Hae
Outi Karita

2 kesää kotona, mites ensi vuosi sitten?

Voi, kuinka onnellinen ja kiitollinen olen!
Miten olen nauttinut ja nautin.
Erilaisten hetkien ja vaikeuksienkin keskellä,
saanu kulkea omannäköistä tietäni,
meidän näköistä tietä.

Nyt oon ollut kaksi ihanaa kesää kotona pojan kanssa, viime kesänä vanhempainvapaalla ja tänä vuonna hoitovapaalla. Eks se sanonta oo niin, ettei kahta ilman kolmatta? Mä olin hakenut ekan hoitovapaapätkän tän vuoden elokuun loppuun ja nyt on haettu toinen hoitovapaa pätkä ensi vuoden elokuun loppuun. Onhan tää päätös tehty jo alkukesästä ja oikestaan jo aiemminkin pään sisässä. Pientä keikkailutyötä ja Party Lite myyntiä tässä hoitovapaan ja kotiäitiyden ohessa teen, niin ja tätä blogihommaa.

Mä oon aina haaveillut kotiäitiydestä ja mun täytyy sanoa, että on kyllä niin mun juttu! Onhan niitä hetkiä ja sitten on toisenlaisia hetkiä, arjen tasapainon hakemista, kun toinen on kotona ja toinen töissä yrittäjänä, ymmärrystä puolin ja toisin tarvitaan, mutta yhteisin ajatuksin tässä ollaan nämä valinnat tehtykin ja puhumalla sitä aina ymmärtää paremmin ja saa ymmärrystä. Kummallakin kun saattaa olla joskus väsymystä ja uupumusta.

Pori Jazzit 2018/2019

Näissä kahdessa kesässä on ollut todella suuri ero ja oonkin tänä kesänä pysähtynyt useamman kerran miettimään sitä eroa ja just sitä, miten ihana on ollut taaperonkin kanssa olla kotona! Vuosi sitten Luka opetteli kävelemään, oli vielä vauva ja vaikka aktiivinen olikin, niin ei silloin vielä ihmeellisyyksiä tehty eikä tarvittukaan. Tänä kesänä sitten vauhtia piisaa ja energian purkua tarvitaan ihan eri tavoin, se kun ei purkaudu enää vain niihin taitojen opettelemiseen. On ollut aivan ihanaa, kun taaperon kanssa voikin touhuta paljon erilaisempia juttuja, retket ja puistoilut ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Pyörän kyytiin ei enää nukahdeta vaan sieltä seurataan vaihtuvia maisemia ja jutellaan!

Juhannusristeily 2018/2019

Ei sitä oikeastaan kauheasti tullut edes leikkipuistoissa käytyä, kotipiha riitti touhuihin ja kyllä yyterissä ja Kirjurinluodolla käytiin myös nauttimassa kesäpäivistä täällä Porissa. En mä vauvan kanssa olisi lähtenyt Tampereelle Koiramäkeen, olisihan sitä voinut, mutta kyllä taapero siitä paljon enemmän repii irti. Viime vuonna eläimiä kyllä katsottiin, mutta tänä vuonna niitä jo innolla ruokitaan, opetellaan nimiä ja eläinten ääntelyjä. Tuo Tampereen reissu on kyllä ihan parhaita muistoja tältä kesältä! Taaperokavareidenkin kesken touhu on jo niin erilaista, kun ei vaan möngerretä vierekkäin vaan ihan leikitään! Myös juhannusristeily oli aivan erilainen taaperon kanssa kuin vuosi sitten vauvan kanssa, kummatkin kyllä aivan ihania kokemuksia. Kaikki on niin erilaista ja kummatkin kesät luoneet aivan ihania muistoja!

Kaikkihan ei voi valita ja valinnan edessäkin,
meitä ihmisiä on erilaisia ja jokaisella oikeus tehdä omat valintansa itseään ja perhettään kuunnellen.

Mä olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä,
että tämä on ollut mahdollista ja on edelleenkin mahdollista.
Sillä tää on niin mun juttu!

Saas nähdä sitten millainen ensi kesästä tulee!
Onko siellä lukijoissa muita pitkään kotona olelita?
Vai millaisia valintoja olette pakon tai mahdollisuuksien edessä tehneet, mikä on ollut teidän juttunne?

Lue myös

My Day – Todella Touhukas Torstai

Kuivaksi oppiminen vaippatouhuista (kestot-kertsit)

Taaperon kanssa Tampereella

IG

@outikarita

10 kommenttia

  1. Henna kirjoitti:

    Olin suunnitellut, että menen takaisin töihin kun poika täyttää 1 vuoden. Suunnitelmissa oli talon osto, sillä rivitalokaksio alkoi käydä pieneksi ja muutenkin taloudellinen tilanne ei ollut niin hyvä että olisin voinut kotiin jäädä pidemmäksi aikaa. Aloin kyselemään töitä kun poika oli 9kk ja sainkin yhtäkkiä päivän varoitusajalla töitä koko pöiväkodin toimintavuodeksi.

    Mies oli viimeisellä lomaviikolla joten poika oli isänsä kanssa ensin viikon ja seuraavan viikon oli siskollani hoidossa.
    Viikkoa vaille 10kk iköisenä poika meni perhepäivähoitoon. Hoitaja ei tosin ollut meille sopiva, joten poika siirtyi päiväkotiin pari kuukautta myöhemmin.

    Oli tosi kova paikka laittaa poika niin pienenä hoitoon, kun ei ollut varautunut siihen. Tosi hyvin poika kuitenkin sopeutui ja vaikeampaa taisi olla äidillä.

    Olin ajatellut, että voisin olla kotiäitinä pitkään. Kun töihin pääsin niin tuli selväksi että tämä nykyinen tilanne on paljon parempi ratkaisu. Koen voivani olla parempi ja jaksavampi äiti, kun en ole lapseni kanssa kotona 24/7. Kesän sain olla kotona pojan kanssa ja nautin todella paljon ja silti myös töihin paluu on ollut mukavaa.

    Jokainen tyylillään ja itse huomasin että mielipide voi ja saa muuttua! ?

    • outi kirjoitti:

      Voi todellakin mieltä voi muuttaa ja sen pitääkin antaa muutua jos niikseen on ?
      Joskus asioilla on tarkoitus mennä toisin kun ensin ajattelisi ja joskus ne vaikeat tilanteet näyttäytyvätkin lopulta vain positiivisina juttuina. Hienoa, että teilläkin lopulta kaikki menikin just niinkuin piti ❤

  2. Susan kirjoitti:

    Minun piti ensin olla kotona siihen saakka kun Aura täyttää 3v. Tai tehdä töitä tyyliin yksi päivä viikossa. Mutta kun Aura oli 11kk ikäinen, sain upean tarjouksen uudesta työpaikasta, jossa sovittiin, että teen muutoin 2pv/viikko, mutta kesäkuukaudet olen täysipäiväisesti töissä. Työpaikka oli niin hyvä, etten voinut sivuuttaa tarjousta. Nyt huhtikuusta sain ylennyksen (Aura oli silloin 2v3kk) ja aloin sitten tekemään töitä kokopäiväisesti.

    Vaikka haaveilin siitä kolmen vuoden kotiäitiydestä, niin tämä menikin paremmin näin päin. Aktiivinen, ikätovereita kokoajan kaipaava tyttö sai ihanan paikan yksityisestä päiväkodista ja minä unelmieni työpaikan ?. Ennen kuin sain tuon ylennyksen, Aurassa oli myös huomattavissa kyllästymistä äitiin. Nyt taas meillä on ihan parasta aikaa yhdessä kun saadaan kunnon tauko toisistamme päivittäin. Mutta arvostan kyllä kotiäitiyttä korkealle!

  3. Sini kirjoitti:

    Meidän poika täyttää huomenna 6kk ja työasiat ovat alkaneet pyörimään mielessä. Aivan käsittämätöntä, että kuinka nopeasti aika voikaan mennä!

    Kotona olen nyt ainakin helmikuun loppuun, jolloin poika on reilun vuoden ikäinen. Todennäköisesti alan sitten tekemään vkonloppuja ja iltoja töissä. Haaveena olisi saada olla vielä ensi kesä pojan kanssa. Jos sitten syksyllä aloittaisi pienemmillä tunneilla töissä. Ja toinen lapsi meillä jossain vaiheessa olisi haaveena, niin ajattelin että tässä välissä olisi mukava käydä myös töissä.
    Mutta kotona olemisesta olen tähän asti kyllä kovasti nauttinut ☺️

  4. Tinde kirjoitti:

    Suurinpiirtein samanikäisen pojan kun sinulla vien päivähoitoon varmaankin syksyllä 2020. ?

  5. Lukija kirjoitti:

    Kaikista kolmesta olen lähtenyt töihin heti äitiysloman päätyttyä. Ei ole huvittanut maksattaa miehelläni kaikkea ja olla itse rahattomana kotona. Se ei meillä olisi lisännyt kenenkään hyvinvointia. Hyvin on kaikki mennyt ja tasainen rahavirta mahdollistaa reissutkin yhdessä.

  6. Jenni kirjoitti:

    Alun perin ajattelin palata nyt elokuussa töihin lapsen ollessa 1 v 4 kk, mutta kun tämä toinen tuleva vauva ilmoittikin pian tulostaan, tein päätöksen jatkaa hoitovapaata kunnes seuraava äitiysloma alkaa. Ja sitä päätöstä en ole katunut! Sisimmässäni nautin tästä kotona olosta niin paljon touhukkaan taaperon kanssa, vaikka välillä tuleekin hetkiä kun toivoo olevansa jossain muualla. Mutta nuo hetket on ohimeneviä, nyt vielä hetken nautin ajasta taaperon kanssa, talvella täällä sitten onkin ihan erilainen kahden lapsen arki ?

  7. Viiden äiti kirjoitti:

    Tänään kävimme juuri tyttären (1v2kk) kanssa tutustelemassa päiväkotiin. Olisin mielelläni pidempään kotona, koska todella nautin kotiäitiydestä, mutta kun lapsia on enemmän, ei kotihoidon tuella pärjääminen ole vaihtoehto. Pisimpään olen ollut kotiäitinä 2v5kk yhteen pötköön kun kakkonen ja kolmonen tuli vuoden ikäerolla. Nyt haikein mielin laitan viidennen ja viimeisen ihanan lapsoseni päiväkotiin ja lähden töihin hoitamaan toisten kullannuppuja.

  8. Stiina kirjoitti:

    Täällä 2,5v jo kotiäitiyttä takana. Tällä hetkellä 2,5v ja 4,5kk poikien kanssa. Ihan parasta saada itse hoitaa lapset kotona, olen kiitollinen että se on mahdollista kun se on ollut haaveeni. Tod näk olen siihen asti, että nuorempi täyttää 3v. Isompi kaipaa jo enemmän kavereita ja tekemistä, niin käy itsenäisessä kerhossa päiväkodilla 2x 3h viikossa sekä käymme kerhoissa jne. Hyvin on viihtynyt niin kotona, jos taas oltaisiin vain kolmestaan päivät niin isompi ei viihtyisi ollenkaan ? onneksi itsekin olen niin sosiaalinen, että tykkään nähdä ihmisiä ja olla aktiivinen

  9. HenniK kirjoitti:

    Meillä on 2,5 v ja 7 kk ikäiset lapset ja nyt oon toista kertaa äitiyslomalla. Menin esikoisesta töihin, kun hän oli 1v1kk. Mies oli pari kk kotona sen jälkeen. Meillä oli toiveissa pienehkö ikäero lapsille ja halusin ehdottomasti välissä käydä pätkän töissä. Se toteutui ja olin 9 kk töissä. Töissä käynti teki todella hyvää. Tuntuu, että kaipaan lapsivapaata aikaa, aikuisten ihmisten seuraa ja aivotyöskentelyä. En töissä juurikaan puhu edes lapsista ellei joku kysy.
    Oon huomannut, että ihan pikkuvauva-aika ei ole mun juttu. Silloin on ihan fyysisesti niin kiinni vauvassa. Nyt alkaa olla jo tosi mukavaa, kun meidän vauva alkaa touhuilla omiaan kun on alkanut liikkumaan. Meillä tämän toisen kanssa on ollu vielä hankalaa se, ettei hän viihdy autossa tai vaunuissa ellei nuku. Eikä yleensä nuku. Sen takia ollaan oltu tosi paljon kotona, koska se vaan on helpompaa. Alkuun jo neuvolakäynnit oli melkoinen stressin aihe. Taaperoaika olisikin minusta paljon kivempaa aikaa olla kotona lasten kanssa, kun voisi puuhailla jo enemmän kaikkea. Viimeksikin vähän ennen töihin paluuta alkoi tuntua, että voisihan tätä jatkaa pidempäänkin. Mutta kyllä oon nyt toisella kertaa paremmin viihtynyt kotona jo alusta saakka.
    Nyt aion mennä töihin kun vauva on 1v4kk ja lähempänä mietin vielä olisinko siihen muutaman kuukauden lisää. Jos tämä on viimeinen lapsi meillä niin voisin ehkä ollakin hieman pidempään, mutta lapsiluku on vielä mietinnässä.
    Joka tapauksessa mitään kolmea vuotta en halua olla kotona. Sitä on jo tottunut tiettyyn elintasoonkin, etten halua sitkutella muutamalla satasella. Ja oon suurimman osan aikuisiästä asunut yksin niin jotenkin en itsenäisyyteen tottuneena voisi esim. johonkin omiin menoihin pyytää mieheltä rahaa, vaikka yhtä perhettä ollaankin. Lisäksi itse olen sellaisessa työssä, että jo tuo reilun vuoden poissaolo tuntui hurjan pitkältä ja moni asia oli muuttunut ja oli opeteltava uutta. Eri asia varmasti, jos on töissä päiväkodissa tai koulussa, jolloin äitiydestä saa varmasti eri tavalla näkemystä ja hyötyä työelämään kuin jossain muissa töissä.
    Mutta jokainen perhe tekee heille parhaiten sopivat päätökset. Itse en ole kotiäitityyppiä, eikä se tee minusta huonompaa äitiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *