Hae
Outi Karita

Postaus bloggaamisesta

Voi, koskahan mä aloin blogin kirjoittamisen. Ensin oli Outin elämästä, jonka rinnalle tuli Outin kokkailut ja Outin fitnesselämä. Tuo Outin fitnesselämä muutti sitten FitFashion sivustolle 2014 ja silloin eleltiin fitnesspainoitteista elämää. Pian kuitenkin huomasin, että blogi käsittelee paljon muutakin ja en enää kirjoittanut kuin tätä yhtä blogia. Nimeksi vaihtui Outi Karita ja tässä sitä ollaan. Kun FitFashion päätettiin sivustona lopettaa viime vuoden puolella, pyysi portaalin taustalla oleva A-lehdet minua tänne Terve.fi sivustolle ja täällä tätä hommaa on nyt jatkettu.

Tästä on jo aikaa, kun multa tätä postausta toivottiin seuraavilla kysymyksillä

Voitko kirjoittaa bloggauksen hyvistä ja huonoista puolista?

Bloggaaminen on ollut mulle kiva harrastus, josta on tullut pieni lisätulon tuoja viime vuosina. Tää on toki ehdoton plussa! Oon aina tykännyt kirjoittamisesta, kirjoitan paljon ihan vain itselleni, mutta paljon myös teille. Bloggaamisessa kivaa on vastavuoroisuus ja keskustelut. Saan jakaa ajatuksiani ja mietteitäni ja kenties luoda jotain hyvää täällä sosiaalisen median maailmassa, mutta tämä melkein jo hyppää tuonne motivaation lähteelle, joten jatketaan tätä ajatusta seuraavassa kohdassa lisää. Se kuitenkin vastavuoroisuudessa, että mäkin saan teiltä lukijoilta paljon on yksi ihana asia. Saan teiltä vinkkejä, ideoita, apua, hyvää mieltä, vertaistukea… Se kun nää jutut toimii molempiin suuntiin on ihan huippua!

Bloggaaminen toki vie myös aikaa ja nyt kun siitä on tullut pieni lisätienesti, niin haluaa pitää sen bloggaamisen tietyllä tasolla, jotta se pysyy lisätienestin tuojana. Tässä on sekä plussia että miinuksia, bloggaamiselle on löydettävä aikaa ja vaikka tämä kivaa onkin, niin kyllä se tosiaan sitä aikaakin syö. Kuitenkin parin päivän tauko on ihan maksimi täällä blogin puolella mitä voi pitää. Toki postauksia voi valmistella etkäteen ja niin välillä teenkin kun draivi on päällä.

Kerroin, että vastavuoroisuus on plussaa, mutta tässäkin piilee se toinenkin puoli. Mun blogi nyt on säästynyt isoimmilta ja pahimmilta ylilyönneltä ikävien kommenttien sadellessa monien bloggaajien niskaan, mutta kyllä niitä negatiivisuuden pisaroita tännekin välillä satelee. Nimettömänä ilkeily ja porovosointi on kurjaa. Kurjaa on myös, että toiset ajattelee, että kyllä bloggaajan täytyy vaan kestää, mutta mun mielestä sosiaalisessa mediassakin pitäisi omata käytöstavat. Tästä voisin tehdä joskus taas ihan oman postauksensa.

Olen saanut bloggaamisen kautta uusia ystäviä elämääni ja tutustunut lukuisiin ihaniin ihmisiin ja tää on ollut suuri plussa ja oman elämän rikastuttaja tässä bloggaamisessa ja somettamisessa!

Mikä motivoi? Auttaa jaksaa?

No juuri nuo monet yllämainitut plussat samalla tietysti motivoi. Se, että mun jutut kiinnostaa, niitä luetaan ja niitä kommentoidaan motivoi mua. Se myös, että juttuja kommentoidaan ja luetaan auttaa mua saamaan paremmin selville, mitä mun lukijakunta haluaa lukea. Toki blogia kirjoitetaan omista kiinnostuksen kohteista ja omista ajatuksista eikä voi ajatella, että mikään blogi kiinnostaisi kaikkia. Mun blogi on kokenut myös paljon muutoksia, koska se kertoo mun elämästä ja elää sen mukana. Toiveet on aina tervetulleita ja vaikka välillä kestääkin, että niihin tartun niin listaan ne aina ylös itselleni ja tartun niihin kun itselle löytyy sopiva hetki aiheelle. Se, että te toivotte ja kommentoitte juttuja on motivoivaa ja auttaa toki myös tässä hommassa. Blogini kasvaminen ja se, että sillä pientä tienestiä saa, toki motivoi hurjasti aktiiviseen bloggaamiseen, mistä tuossa plussissa ja miinuksissa kerroinkin.

Ihaninta viestiä on saada se, kun kerrotaan, että mun jutuista tullaan hyvälle tuulelle, saadaan motivaatiota, idoita, vertaistukea tai mitä tahansa hyvää, sillä hyvää mä haluan jakaa!
Ja tietteks mä saan näitä samoja juttuja teiltä ja se onmyös hurjan motivoivaa!

Mikä taas ärsyttää?

No tähänkin tuli vastattua paljolti tuolla bloggaamisen huonoissa puolissa, mutta lisätään tähän myös sellainen asia, että mua ärsyttää kun en toimeennu nykyään enää heti vastaamaan kommentteihin ja niihin vastaaminen välillä venyy. Teitä lukijoitakin saattaa ärsyttää kun kommentteihin ei vastata, mua ainakin lukijana aina se häirinnyt. Myös toivepostauksiin tarttuminen välillä kestää, mutta voin kertoa, että mulla on hurjamäärä postausaiheita ja otskioita aina listattuna. Välillä pistää ärsyttäen se, että joku aihe ja otsikko jää tosi pitkäksi aikaa roikkumaan ja odottamaan, mutta esittäkää vaan silti niitä toiveita, kuten kerrottu se motivoi!

Ajallisesti nykyään tässä juuri on huonona ja ärsytyksen puolena se, että kun istahdan tähän koneelle, en välttämättä pääse kuin alkuun tai sitten jää inan vajaaksi postaus. Haluaisin tehdä yhdellä istumalla aina valmista settiä. Myös se, tää vaikkamulla teksti syntyy nopeasti, niins aatan hiomaan ja hiomaan tekstiä, että olen varmasti itseni ilmaisuutselkeästi ja ettei tulisi väärinymmärryksiä ja välillä aikaa kuluu tähän hirmuisesti ja on vähän ärsyttävääkin liikaa pyöritellä näitä sanoja…

Äsyttäviä puolia joskus on,että tututkin luulevat tietävänsä kattavasti mitä mulle kuuluu, koska kirjoitan ja sometan paljon. Se on kuitenkin harhaluulo, että somettaisin kokoajan ja että kertoisin kaiken. Myös se, että ajatellaan että kylläpäs se käyttää aikaa tuollaiseen sometukseen ja bloggaamiseen paljon, mutta ei ajatella että tää on osittain myös se mun työ ja mun harrastus… Rehellisesti sanottuna mä en silti ole joutunut tätä hirveästi selittelemään ja puolustelemaan.

Sitten noista kommentointien huonoista puolista kerroinkin ja yksi ärsytyksen aihe niihin liittyen on muuten se, että instassa kun höpötän jotain ja joku haluaa asiaan jotain sanoa, muttei halua sitä tehdä omalla nimellä, niin mua ärsyttää se, kun tullaan yleensä sitten uusimpaan postaukseen heittämään kommenttina se asia, mikä ei liity blogipostaukseen mitenkään vain instagramin stooriin. Täällä kun sen kommentin voi jättää nimettömänä ja yleensä tallaisissa tapauksissa on kommentti jotain negatiivissävytteistä. Asioista saa olla eri mieltä ja juttuja kyseenalaistaa, nekin voi tehdä asiallisella keskustelulla ihan siinä foorumissa missä asia esille nousee. Eri asia, kun välillä saattaa jonkun blogia lukiessa herätessä ajatus jostain muustakin ja siitä jättää kommentin eli on ihan okei jättää postaukseen liittymättömiäkin kommentteja, mutta se, että varta vasten tullaan blogin puolelle sen takia, että nimettömyys…

Oletko koskaan pohtinut lopettavasi?

En. Tähän en osaa oikein enempiä vastata eikä varmasti tarvitsekaan.
Kerroppa sä millaisia blogeja tykkäät lukea? Vinkkaa vaikka muutama suosikkisi?
Ja mikä saa sut tulemaan mun blogiin? Kauanko olet lukenut mun juttuja ja miten tänne löytänyt tiesi?

Postauksen kuvat: Suvi Elo @suvielo
ja näistä kuvista luultavasti tulee yhdestä mun blogin uusi otsakekuva 😉

PST. Ainakin Monna on myös vastannut näihin samoishinkysymyksiin omassa blogissaan, käykää ihmeessä lukemassa sieltäkin Monnan vastaukset!
https://www.fit.fi/monna-treenaa/2019/02/03/bloggaamisen-hyvat-ja-huonot-puolet/

Lue myös!

Blogin historia ja tulevaisuus

Nappaa mun ig seurantaan kuvien ja stoorien osalta

@outikarita

 

 

10 kommenttia

  1. Heidi Sakari kirjoitti:

    Löysin sun blogin kun olit raskaana, sattumalta instafeedistä ja koska itse odotin toista lastani niin aloin seurata. Välillä mietin mistä löydät ajan bloggaukseen ja kuinka aina jaksat höpötellä stoorin puolella. Itse aloin myös kirjoitella blogia(mutsimaalta) lähinnä vertaistuen toivossa. Uhmiksen ja vauvan äitinä pientenlasten arki kiinnostaa.

    • outi kirjoitti:

      Ihana kuulla! 🙂
      Kyllä tälle sitten vaan aikaa lytyy päikkäriaikaan ja iltaisin kun mies on kotosalla 🙂

  2. tiinafit kirjoitti:

    Oi miten ihanat kuvat :)! Kyllä bloggaaminen vie aikaa ja tuo just helpottaa, että kun on draivi niin saa kirjoitettua monta kerralla ja ajastaa niitä sitten

    • outi kirjoitti:

      Jep, draivi täytyy käyttää hyväkseenja nopeimpia on sellaiset ajatuksenjuoksua postaukset tietty 🙂

  3. Nimetön kirjoitti:

    Kiitos! ?? itse aloin seurata sua koska sama elänän tilanne. Aiemmin olin vaan bl

  4. Tinde kirjoitti:

    Aloin seurata blogiasi koska sama elämän tilanne. Saman ikäinen esikois poika. ? Ennen olin aina ohittanut blogisi koska en jotenkaan innostunut siitä aiemmin. Nykyään tsekkaan päivitykset monesti viikossa. ? ja olet noussut suosikki bloggaajakseni. Perustelut: positiivisuus, avoimuus vaikeissa asioissa, samankaltainen elämäntilanne, kirjoitat pitkästi ja usein. ?? Muita lemppareita on Monna, sormet suuhun, johanonfitnes ja funda. Kaikissa oikeestaan eri perustelut.

    • outi kirjoitti:

      Tää tuntuu yleiseltä vastaukselta ja kiva kun on tie löytynyt tännekin 🙂
      aivan ihana kuulla että olen suosikeissa ja nuoperustelut <3

  5. Pia kirjoitti:

    Löysin blogin nyt syksyllä ja olen tiiviisti lukenut ja kuunnellut stooreja. Tykkään positiivisuudesta. Ja yksi minun lapsista on lähes samanikäinen kun Luka, niin on ollut kiva seurata blogia. Blogi toiveena olen pitkään toivonut Lukan turvaistuimesta postausta.

    • outi kirjoitti:

      Hei, mä voisin tän ottaa stoorin puolella aiheeksi. En ehkä osaa oikein blogipostausta tehdä tästä, niin höpöttelen vielä tällä viikolla stooriin ja voin tallentaa kohokohtiin hetkeksi niin ei missaannu 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.