Hae
Outi Karita

Mun minimuotoinen ”vapaapäivä”

Mitä tarkoittaa loma tai vapaapäivä kotiäidille? Mulle se tarkoittaa mm. aikaa vain itseni kanssa. Se voi olla myös aikaa miehen kanssa, ystävien kanssa tai jopa perheen kanssa, kun mies on lomalla. Tää jouluviikko onkin tuntunut pieneltä lomaviikolta, kun mies on ollut lähes kokonaan pois töistään ja ollaan oltu enempi perheen kesken. Tänään sain vielä sellaisen äidin omaa aikaa vapaapäivän ainakin ministi. Eihän nuo mun miehet oo olleet kokoaikaa eri osoitteissa kun minä, mutta mä oon saanut silti keskittyä koko päivän omiin puuhiini. sitä on silti vaikea irroittautua täysin, silloin kun on samassa paikassa fyysisesti. Vaikka tiedän, että mun mies osaa kyllä kaiken hoitaa ilman mun neuvoja ja apujakin, niin kun on tottunut tän kahden vuoden kotona olon aikana luonnollisestikin enemmän hoitamaan ja huolehtimaan monista lapseen liittyvistä asioista, niin siitä on vaikea irroittautua jos on fyysisesti itse läsnä. Ja tokihan mä tämänkin päivän aikana olen poikaa huomioinut ja miestäkin, halittu ja pussailtu sekä höpötelty ja menen vielä nukuttelamaan päivän päätteeksi pojan. Enimmäkseen oon kuitenkin keskittynyt näihin omiin juttuihini, mitä onkaan sitten mieli tehnyt puuhata.

No, mitä sitten puuhasin?

Valmiiksi oli joitakin ajatuksia, mitä voisin puuhata, mutta pääasiassa annoin virran niin sanotusti viedä tai mielen, sen hetkisen mielen.
Suosittelen kaikille tällaisia päiviä aina silloin tällöin!

Aamulla jäin sänkyyn, selailin vähän kännykkää ja viestitin ystävän kanssa. Pysähdyin ennen nousemista vielä rentouttamaan kehoa ja mieltä, tekemään vähän kropan avauksia ja venytyksiä ja sitten hipsein toivottamaan hyvät huomenet mun miehille. oltiin kaikki kotona aamua, tein itselleni aamupalasmoothien ja aloin valmistautua päivään. Sain rauhassa tehdä aamutoimet ja vähän ehostella itseäni. Siivoilin vessan, järkkäsin tiskit, petasin sängyt… Hyvin arkisia asioita siis aamussa.

Aamupäivästä suuntasin hetkeksi asioille. Kävin hakemassa erään synttärilahjan ja istahdin kahvilaan mocca latten äärelle ja kirjoittelin pitkästä aikaa pitkät pätkät päiväkirjaani. Kävin hieman tätä loppuvuotta läpi, sillä en ollut aikoihin tarttunut päiväkirjaani. Voi kuinka tekstiä lensikään ja tuo hetki oli samalla hyvin terapeuttinen. Kun käsi alkoi puutua jo liikaa huomasin kirjoittaneenikin jo aika paljon ja päätin jatkaa tekstiä illemmalla tai myöhemmin.

Kun palasin kotiin olikin poitsu päiväunilla ja mä käperryin lämmitetyn kauratyynyn kanssa sohvalle lukemaan kirjaa. Uppouduin ihan täysillä Dan Brown:n Alku -kirjan sivuihin ja söin siinä samalla pienesti.  Lukakin jossain vaiheessa heräsi ja vähän höpistiin, mutta ihan kuin poitsullakin olisi ollut iskän kanssa sopimus, annetaan äidille rauha lukea ja enemmän hakikin isää touhuihinsa. Miehet lähtivät ruokaostoksille ja mä lämmitin itselleni vielä glögiä kupillisen ja jatkoin vielä hetken kirjaa, kunnes mieli kävi levottomaksi ja oli aika lopettaa lukeminen.

Kävin laittamssa pyykkikoneen päälle ja järkkäsin makkarin sotkuun päässyttä nurkkaa. Sitten istahdinkin koneelle ja aloitin itseasiassa tämän postauksen rustauksen ja valokuvien läpikäymisen kuvakirjaa varten. Kirjopitin alkuja ja myös parille muulle blogipostaukselle kun draivi oli päällä! Kävin itseasiassa 2017 vuoden kuvia läpi ja matkasin muistoissani Italiaan, yhteen pitkään haaveiltuun matkaan, joka teteutettiin kun Luka oli masussa.

Syötiin päivällinen koko perhe yhdessä. Jossain vaiheessa konehommatkin sai riittää ja kävin vielä rustailemassa päiväkirjaani. Illan päätteeksi istahdin yksikseni saunaan ja fiilistelin kulunutta päivää ja ajatuksiani. Join alkoholittoman saunaoluen ja rentouttelin kehoa vielä löylyn lämmössä. Kevyen kasvohoidonkin tein saunanpäätteeksi ja tulin vielä rustailemaan tämän postauksen valmiiksi. Tätä mä bloggailustakin oon kaivannut, kirjoittaa välillä ihan arkisia juttuja ja välillä sitten toisenlaisia ajatuksia, mietteitä, asiaa… Pian jo suuntaankin halimaan poitsua, lukemaan hänen kanssaan kirjaa ja nukuttelemaan hänet. Jos sitten pysähdytään vielä Rikun kanssa kaksin sohvalle <3

Jännä huomata, että kun pitkästä aikaa oli reilusti aikaa, ei vain pientä hetkeä tehdä jotain vaan kunnolla uppoutua, niin miten huomasinkaan juuri näitä asioita kaipaavani arjen keskelle enemmän, näihin asioihin pysähtymistä. Usein yritän saada ehkä liiankin monta asiaa tehtyä, kun aikaa on vaikka pari tuntia käytettäväksi, sen sijaan että uppoutuisin johonkin yhteen-kahteen asiaan. Tää päivä on rentouttanut mieltä tosi paljon, kuten tää koko viikko on tehnyt hyvää. Tää päivä vaan jotenkin kruunasi tän viikon ja jatkossa aion priorisoida näille mua rentouttaville ja energisoiville asioille enemmän aikaa. Pyritään myös jatkossa järkkäämään useammin toisillemme mahdollisuus tällaisiin päiviin, jos vaikka kerran kuussa. Viikon päästä on Rikun vuoro saada täysin oma päivänsä.

Kirjoitin siis tämän postauksen lauantaina, mutta julkaisen sunnuntai aamupäivästä.

Lue myös!

Meidän Joulu 2019

Seuraa instassa

@outikarita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *