Hae
Outi Karita

Miten toivottu raskaus yllätti?

Miten niin toivottu raskaus voikaan yllättää?
Anna mä kerron sulle. Ehkä tiedätkin tarinaamme, tai voithan olla uudempi seuraajani etkä tiedä. Meille nimittäin tämäkään raskaus ei ollut itsestäänselvyys, jos se ikinääkään sitä on kenellekään.

Toivoimme ensimmäistä lasta pitkään. 2014 vuonna päätimme jättää ehkäisyn pois ja tätä edelsi vaikeat asiat, kun kohdunkaulaani jouduttiin leikkaamaan solumuutosten ja syöpäsolujen takia. Toimenpiteiden jälkeen olimme valmiit, raskaus saisi alkaa kun sen aika olisi. Tiesimme, että aikaa voi kulua, vuosikin ja otimme asian suhteen hyvin rennosti, emme varsinaisesti yrittäneet mutta annoimme mahdollisuuden raskauden alulle. Kun se vuosi oli kulunut sitä alkoimiettiä pikkuhiljaa, miksei mitään tapahdu. vuodesta 2016 tuli henkisesti todella rankka ja lopulta päädyimme tutkimuksiin, joista ei mitään selvinnyt, mutta pääsimme lapsettomuuspolille ja hoidot saatiin alkuun 2017 alussa. Luka saikin alkunsa nopeasti hoitojen alettua pienellä avulla.

 

Mulla alkoi Lukan raskauden jälkeen kuukautiset viime joulukuussa, Lukan ollessa tasan 1v 2kk vanha. Ne alkoi heti säännöllisinä ja kokoajanhan ajatuksena oli, että toinen saa tulla jos on tullakseen. Meillä oli luottoa siihen, että toinen raskausvoisi alkaakin ns. luomusti. Taustalla selittämätön lapsettomuus ja itsellä oma ajatus syyksi liittyen noihin kohdunkaulan toimenpiteisiin.

Imetyshän saattaa vaikuttaa raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin ja olin ajatellut ensin vähentäväni imetystä jos kuukautiset ei alkaisi tuohon vuodenvaihteeseen mennessä, mutta Luka akoi vähennellä itse rinnalla käymistä ja kuukautiset alkoivat. Kevään myötä aloimme miettimään sitä kuinka kauan odottelemme, että tapahtuuko luomusti mitään. Kuitenkin kun lapsettomuutta on takana, on vielä epävarmempi olo siitä, kuinka kauan voisi mennä toisen raskauden onnistumiseen ja auttaisiko samat hoidot yhtä nopeasti jos apua tarvitsisimme. Pohdeimme yhdessä, että jos kesä eletään asian suhteen vielä rennosti ja syksyllä sitten katsotaan niitä hoitoja.

Imetyskin oli kevään myötä vähentynyt entisestään ja itsekin sitä hieman sitten vähensin. Oli päiviä, ettei Luka käynyt kuin illalla nukkumaan mennessä rinnalla ja aamuöisin saatiin uni aikaa lisää kun Luka kävi rinnalla viiden-kuuden maissa. Välillä hän saattoi haluta päiväsaikaankin rintaa, mutta silloin oli usein kyse tylsästä kotipäivästä tai jostain isommasta harmista. Pikkuhiljaa osaksi munkin päätöksestä, osaksi Luna toimesta imetys vähentyi tuohon yhteen nukkumaanmenoimetykseen. Ajattelin, että parempi vähennellä pikkuhiljaa, jos syksyllä hoidot alkaisivat niin imetys täytyisi kokonaan lopettaa. Onhan meillä jo pitkä imetystaivalkin, mutta muuta syytä imetyksen lopettamiseen en vielä kokenut.

Pienten vastoinkäymisten kautta saimme keväällä jo valmiiksi lääkkeet syksyä varten, mikäli hoidot haluaisimme aloittaa. Sitten heinäkuussa tuli vain sellainen olo, että mitä jos, voisinko olla… Ja niin mä päätin ajella apteekin kautta yhtenä päivänä kotiin ja niin vain piirtyi kaksi viivaa tikkuun. Olin onnessani, me olimme onnessamme, mutta epäilin kovasti ja tein vielä kahtena seuraavanakin aamuna testit ja viivat vain selkenivät ja piirtyivät yhä nopeammin. Varattiin aika varhaisultraan, koska pakko oli saada tietää lisää. Laskettua aikaa ei pystytty tällä kertaa laskemaan muusta kuin ultrasta ja olimme ehkä inan liian aikaisin varhaisultrassa. Sintti oli niin kovin pieni vielä silloin ja lääkäri epäili, että sydän on juuri vasta alkanut siellä pikkuisella lyömään. Häntä oli kovin vaikea mitata.

Kyllä ne ensimmäiset viikot olivat vaikeita, sitä pelkäsi ja kevät/alkukesä kun oli aika tunteiden vuoristorataa ollut. Sitten alkoi ne huonot voinnit, jotka kyllä kertoivat, että raskaushormonit siellä jyllää. Silti jännitti ja pelottikin. Tämän viikon ultra toi varmuuden omaan oloon ja tähän raskauteen. Ensin laskettu aika oli varhaisultran mukaan 16.3, mutta tällä viikolla tehdyn nt-ultran mukaan laskettu aika onkin jo 9.3. Nyt saatiin Sinttiä jo paremmin mitattua, olihan hän jo 6 cm pitkä.

Niin se elämä yllättää, kun sitä vähiten odottaa,
vaikka salaa toivokin…

Lue myös

Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3

Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3

Lapsettomuus ja raskautuminen – pala meidän tarinaamme 3/3

Lapsettomuus ja parisuhde – pala tarinaamme

Seuraa instassa päiviämme

@outikarita

7 kommenttia

  1. Tiia kirjoitti:

    Kiitos kun jaat tarinaasi avoimesti, vaikeastakin asiasta kun lapsettomuus. Itselläni yritystä takana reilu vuosi ja ja luomu raskaus yllätti myös meidät kesällä, joka meni kylläkin kesken aika varhain 😢 Nyt syksyllä aloitellaan pieniä hoitoja kun saatiin viimein selvyys lapsettomuuteen. Oikein paljon onnea odotukseen ❤

  2. Emma kirjoitti:

    Onnea kovasti! <3

    Itsekin sain kesällä hetken olla raskaana, mutta se päättyi keskenmenoon :'( Nyt yritän kaivaa jostain voimia aloittaa taas hoidot..

  3. kata kirjoitti:

    Ihanaa, kun jaat teidän tarinaa avoimesti. Onnea odotukseen! <3

  4. Susan kirjoitti:

    Onnea odotukseen! Siellä on selkeästi tulon päällä hyvin toivottu tapaus 😊❤️

  5. V kirjoitti:

    Ihanaa, onneksi olkoon ❤️ Sun blogia luinkin aikanaan lapsettomuudesta kärsiessäni ja sain täältä toivoa. Odotan nyt itse tammikuista 1,5 vuoden yrityksen jälkeen 🥰 Hän tuli myös suurena yllätyksenä juuri ennen hoitojen alkua ja laskin viikotkin aluksi 2 viikkoa pieleen (epäsäännöllinen kierto)! Mulla myös toive että saatais toinen vähän helpommin tän jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *