Hae
Outi Karita

Älä laihduta -päivä ja minä

Mä oon painanut tätä enemmän olleassani raskaana, mutta en koskaan ennen raskautta näin paljoa kuin nyt…

Mä oon varsinaisesti dieetannut elämässäni oikeastaan vain fitnesskisoja varten ja mulla ei ole fittnessvuodet vaikuttaneet mitenkään negatiivisesti muhun. Oman kehonkuvani kanssa mulla ei ole ollut painon ja koon suhteen puolesta ongelmia tai miten sen sanoisi, en ole kokenut negatiivisia fiiliksiä jurikaan, paitsi… Toki kaikilla on varmasti joskus sellaisia huonoja päiviä, jolloin muka oma peilikuva ei jostain syystä miellytä.

Raskausaikana mun oli helppo hyväksyä muuttuva kehoni, paisti ne kolme kuppikokoa kasvavat rinnat eivät kyllä mielyttäneet. Raskauden jälkeen mulle tuli kuitenkin isona yllätyksenä, ettei mun kroppa toiminutkaan niin kuin kaikki tuntuivat aina puhuvan, imetys ei vienytkään kiloja, ei edes synnytys vienyt montaa kiloa. Alkuun painoa lähti hieman, mutta sitten se jumahti. Tämä tuli mulle yllätyksenä, mutta pian huomasin keskusteluja, että toisilla tosiaan käy näin ja luin artikkelin, siitä miten toisilla prolaktaani hormoni laittaa kehon säästöliekille. Mä kuuluin selvästi tähän porukkaan. Olen myös kuullut monilta, joilla samoin kroppa käyttäytynyt, että kiloja alkoi karista imetyksen loputtua KOKONAAN, tosilla joilla paino on taas tippunut romisten imettäessä on saattanut imetyksen loputtua käydä päinvastoin. Saas nähdä tuleeko muhun vaikuutamaan joskus tuo asia jotenkin, täysimetyksen loppuminen sysäsi hieman painoa alaspäin vuosi sitten.

Kuvilla 1 viikko eroa

Missään vaiheessa en halunnut kuitenkaan alkaa laihduttamaan! Yksi syy tähän oli imetys ja sen turvaaminen. Toinen syy se, että halusin antaa keholleni aikaa palautua omaan tahtiinsa ja elää hyvinvointi edellä. Enää ei tarvi ajatella imetyksen turvaamista, mutta muutoin näin ajattelen edelleen puolitoista vuotta synnytyksen jälkeen ja edelleen kantaen niitä jokusia ”raskauskiloja”. Kyllä mä tuskailen välillä mahani ja reisieni kanssa ja sen fiiliksen kanssa, että olisi kiva mahtua tiettyihin vanhoihin vaatteisiin ja olisi kiva näyttää vähän timmimmältä. Nämä ei ole kuitenkaan mulle tärkeimpiä asioitajaovat hetkellisiä ajatuksia! Tiedostan myös, että esimerkiksi lantio ja rinnat voivat muuttua raskauden ja synnytyksen myötä niin ettei kaikki vaatteet vaan malliltaan enää istukaan kehoon. Ristiriitaisiakin ajatuksia ehkä, mutta vaikka mä välillä tuskailen ja vedän vatsaa sisään, niin siltikään mä en ole valmis millekään dieetille. Me ihmiset taidetaan kokea monestinristiriitaisiakin ajatuksia, se on kait ihan normaalia, mutta mitkä ajatukset ottavat enemmän valtaa, sillä on merkitystä. Huolimatta satunnaisista tuskailuistani olen sinut sen kanssa, että tänä päivänä mun ulkomuotoni on pehmeämpi ja pidän itseäni kauniina, tää on tärkeä ajatus oman hyvinvoinnin puolesta. Keho asettuu siihen missä sen on hyvä olla just nyt!

Mulla on kuitenkin hyvä olla kehossani ja se on tärkeintä. Mulle on tärkeää kokonaisvaltainen hyvinvointi ja se, että mä jaksan tässä perhearjessa. Tän pohjana on riittävä lepo, terveellinen pohja ruokavaliossa ja liikuntaa itselle sopivassa ja hyvältä tuntuvassa määrin sekä rentous ilman tiukkoja rajoja vaikkapa sitten herkkujen suhteen. Liikunna suhteen myös pian vuoden mulla on ollut rajoitteena jalkapohjien kivut, joten sen lisäksi, että liikun niinkuin hyvältä tuntuu, liikun siten kuten pystyn.

Mä sain raskauden jälkeen aika nopeastikin kysymyksiä:

Mitä aiot tehdä raskauskiloillesi?
Vieläkö sulla on raskauskiloja?
Oletko ajatellut tehdä jotain noille kiloille?
Oletko ajatellut syödä paremmin ja liikkua enemmän, jotta laihtuisit?

Melko suoria kysymyksiä ja myös melko painostavaan ja arvostelevaankin sävyyn. Tuntui, että mun tarvisi hurjasti selitellä muille ja puolustella ja lopulta jopa salailla mun painon ja kehon muodon palautumista javälillä ajauduin surkuttelemaan, miksei mun paino tipu… Vaikka itse pääsin sinuiksi tämän mun palautumisen kanssa niin ulkopuolelta välillä tuntui tulevan painetta ja se tuntui pahalta, mitä se muille kuuluu ja mitä tällainen arvostelu on. Tämä myös aiheutti sen, etten enää halunnut laittaa itsestäni kuvia, joissa vaikkapa mahani näkyi tai vertailukuvia heti raskauden jälkeen ja x aika raskauden jälkeen, vaikka muutosta on kokoajan tapahtunut kehossa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olen kokojan kokenut, että raskaudesta palautumisessa on paljon tärkeämpiäkin palautumisasioita kuin ne kilot ja ulkomuoto, mutta niiden ympärillä ihmisten ajatukset ja kysymykset paljon pyörivät. On todella ikävää, että tämä mun saamani paine ja arvostelu on vielä pientä siihen mitä toiset joutuvat kehonsa suhteen kokemaan ulkopuolelta.

Mä saattaisin saada kiloja karisemaan jättämällä herkut pois ja vetämällä ruokavaliota miinuskaloreille, liikkumalla tietylla tavalla, mutta mä en halua eikä tällasta tarvi mun mielestä kenenkään sen enempiä selitellä yhtään kenellekään! Mä haluan elää, syödä ja liikkua niinkuin musta tuntuu kulloinkin hyvältä. Sitä ei ole tilivelvollinen kuin itselleen. Jos kokee, että omassa hyvinvoinnissa olisi parannettavaa, niin silloin kannattaa tarkastella sitä tunnetta, mistä se kumpuaa, onko se itsestä lähtöisin vai ulkopuolelta, sitäkään tunnetta ei kannata sivuuttaa vaan haastaa itsensä tarkastelemaan tunnetta kunnolla. Voi tarkastella elintapojaan laajasti ja sitä, mikä asia se oikeasti on siellä hyvinvoinnissa, elääkö, syökö ja liikkuuko oikeasti itselleen mieluisalla tavalla, sillä nämä asiat ovat hyvinvoinnin avaintekijöitä. En usko dietteihin ja laihduttamiseen pysyvän muutoksen saamiseksi vaan elintapojen muutokseen ja siinä pitää lähteä oma hyvinvointi edellä ja huomioida se hyvinvoinnin kokonaisuus, jossa harvoin ne kilot on se ratkaisu.

Mä oon todella kiitollinen keholleni! Siihen, että vaikeuksien kautta mä lopulta raskauduin ja kasvatin sisässäni lapsen sekä siihen että olen saanut imettää häntä!
Tää postaus painottui nyt raskauden jälkeiseen palautumiseen tässä älä laihduta päivän teeman sisällä, vaikka viesti ja pointti on kaikille; oman ja muiden kehojen hyväksyntää, elämistä oma hyvinvointi edellä! Haluan myös muistuttaa äitejä siitä, että raskauden jälkeen on paljon tärkeämpääkin palautumista, kuten erkauma- ja lantionpohja sekä henkinen palautuminen ja hyvinvointi sekä jaksaminen siinä uudessa arjessa!

Hei, sä olet kaunis ja arvokas sisältä ja ulkoa, rakasta itseäsi!

Lue myös paljon puhuttanut postaukseni

Äitien lihoaminen puhuttaa

Lue myös

Häpeä, josta luulin päässeeni…

Kehopositiivisuus vanhemmuudessa

IG

@outikarita

 

 

20 kommenttia

  1. Nina kirjoitti:

    ♥️

  2. taijku kirjoitti:

    Ihanasti kirjoitettu <3

  3. Milli kirjoitti:

    Kirjotat kyllä niin täyttä asiaa! Liikaa keskitytään siihen, miltä keho näyttää, eikä siihen miten se toimii. Itse yritän saada hormonitoimintaa kuntoon, ja esimerkiksi raskautumistoiveeseen harvoin sopii laihdutus (normaalipainoisella)!

    • outi kirjoitti:

      Kiitos ❤
      Kropan toiminta ja hyvä olo pitäisi olla etusijalla.
      Toivottavasti saat hormonitoimintaa paremoaan suuntaan ?

  4. Heli kirjoitti:

    Vähän erilainen postaus ?

  5. Henni kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Ja hienoa että pystyt ajattelemaan noin rennosti palautumisesta. Olet hyvä esimerkki. 🙂

    Niin totta että palautuminen on muutakin kuin vain kilojen tippuminen. Tyhmästi olin itse ajatellut sen olevan vain sitä ensimmäisen raskauden aikana. Totuus valkeni kuitenkin synnytyksen jälkeen, kun kroppa ei tuntunut samalta kuin ennen vaikka kilot oli pian poissa. Kohta olisi tarkoitus käydä äitiysfyssarilla toisen 4 kk takaisen synnytyksen jäljiltä tarkastuttamassa lantionpohjan lihasten kunto ja erkauma.

    Tuli muuten mieleen, kun mainitsit tässä kirjoituksessa fitneksen. Mitä mieltä olet siitä nykyään? Tuntuu, että siinä mennään ihan äärirajoille ja esim. naisilla hormoonitoiminta voi lakata ainakin hetkellisesti ja sillä voi olla vaikutusta siten lapsen saamiseen.

    • outi kirjoitti:

      Kiitos, ihanasti sanottu ❤
      Kilojen kariseminen ei tosiaan ole palautumisen mittari ja niiden karisemisesta huolimatta ei se keho ulkonäöllisestikään ole vain sama ainakaan heti, eikä varsinkaan fyysisesti.
      Ja tosi hienoa, että olet huomannut tuon ja myös todella hienoa, että menet äitiysfyssärille. suosittelisin sitä ihan kaikille raskaana oleville ja synnyttäneille ?

      Ajatuksia fitneksestä onnollut ajatus rustata, joten palaan siihen omassa postauksessaan. Vaikea sanoa mitään lyhyesti ?

  6. Nonnas kirjoitti:

    Ihana ja kannustava kirjoitus, varsinkin kun oma tilanne hyvin samanlainen 🙂

  7. Hanna kirjoitti:

    Fiksuja ajatuksia! Niiden raskauskilojen ympärillä pyöritään ihan liikaa, elämä muuttuu ja kroppa muuttuu. Ei ole mukava se toinenkaan ääripää, kun kilot putoaa vauhdilla raskauden jälkeen: painoin reilu vuosi esikoisen syntymän jälkeen vähiten mitä koko aikuisikänä, voin huonosti ja näytin todella riutuneelta! Nyt kuopuksen jälkeen paino putosi maltillisemmin ja pari vuotta myöhemmin olen siinä mun hyvän olon painossa pysynyt mukavasti.

    • outi kirjoitti:

      Kiitos Hanna ja kiitos myös omannkokemuksen jakamisesta, hyvä pointti tuohon nopeaan kilojen karisemiseen. Se on kyllä jännä, miten eri tavoin kehot toimivat.

  8. Pia kirjoitti:

    Tämä tuli niin hyvään saumaan itselleni. kuusiviikkoinen pieni käärö tuhisee vieressäni. tämä on neljäs lapseni. ja tämä raskaus oli ensimmäinen raskaus ettei painonu noussut kuin 9kg. koko raskauden aikana. tottakai nyt olen vetänyt hirveän stressin palautumiseen. kesä on tulossa, vaatteet vähenee. maharöllykkä roikkuu ja haluaisin olla oma itseni kesä vaatteissa. myös syyskuisen-17 kanssa oli vaikea hyväksyä synnytyksen jälkeinen kroppani. pojista en edes muista kun ovat syys- 10 ja heinä12 syntyneet. ehkä höllään ja otan iisisti. kerkeän kyllä rauhassa palautumaan. kuitenkin liikun jo nyt reippaasti.

    • outi kirjoitti:

      Ensinnäkin onnittelut pienestä kääröstä ❤
      Sulla on niin pieni hetki synnytyksestä, että varmasti on paikallaan höllätä ajatuksia ja tehdä enemmänkin niiden kanssa treeniä rennompaan suuntaan sekä keskittyä muuhun palautumiseen. Kuten ylläkin kerrottu muutamissa kommenteissa, ei ne kariaevat kilot tuo sitä omaa vanhaa kehoa takaisin niin nopeasti.
      Nautitaanhan tulevasta kesästä silti ja ihanaa vauva-aikaa ?

  9. Heidi Sakari kirjoitti:

    Oman kehon hyvksyminen olisi niin tärkeää, mutta niin pirun hankalaa. Raskauksien jälkeen sitä katsoo itseään vaan entistä kriittisemmin, vaikka pitäisi ymmärtää, että raskaus on kuitenkin keholle aika iso muutos.

    • outi kirjoitti:

      Isoin treeni tarviikin usein tehdä ajatustensa kanssa hyväksyäkseen kehonsa tilan ja palautumisen hitauden ja
      olemaan kiitollinen siihen mihin keho on jo pystynyt ❤

  10. P kirjoitti:

    Tärkeä teksti! Mulla oli myös jalkapohjan kipuja paljon raskauden jälkeen mikä rajoitti liikkumista. En tiedä mikä lopulta auttoi, mutta ne loppuivat samoihin aikoihin kuin imetyskin, outo juttu!

    • outi kirjoitti:

      Imetyshormoni tietty vaikuttaa paljon kehoomme ja mm. ”löysyttää” kehoa(esim. liitoksia), ehkä täasäkin jotain selitystä ?
      Kiva kuulla, että vaivat loppuivat, sitä odottaessa ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *