Taaperon unijuttuja
Mihin mulla olis kiire, sä oot niin hetken aikaa pieni, mä ehdin olemaan sun kanssa tässä vielä sen hetken ja saan sen jälkeen oman iltarauhoittumishetkeni. Tulee ilta kun sä et tarvi mua enää silittelemään itseäs uneen. Ja sekin on hyvä, sä kasvat ja itsenäistyt. Saat kuitenkin kasvaa ja itsenäistyä omaan tahtiin. Eikä kyse ole vain sun tahdista, vaan meidän tavasta ja meidän yhteisestä tahdista. Tiedän myös sen, että vaikka tulee se ilta, niin sen ei tarvi kadota mihinkään, sen että haluat hellyyttä. Se saattaa muutta muotoaan ja ilmentyä eri tilanteissa eri tavoin. Tulet aina olemaan minulle tärkeä ja niin minä sinullekin. Eiköhän nautita tästä hetkestä?
Muistanhan mä sen, kun valvottiin yhdessä yöhön asti, taistelit välillä unta vastaan ja mentiin lopulta samaan aikaan nukkumaan, yöllä. Siitä on ihan hetki vain. Hetki on myös siitä, kun nukuit koko yön meidän sängyssä, välillä tosin heräillen. Edelleen olet tervetullut meidän kanssa nukkumaan. Usein tulitkin jo puoliltaöin, mutta yhä useammin oletkin alkanut vasta tulemaan aamun pikkutunneilla jatkamaan unia vielä hetkeksi kainaloon. Tuli sekin yö, kun nukuit 10 tunnin katkeamattoman yön omassa sängyssäsi.
Olet alkanut hakemaan selvästi uutta rytmiä öihin ja se on oikein hyvä, suunta on hyvä. Vaikkei heti joka yö olekaan samanlainen, niin pikkuhiljaa. Vielä hetki sitten oli parin viikon ”vaihe”, kun valvoskelit öisin pirteänä sellaisen parin tunnin hetken ja sitten yllättäen aloitkin nukkua pidempiä pätkiä pinniksessäsi ja jopa sen kokonaisen yön. Vaiheita on ollut ja vaiheita tulee, mutta kasvu ja kehitys on jatkuvaa myös öiden suhteen, vaiheista ja ajoittaisista kehitys- ja hammassärkyily levottomuuksista huolimatta. Sinulla vaikuttaa selkeästi kehitysvaiheet, uuden oppimiset ja hampaiden tulot uniin, kuten monilla lapsilla ja niin varmasti jatkossakin.
Nukutushetket on ihania, pääasiassa ja yhä useammin torkahdan siihen sun viereen. Torkahdan, niinkuin joskus haaveilin torkahtaa omaa lasta nukuttaessa. Uskon että sunkin mielestä nukutushetket on ihania, pienen tuhtaamisen jälkeen kun rauhoitut siihen kainaloon. Jos vain olen kotona, niin minä pääasiassa nukutan sinut ja sitä ennen isä toivottaa sinulle hyvät yöt. Miksi juuri minä, no saat vielä hörpätä iltamaidot ennen nukahtamistasi rinnalta, toivotan hyvät yöt, ehkä laulan sinulle jotain, usein ollaan hiljaakin ja pidät pienen touhutuksen. Jos touhutus ei ota loppuakseen jaon vähän villimpää, niin välillä iskä tulee nukuttamaan sinut loppuun ja jos olen poissa kotoa, niin nukahdat kyllä iskänkin kanssa kivasti ilman iltamaitojakin. Joskus ne nukutukset on levottomampia ja vievät enempi aikaa. Ehkä päässäsi myllertää silloin päivän tapahtumat ja ajatukset, niinkuin aikuisillakin joskus ja silloin on vaikea rauhoittua, tiedänhän mä sen. Joskus nukahdat minun kanssa, joskus isäsi kanssa, joskus vaihdetaan välillä nukuttajaa. Useimmiten nukutushetket on rauhallisia ja ihania, nukahdat useimmiten nopsaan, ja muutaman kerran olet itse halunnut kömpiä kainalosta omaan sänkyysi nukahtamaan illalla.
Saat nukahtaa niin kainaloon kuin omaan rauhaasikin, saat nukkua omassa sängyssä tai vieressämme. Jos nukahdat kainaloon niinkuin useimmiten, sinut kuitenkin nostetaan omaan sänkyysi. Ei sinua uskalla jättää meidän isoon sänkyyn yksinäsi, liikut unissasikin välillä niin paljon. Pikkuhiljaa olet alkanut enemmän ja enemmän nukkumaan siellä omassa sängyssäsi. Sänkysi on meidän sängyssä kiinni ja pääset sieltä itse jo kömpimään viereemme kun siltä tuntuu. Joskus kaipaat yöllä maitoa, oikeastaan useimmiten aamuyöstä tai sitten vasta aamulla. En tiedä vielä tuleeko joskus aika opettaa sinut nukkumaan siellä omassa sängyssäsi pääasiassa vai meneekö tämä omalla ajallaan, nyt näyttäisi siltä, että se saattaa mennä omnalla painollaankin sitä kohti.
Ja kun nukahdat viereen tai silittelyyn, on se hetki taianomainen.
Kirjoitin tän tekstin yks ilta puhtaana ajatuksenvirtana, ikäänkuin päiväkirjana. Paljon myös on kyselty meidän öistä ja nukkumisista ja ajattelinkin, että tämän kautta voin myös kertoa teille, miten meillä tällä hetkellä. Vähän muokkailin vielä ja lisäilin ajatuksenvirtaan asioita.
Lapset ja perheet on yksilöitä näissä asioissa eikä ole oikeita tapoja tai oikeita aikoja, jolloin lapsen pitäisi jollain tietyllä tapaa nukahtaa tai nukkua. Toiset nukkuu vauvasta asti hyvin, tosilla tulee myöhemmin levottomuuksia, toiset nukkuu vielä taaperoiänkin jälkeen huonosti. Ei pidä liikaa vertailla, pitää mennä oman lapsen ja oman perheen mukaan. Meillä nukuttiin alkuun hyvin, vaikkakin poika oli yökukkuja toisin kuin äitinsä. Kunnes alkoi 4 kuukauden hulinat ja siihen perään eri vaiheita….
Pidettiin hieman ennen vuoden ikää lempeä unikoulu, kun yöt meni liian villeiksi ja itsellä väsymys alkoi olemaan liian kovaa. Tuolloin tuli kyllä kritiikkiä, että meidän pitäisi pitää kunnon unikoulu, mutta me luotetttiin omaan ajatukseen ja siihen, että me tunnetaan meidän tilanne parhaiten. Jos tämä ei olisi toiminut, oltaisi varmasti kokeiltu jotain muuta, mutta olen enemmän kun tyytyväinen ettei lähdetty heti isoihin muutoksiin ja edettiin todella lempeästi, vaikkei tässäkään itkuilta ja vastareaktioilta vältytty. Kannattaa muistaa, että unikouluja on monenlaisia, eikä niissäkään ole vain yhtä tai kahta oikeaa tapaa, tärkeää olisi löytää se itselle ja enenkaikkea omalle lapselle sopiva tapa. Postauksen lopussa linkit myös tuosta unikoulusta meillä.
Heh, tältä sänkymme voisi näyttää….
Ja tältä se näyttää…
Valehtelisin jos väittäisin, etten joskus haluaisi olla nopeampaa olkkarin sohvalla katselmassa Netflixiä kainalokkain mieheni kanssa. Valehtelisin jos väittäisin, etten haaveile kokonaisista öistä yksin, kokonaisista vuorokausista yksin, etten koskaan olisi aamulla väsynyt…
Tällä hetkellä olen tyytyväinen öihimme. Tuo parin viikon jakso, jolloin valvoskeltiin öisin oli kyllä raskas tässä taannoin, mutta neuvolan terkkarin kanssa juuri tästä juttelimme, että ehkä siinä oli menossa joku uuden rytmin haku, plus uuden oppimiset, koska sen jälkeen yöt muuttuivat yhdestä yöstä paljon rauhallisemmiksi. Vaikka yöt oli ennen tuota vaihettakin olleet suht rauhallisia ja meidän mielestä riittävän hyviä, niin kuitenkin se, että alettiin nukkumaan ensimmäsitä unipätkää pidemmin ja saatu jopa se ns. kokonainen yö ilman heräämisiä, jolloin tosin minä kurkein aamuyöstä, että hengittääkö poika, heh. Eri vaiheissa itseäni on ainakin helpottanut se vaiheen tiedostaminen, kun seisomaan ja kävelemään oppiminen tuli öihin, kun tuli hammassärkyjä, kun tuli joitain uusia kehitysaskelia… Kun ymmärsi, että kyse on vaiheesta, joka menee ohi ja vaikka näitä vaiheita tulee, niin ne myös menee. Eri asia, kun huonot/levottomat yöt jäävät päälle. PregLife sovellus ja Ihmeelliset viikot -kirja kertovat paljon näistä kehitysvaiheista.
Miten teillä nukutaan?
Lue myös postaussarja unikoulustamme
Lempeä unikoulu part 1, Älä anna nukahtaa tissille!
Lempeä unikoulu part 2, Tissit nukkuu
Lempeä unikoulu part 3, parempien unien puolesta!
IG
Oi kuinka ihanasti kirjoitit! ? Meillä poika 1v4kn on nyt muutaman vkon nukkunut läpiyön ?
Kiitos ❤
Kuulostaapa myös ihanalta ❤
Meillä 1v1kk, jolle pidettiin marraskuussa lempeä tassuttelu-unikoulu omaan huoneeseen siirtymisen yhteydessä useamman kuukauden jatkuneiden katkonaisten öiden vuoksi. Siitä lähtien on iltasadun sekä iltalaulujen ja hellittelyn jälkeen laskettu omaan sänkyyn ja nukkunut rauhassa noin 11h yöunet aamuun asti. Korvatulehdus ja vatsatauti taitavat olla ainoat poikkeukset. Ja on kyllä tuntunut näin vanhempien näkökulmasta ihanalta nukkua kunnolla, mutta erityisesti se, että lapsi itse saa pitkät ja rauhalliset yöunensa jaksaakseen taas touhuta päivällä. Ja onneksi pääsen pussailemaan, silittelemään ja halimaan aina päivisin 🙂
Hienoa, kyllä se laadukas uni on kaikille tärkeää ja tietysti kasvavalle ja kehottyvälle lapselle myös ❤
Hyvä se onkin läheisyyttä tankata päivisin ❤
Mikä on ajatuksesi kommentteihin vastaamisesta? Vastaatko kaikkiin ja jos et niin mihin et vastaa? Minkätyylisiin? Onko sama tilanne ig kanssa? Meneekö uusien postausten kirjoittaminen vastaamisen edelle? Nämä asiat kiinnostaa ?
Jaksatko tehdä postauksen taaperon parhaat leikit tällä hetkellä?
Noista kysymyksistähän saisi oman postauksensakin, mutta yritän vastata lyhyesti.
Koen välillä huonoa omaatuntoa siitä, että vastaaminen venyy. Haluan vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta pääni on nykyään hatara ja jos en heti vastaa saattaa se unohtua ja venahtaa sen takia, mutta pyrin silti vielä myöhemminkin vastaamaan, pidän sitä tärkeänä.
Instassa homma on hankalampi, sillä siellä saattaa tulla todella paljon viestejä ja aika ei vain aina riitä, pyrin edes tykkäämään viesteistä. Välillä otan ajana jolloin selailen viestejä läpi, että okisiko joitain jotka kaipailisi vastauksia ?
Taaperon parhaat leikit pistän mieleen toiveena ?