Kun veto on pois!
Mä olin niin täynnä energiaa, oikein puhkuin sitä, kun saavuin kotiin pojan kanssa keskiviikkona meidän muutaman päivän reissulta. Mulla oli vaikka mitä ajatuksia tälle viikolle ja niin paljon ladattuna hyvää energiaa sisuksiin ja lämpöä sydämeen, että olin valmis valloittamaan jopa meen vaatehuoneen, joka on tuntunut jonkinlaiselta Mount Everestiltä.
Noh, kuinkas sitten kävinkään. Vähän samoin kuin tälle postaukselle, joka alkaa energian ja fiiliksen hehkutuksella ja tipahtaa nyt sieltä matkalta huipulle alemmas kuin lähtökuopat…. Keskiviikkoiltana iski huonovointisuus ja kylmyys kehoon. Torstai meni täysin huilaillessa ja kiitos ihanien appivanhempien sain poikaa sinne hoitoon ja nukuin ihan käsittämättömän paljon! Perjantai oli jo vähän paremmilla oloilla, mutta kun aloin pyydystämään pölypalloja imurilla niin homma jäikin kesken, se huono olo valtasi taas kehoa. Lauantaina olin töissä ja päivä meni ihan hyvin. Tänään kuitenkin taas se iski ja kurkkukin tuntuu ikävältä.
Kesäflunssahan se taisi meitin yllättää, mutta miksi juuri silloin kun on saanut itsensä ladattua niin täyteen virtaa. Ehkä juuri siksi, ehkä se oli tehyt tuloaan, mutta iski vasta kun keho jaksaa paremmin. En halua jäädä tätä surkuttelemaankaan ja kerään kyllä ne menetetyt energiat takaisin, mutta tiiättekö te tän fiiliksen, kun sut kiskastaan sieltä huisista energiavirrasta just kun oot pääsemässä vauhtiin?
Mä oon nyt neljä päivää syönyt tosi paljon vähemmän kuin normisti, melkein joka ateria jää kesken kun alkaa tökkimään ja veto on ihan poissa. Sitten kun vähän puuhaa jotain, niin hetken päästä tarviikin levähtää ja siitä onkin vaikea saada itseään kiskottua ylös vaikka se liiallinen makoilu vaan tuplaa sitä vetämätöntä fiilistä. Sitten rupeaa monet pikkuasiat ärsyttämään ja ärsyttää ne omat meneteyt energiatkin, tekisi mieli jopa välillä tirauttaa kyynelkin kun ärsytys vaihtuu suruun energian menetyksestä ja päivien valumisesta huilailuun. Kun haluis tehdä sitä ja tätä ja tota, eikä vaan voimat riitä. Vaikka rtietää niiden voimien palaavan, olevan jo varmastikin ihan nurkan takana….
Noh, eihän tämä nyt kuitenkaan niin vakavaa ole, mutta taitaa olla ihan tavallisia ihmismielen ajatuksia. Kyllä täällä taas pian virtaa ne paremmat energiat. Ettei myöskään kukaan ymmärtäisi väärin, niin ennen reissuakin olin ihan energinen itseni, mutta se reissu antoi niin paljon lisää! Eikä tämä tosiaan ole niin vakavaa ja hei, onneksi iski vähän harmaammat ja sateisemmat päivät tähän loppuviikkoon. ei harmitaniin paljoa nää omat olot vaikka vähän harmitti tänään, kun en jaksanut lähteä seuraamaan pojan sadepäiväleikkejä ulos. Välillä vaan vähän huojutaan, eikä se ole tosissaan vakavaa, tätä kuvastaakin postauksen kuvat kun yritin tehdä joogan ei niin huojuvaa puu asentoa. Pian taas ollaan huojumatta ja valloitetaan se Mt. Everest vaatehuone 😀
Lue myös
Ajatuksia kotiterdeltä – Positiivisuus vs. Negatiivisuus
IG