseen.
Nämä helposti itseltä unohtuvat kivussa.
Äänenkäytössä voi myös ohjata matalaan ääneen, äänen käyttö kun viimeksikin tuli luonnostaan.

Synnytysasento, mihin keho hakeutuu, puoli-istuva tuskin tulee itsellä kyseeseen ja lähtökohtaisestui sitä vierastan.
Viimeksi synnytin kontillaan patjalla.

Mieheni ja doula ovat mukana synnytyksessä ja tietävät kipuasteikkoni ja koska se on siellä, että tarvitsen mahdollisesti muutakin kuin lääkkeetöntä kivunlievitystä.

Toiveet synnytyksen jälkeen

Toivon, ettei oksitosiinia anneta rutiinina vauhdittamaan istukan syntymistä, mikäli siihen ei ole tarvetta. Odoteltaisiin hetki ja katsottaisiin syntyykö ilman.
Napanuora saa sykkiä loppuun ja isä leikkaa sen..

Rauha, vauva äidillä tai isällä ihokontaktissa, jos muulle ei ole tarvetta.
Annetaan vauvan hakeutua rauhassa ensi-imetykseen rinnan päällä, äidin ja vauvan tahtiin.

Osastolla toivon omaa rauhan vauvan kanssa siinä mielessä, ettei huoneessa olisi muita, jos tilaa osastolla vain on.
Vauva jatkuvassa ihokontaktissa, vaatteet päälle vasta kotiinlähtiessä.

Tukea imetyksessä tarpeen mukaan.
Ei lisämaitoja ilman lääketieteellistä syytä ja ilman keskustelua.

Mitä jos…?

Aina voi näin kysyä, mutta nämä tosiaan ovat lähtökohtaiset synnytystoiveet, joita voi hyvinkin huomioida mikäli kaikki etenee hyvin. Omatkin ajatukset ja fiilikset voivat elää ja hienoa olisi kun pääsisi jälleen siihen synnytyskuplaan, jossa toimii vain omien vaistojen ja tuntemusten varassa. Mieltä saa muuttaa synnytyksessäkin ja pitääkin jos jokin muu tuntuukin oikeammalta. Äidin ja lapsen hyvinvointi on tärkeää ja aina nekään eivät mukaile toiveita, se on hyvä tiedostaa! Olen myös miettinyt toiveita siinä kohtaa, mikäli tilanne etenisikin sektioon, mutta käsittelin tässä postauksessa nyt ne toiveet, mikäli kaikki menisi synnytyksen kulussa hyvin. Hyvän synnytyksen voi saada vaikkei kaikki menisi toiveiden mukaan ja vaikka joutuisi kohtaamaan niitä omia pelkojaankin.

Heräsikö ajatuksia?
Keskustelu on avoinna,mutta muistetaan, että nämä ovat kaikille hyvin henkilökohtaisia ja kunnioitetaan jokaisen omia toiveita!
Itse toivon jokaiselle synnyttäjälle omanlaista ja hyvää synnytysmatkaa!

Lue myös

Synnytykseen valmistautuminen

Synnytyskertomus

Instassa lisää pöhinää, muista myös insta tv!

@outikarita

9 kommenttia

  1. pv kirjoitti:

    Todella samanlaiset oli omatkin toiveeni. Synnytys meni hyvin, mutta oma mieleni muuttui lääkityksen suhteen. vauva imi ensimmäiset maidot heti synnyttyään. ja oli ihokontaktissa lähes kaiken aikaa. Synnytyksestä jäi hyvä kokemus, kun edellinen jäi rajuudellaan mieleen. Kaikki neljä synnytystä ovat olleet erillaisia. ja ihanaa kun kahdella viimeisimmällä on tullut ihokonkatissa olo sairaalassa tärkeäksi. Sairaalahenkilökunta on ollut huippu ihanaa ja aina lämmöllä muistelee sairaala-aikaa ja uuden elämän syntyä.

    • outi kirjoitti:

      Oi, ihana kuulla ja onhan meillä aina oikeus muuttaa mieltä, pitää mennä tilanteen ja tuntemusten mukaan ❤️

  2. Shinebright kirjoitti:

    Sinulla on oikein luonnolliset ja realistiset toiveet synnytykseen, toivotaan, että suurimmaksi osaksi toiveet toteutuu ja saatte kokea ihanat ensihetket uuden vauvan kanssa! Itsellä ei ensi synnyttäjänä ollut suuria toiveita, mutta tietenkin pelkäsin, että päädytään hätäsektioon, käytetään imukuppia tai koen kauhun hetkiä, ettei mikään auta kipuun. Avautumisvaihe meni lääkkeettömästi ja hienosti, sairaalaan mennessä olin jo 7cm auki ja loppuvaihe meni myös hengitellen. Ponnistusvaiheeseen halusin jtn lääkettä, mutta ajattelin että ilman epiduraali tai spinaalia voisin pärjätä ja minulle laitetiin pudendaalipuudute toiveestani. Supistukset oli koko synnytyksen ajan melko lyhyitä ja lopuksi kun ponnistusvaihetta oli kestänyt kaksi tuntia laitettiin oksitosiinia ja lopulta tarvittiin imukuppia. Oli aika luovuttanut olo, kun oli tehty episomia, tarvittu imukuppia ja oli kipuja..eniten näin jälkikäteen harmittaa ettei oikein muista ensi hetkistä vauvan kanssa oikeen mitään, kun keskittyi enempi omaan oloon. Mutta osastolla olo ja kaikki ne ensi hetket kun oltiin vain oman pikku perheen kesken omassa huoneessa on piirtynyt ihanina muistoina mieleeni. Voi olla, että jos joskus toinen kerta meille suodaan, kirjoittelen ylös muutaman toiveen, mutta en enää pelkää miten asiat etenee!

    • outi kirjoitti:

      Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi ❤️
      Onhan tuo kaksi tuntia hirmu pitkä ponnistusvaihe ja varmasti ollut rankka.
      Ihana kuitenkin lukea myös, ettei pelkoa ole jos pääset vielä synnyttämään ❤️

  3. Karo kirjoitti:

    Edustan itse synnyttäjänä toista äärilaitaa eli toivoin lääkkeellisiä kivunlievityksiö lääkärin/kätilön arvion mukaan. Minulla ei myöskään ollut erityisiä toivomuksia ihokontaktista (vaikka se kyllä taitaa synnäreiden käytäntö nykyisin olla ensihetkillä) tai oikeastaan mistään muustakaan. Synnytykset menivät hyvin enkä koe niiden määrittävän yhtään mitään minun äitiydestä tai mistään muustakaan. Koska edustat niin toista äärilaitaa, niin olisi mielenkiintoista kuulla enemmän siitä, että miksi toivot näitä asioita. Minulle kun synnytys ei ollut mitenkään tärkeä asia vaan kaikki asiat sen jälkeen. Tsemppiä synnärille!

    • outi kirjoitti:

      Ensinnäkin hienoa, että olet tyytyväinen omiin kokemuksesi, se on tärkeää ❤️
      Kiva myös, että kiinnostuit erilaisten toiveiden taustoista ☺️

      Niin me ihmiset ollaan hyvin erilaisia. Itselle synnytys on iso ja tärkeä hetki elämässä. Esikoisen synnytys oli aktiivinen ja lääkkeetön, samalla aivan todella upea kokemus, joten se tietysti vahvistaa näitä omia ajatuksiani oman synnytykseni suhteen.

      Toisilla synnytys kokemus vaikuttaa todella paljon minuuteen, naiseuteen ja äitiyteenkin. Olen silti samaa mieltä, ettei se määritä meitä äitinä tai naisena, joten jos jää negatiivisia tai vaikeita tunteita niin onkin tärkeää ne käsitellä.

      Ihokontakstista sen verran, että tosiaan yleinen suositus on se vähintään 6h ja nykyään monissa sairaaloissa kannustetaan pidempäänkin ihokontaktiin. Tällä on vaikutusta mm. maidonnousuun ja itse ajattelen sillä olevan myös positiivista vaikutusta kiintymyssuhteeseen ja vauvallekin hyvä paikka, onhan hän juuri ollut 9 kk äidin sisässä. Kuitenkaan pitkän ihokontaktiin puuttuminen ei automaattisesti tarkoita että nämä asiat epäonnistuisivat, sitä en tarkoita, mutta edistävät osaltaan.

      Lääkkeistä, nyt puhun etenkin noista vahvimmista lääkkeistä kommentoin omalta osaltani. Olen hyvin lääkeherkkä ja siinä yksi syy miksen niitä halua ja vieroksun niitä, itseäni myös hieman hirvittää nuo selkärankaan laitettavat jo ihan sillä toimenpiteellä. Ne myös heti poissulkisivat ammeessa olon avautumisessa ja vesi synnytyksen. Lääkkeillä on paikkansa, mutta niillä on myös omat vaikutuksensa.

      Itselle luonnonmukaisuus on se oma juttu ja kuten jo alkuun sanoin, esikoisen synnytys vahvistaa näitä tunteita. Aika kuitenkin näyttää miten tällä kertaa synnytys etenee ja mitä se tuo vastaan ☺️

      Kiitos tsempeistä ❤️

  4. Tiina kirjoitti:

    Eikö ole ihan ystävällistä vastata kommentteihin?

    • outi kirjoitti:

      On ☺️
      En nyt äkkiseltään löytänyt, että onko sinulle jäänyt vastaamatta johonkin kommemttiin, joten tarkentaisitko hieman?

      Aina ei ehdi heti vastaamaan, kun on tämä muukin elämä ja joskus käy niinkin että vastaaminen vahingossa jää. Kuitenkin kaikki kommentit tulee aina luettua ja haluaisin kaikkiin myös vastata ☺️

  5. Nimetön kirjoitti:

    En osaisi kuvitellakaan kirjoittamaasi synnytystä. Oma viimeisin synnytys alakautta kesti vajaa 5 tuntia kaikkineen ja vielä iso lapsi kyseessä. Jälkeenpäin mietin, että mitä ihmettä ajattelin, kun vetkuttelin kipulääkkeitten kanssa. Kipu oli jotain sietämätöntä, tuntui kuin en olisi omassa kehossaan enää. Ihan kamala synnytys. Onneksi se oli nopea, mutta sitäkin rajumpi.
    Itsehän en saanut esikoista pitää ihokontaktissa ollenkaan molempien ollessa teholla, silti imetin 1 v 3kk. Ja toisen kanssa myös vähäistä, koska vauva teholla mutta silti vielä imetyksellä 9 kuisena. Olihan se imetyksen onnistumaan saaminen melko työlästä, moni olisi varmasti jättänyt kesken. Luovutettua äidin maitoa meni ensimmäinen viikko paljon, mutta onneksi sisukkuus palkittiin ja imetys lähti onnistumaan molempien kohdalla ja sai omalla maidolla ruokkia ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *