Hae
Outi Karita

Mahdollisimman suuri aktiivisuus, ihailtavaako?

Melko aktiivista tää elämä pienen taaperon kanssa on kyllä ihan joka viikko. Tällä viikolla aktiivisuudet kuitenkin paukkuneet tosi korkealle. Mulla on käytössä Polarin aktiivisuusranneke ja oon aiemminkin näistä aktiivisuusjutuista höpissyt. Käytössä mulla on korkein aktiivisuustaso siinä ja sitä on ihan mielenkiintoista seurata. 100 % tulee melko helposti täyteen päivittäin ja välillä paukkuu siellä lähellä 200 %. Kuitenkin olisi ihan hyvä tulla niitä rennompiakin päiviä, sillä jokaisen kroppa kaipaa myös lepoa ja kyllä se kostautuu jos sitä ei saa.

Musta se ei ole mitenkään ihailtavaa tai tavoiteltavaa, että joka päivä on mahdollisimman korkea aktiivisuus. Tosin silloin saa eniten peukkuja ja taputuksia muilta. Harvemmin niitä peukkuja annetaan jos aktiivisuus on vaikka 50% ja kertoo löhöilleensä päivän, vaikka mun mielestä sekin olisi ihan säänöllisesti tärkeää. Tärkeää antaa keholle myös sitä lepoa ja palautumista, ottaa rennommin! Miksei se ole ihailtavaa, vai onko? Musta on!

Tästä ajatus juoksee siihen, miten muutenkin välillä tuntuu että ihailun kohteena somessa on se mahdollisimman iso aktiivisuus, mahdollisimman nopea synnytyksestä palautuminen ja liikkeelle lähteminen, vaikka hei, ihailtavaa olisi musta siinä kohtaa se, että osataan ottaa rennosti. Jokainen saa toki mennä just sillä draivilla, mikä itsessä on, tosilla sitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Kenenkään keho ei siitä synnytyksestä kuitenkaan palaudu kovin nopeasti, oli tausta sitten mikä tahansa ja draivi mikä tahansa. Tämä nyt vain tuli tähän ympättyä kun vähän kuohahduttaa ajatuksia, miten somessa välillä ihaillaan tällaisia ”superpalautujia”. Tähän olen kiinnittänyt jo pari vuotta huomiota, siitä omasta raskausajasta lähtien, kun aloin seurata eri somevaikuttajien raskausaikaa ja sen jälkeistä aikaa. Se, että myös isot vaikuttajat ja liikunnan ja hyvinvoinnin puolella työskentelevät näyttävät mallia tällaisesta supermenosta ei ole välttämättä vain hyvä juttu, se luo paineita ja monet ottavat myös mallia. Enemmänkin toivoisi hyvinvointialan vaikuttajilta, että myös ne suositukset siitä mitä kannattaisi tehdä ja mitä ei, tuotaisiin esiin, vink vink!

En ala ruotimaan ketään yksittäistä somevaikuttajaa, jotka herättäneet noita ajatuksia tai ilmi muita nimiä kuin ne, joiden menoa tykkään itsekin fiilistellä. Jokaisenmeno saa olla sellaista millaista se on. Motivoitukaa ihmeessä teitä motivoivista ihmisistä, mutta muistakaa itse kuunnella itseänne, teidän tarpeitanne ja jaksamistanne sekä huomioikaa suositukset.

PUS!

Onneksi some on monipuolinen ja sieltä löytyy heitä, jotka näyttävät mun mielestä sellaista lempeää ja rennompaakin mallia itsestään huolen pitämisestä, kuten vaikkapa Marissa, Monna ja Mona. Ja ei, en ole kateellinen näille supermamoille, joista edellisessä kappaleessa puhuin. Olen äärettömän tyytyväinen siihen, miten rennosti osasin myös itse ottaa ja kiitollinen myös siitä. Sillä nyt ei tarvi murehtia erkaumista tai virtsankarkailuista, jotka muuten saattaavat vaivata vasta vuosien päästä jos ei ole ottanut huomioon sitä palautumista ajallaan. Joskus myös vaikkapa juokseminen tai vatsalihasten treenaaiminen ei tunnu yhtään pahalta piankin synnytyksen jälkeen, mutta se ei silti olekaan hyväksi sille palautumiselle.

On hyvin yksilöllistä miten kukin palautuu, mutta on tiettyjä fyysisiä seikkoja, jotka vievät kaikilta aikaa ja kannattaa myös perehtyä raskauden jälkeisiin liikuntasuosituksiin, mitä olisi hyvä tehdä ja mitä olisi syytä välttää vähintään se puoli vuotta synnytyksestä. Aina kannattaa ottaa huomioon myös se oma jaksaminen ja sekä fyysinen että henkinen palautuminen. Jokaisen voimavarat ja intressit ovat yksilöllisiä ja ne voivat olla lapsen jälkeen hyvin erilaiset suuntaan tai toiseen mitä ennen lasta ja se on ihan okei. Itse olen aina rakastanut liikuntaa ja rakastans itä yhä, synnytyksen jälkeen kuitenkin intressit olivat lempeässä liikunnassa aiempien rääkkien sijaan ja vasta nyt olen innostunut uudelleen salitreeneistä, jotka myös olleet aikoinaan mun intohimoni. Sainpas tällaisen ajatuksissani pyörivän ajatuksen tähän ympättyä vaikkei tarkoitus ole puhua vain äideistä ja äitien aktiivisuudesta.

Lähtee vähän ajatus ja juttu liitoon, mutta ajattelin kertoa teille vielä tästä viikosta, mistä mun aktiivisuudet on tulleet.

Maanantaina vähän puistoiltiin aamulla pojan kanssa. Puolitapäivin suuntasin töihin 4 tunniksi ja sen aikana tuli paljon kävelyä. Illan otin vähän rennommin.
Askelia kertyi 18 391 ja aktiivisuusprosentti oli 137%

 

Tiistaina lähdettiin ajoissa aamulla liikkelle, tuli tehtyä pari pientä lenkkiä hyötyliikuntana, bussipysäkiltä puolen tunnin kävely Kirjurinluodolle, siellä puistoilua ja 20 min kävely kauppakeskukselle, josta bussilla kotiin.  Päiväunien aikaan vähän rentoilua ja sitten vielä salille tekemään tunnin jalkatreeni.
Askelia kertyi 16 175 ja akttiivisuusprosentti oli 183%

 

Keskiviikkona oli rennompi päivä. Olin aamulla pari tuntia töissä ja sitten suunnattiin Rikun kanssa kaksin Turkuun. Istumista autossa ja istumista kesäteatterissa. Turussa kuitenkin kaikki liikkuminen tapahtui jalan ja askelia tulikin yllättävän paljon! Viikon ainoa päivä kuitenkin kun aktiivisuudet jäi alle sadan.
Askelia kertyi 11 022 ja aktiivisuusprosentti oli 72%.

Torstaina vietettiin rentoa aamupäivää hotlalla ja vähän käytiin kävelemässä Turun keskustassa. Automatka taas kotiin ja rentoilua sekä vähän pyykkäyshommia. Illalla kuitenkin halusin käydä pyörälenkillä rentoiluiden ja hyvin syödyn Turun reissun jäljiltä, tuntui että kroppa kaipasi nyt vähän sulattelua. Pyörälenkillä oli poistu mukana kyydissä.
Askelia kertyi 13 304 ja ajktiivisuusprosentti oli 102%.

Perjantaina kävin pari tuntia aamupäivällä töissä ja otin alkupäivää rennosti. Iltapäivällä kotipuuhailua ja ns. viikkosiivousta. Illalla pyöräilin treffeille kaverin kanssa kaupunkiin ja tietty takaisin kotiin.
Askelia kertyi 14 910 ja aktiivisuusprosentti oli 112%.

Lauantaina aamusalla puolisen tunnin pyörälenkin saattelemana pojan kanssa leikkipuistoon. Pojan päiväunien aikaan kävin salilla tekemässä tunnin yläkroppatreenin. Ilta sitten rennommin.
Askelia kertyi 12 731 ja aktiivisuusprosentti oli 135%.

Sunnuntaina, no päivä on vielä vähän kesken ja voi olla että tänään jää myös aktiivisuus alle sadan. Yllättävän paljon kuitenkin vaatehuoneen siivouksessa kertyy askelia ja aktiivisuutta. Nimittäin alkupäivän usemman tunnin vietin vaatehuonetta siivoten ja uudelleen järjestellen ja voin kertoa, että se oli aikamoinen urakka! Käy instassa kurkkaamassa 😉
Askelia oli kertynyt ilta kuuteen mennessä 9388 ja aktiivisuusprosentti 83%.

Huh, jos ensi viikolle tuli vähän rennompaakin menoa!
Se on tavoite!

Heräsikö ajatuksia?

Ps. Aktiivisuuteenhan vaikuttaa muukin nuo askeleet. Siihen vaikuttaa mm. aktiivisuuden intensiteetit ja sykkeet.
Tästä olen aiemmin postaillut tarkemmin postauksessa

Aktiivisuus ja…

Synnytyksen jälkeisestä palautumisesta olen kirjoittanut mm. seuraavissa postauksissa

Vatsalihasten erkauma ja lantionpohjan toiminta 2 kk synnytyksestä

Raskaudesta palautuminen ilman kiirettä

Äitien lihoaminen puhuttaa

Äidin oma Pilates ja sen tuomat edut synnytyksen jälkeen

6 kommenttia

  1. Henni kirjoitti:

    Hmm… mielenkiintoinen aihe ja mulla nousi mieleen ainakin se, että miksi ylipäänsä nykyään on niin tärkeää seurata aktiivisuutta.
    Minulla ei ole aktiivisuusmittaria, mutta joka toisella tuntuu olevan. Jäänkö nyt jostain paitsi? Miten mittari vaikuttaisi elämään? Pyrkisinkö kenties lisäämään aktiivisuutta?
    Olen itsekin tällä hetkellä kotona, äitiyslomalla ja kahden pienen lapsen äiti. Päivittäiset/viikoittaiset liikuntasuositukset ylittyy ihan varmasti. Riittääkö tämä tieto?
    Jotenkin minua on ihmetyttänyt jo aiemminkin tämä, että miksi ihmeessä aktiivisuutta on niin tärkeää seurata. Voisin kuvitella, että se voi monilla nimen omaan vähentää entisestään sitä rentoutta elämästä. Ja kun nykymaailma on jo muutenkin mitä on… yhtä kiirettä ja pingottamista.

    • outi kirjoitti:

      Ei sekään ei ole suinkaan tärkeää, mutta itse sanoisin, että mielenkiintoista 🙂
      Musta se tieto mitä oma kroppa antaa itselle, jos sitä kuuntelee riittää kyllä. Ja silloin ainakaan mittarit ei ole hyviä jos ne lisäävät stressiä tai aiheuttavat ns. neuroottisuutta.
      Itsellänihän tuo voisi toimia nimenomaan muistuttamaan ottamaan vähän rennomminkin välillä, heh. Se vaan ei ole helppoa lapsen kanssa 😀
      Istumatyöläiselle tuo voisi toimia hyvänä muistuttajana liikkua välillä vartsinkin kun tämä kertoo välillä ”it´s time to move”, mikä tosin on välillä hieman häiritsevää, kun rentoutuu parturissa, leffassa tai löhöten yksin tai seurassa. Voisi olla myös muistutus ”it´s time to relax” 😀
      Kuten sanoin, musta noita on vaan mielenkiintoista seurata, mutta en sanoisi rannekkeen muuttaneen tapojani liikkua.

  2. Susan kirjoitti:

    Itse rehellisesti sanottuna kadehdin ihmisiä, jotka osaavat ottaa rennosti. Mulle se on aina ollut hirvittävän vaikeaa. Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, hänelle oli alussa vaikeaa se, että leffoja katsottiin 20minuutin jaksoissa. Sen ajan pystyin juuri ja juuri olemaan paikallani. Nyt hän on jo hyvin tottunut siihen, etten mä vaan osaa.

    Raskauden jälkeen pidin tosi tärkeänä sitä ettei tiettyjä asioita tehdä ennenkuin on puoli vuotta mennyt synnytyksestä. Joka päivä kyllä kävelin ja venyttelin, ettei kroppa mennyt jumiin. Toki mulla kilot tippuivat sormia napsauttamalla mutta ei minkään treenin tai kitudieetin takia.

    Nyt kun mun selässä on paha välilevytyrä olen ihan kriisissä kun en voi liikkua kunnolla. Mutta yllättävän paljon sitä saa aikaiseksi makuuasennossakin ?. Esimerkiksi sukkalaatikoita voi käydä läpi huilatessa. Olen myös oppinut lakkaamaan varpaankynnet maaten kun istuen ei pysty ?

    • outi kirjoitti:

      Ehkä sulla on nyt hyvä opettelun paikka ottaa rennosti 😉
      Toki todella ikävää tuo sun tilanne, toivottavasti saat hyvän avun, hoidon ja kuntoutuksen <3

  3. Jaana kirjoitti:

    Hei, Oletko seurannut kerryttääkö kellosi askelia pyöräillessä ym.?

    • outi kirjoitti:

      Hmm.. Ainakin siihen saa laitettua aina pyöräilyn ajaksi sen tiedon päälle, että on pyörälenkillä. Silloin ranneke huomioi mitä aktiivisuutta on kyseessä ja gps sekä matkamittaus menee myös päälle.Luulisin, että se tuon pyöräilyn tai matkan saattaa muuntaa myös askeliksi. En sano nyt kuitenkaan mitään varmaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *