Hae
Outi Karita

Kiitos 2018!

Nyt pitäisi vissiin osata jotain sanoa, kun vuosi vaihtuu… Sanoja kun ei voi pakottaa ja haluan kirjoittaa tällaiset jutut ajatuksenvirtana, en ole vielä pysähtynyt oikeastaan tämän teeman äärelle, niin en tiedä mitä tulen nyt kirjoittamaan.

Tämän vuoden nimesin kiitollisuuden vuodeksi ja kiitollinen olenkin niin paljosta! 2017 vuoden nimesin aikoinaan onenn vuodeksi ja sitä siitä tuli kun hyvin alkuvuodesta jo raskauduin. Lisää siitä, miten nämä vuodet on saaneet teemansa, voi lukea omista postauksistaan:

Kiitollisuuden vuosi 2018

Onnen vuosi! (2017)

Ensi vuodelle ei ole vielä teemaa, mutta ei sitä olla nyt käsittelemässäkään.

Tää vuosi on meilkeinpä yhtä kuin vauvavuosi, koska melkein koko vauvavuosi sisältyi tähän vuoteen. Meidän vauvasta kasvoi taapero ja sain olla siinä läsnä aitiopaikalla, eiköhän siinä kylliksi ole aihetta kiitollisuudelle!

Vuodessa oli rankkoja juttuja ja hetkiä, mutta paljon enemmän rakkautta, onnea, iloa ja naurua. Itkuilta ei kuitenkaan vältytty. Monessa kohtaa oltiin uuden edessä, uudenlainen arki ja uudenlainen rytmi ja nämä kaksi asiaa kun vielä heittelehtivät ja mikä oli pysyvää niin jatkuva muutos, kasvu ja kehitys. Väsymyskin iski päin kasvoja, mutta siitäkin selvittiin ja opittiin taas itsestäkin uutta!

Kyllä pieni ihmiselämä mullistaa niin suuresti meidän vanhempien elämää ja vaikka se on hyvin tervetullut mullistus, niin kyllä se aikansa saattaa viedä, että siihen kaikkeen muutokseen ja mullistukseen tottuu, niin että pystyy jättämään menneen ja löysäämään tavoissaan ja tottumuksissaan ja ajatukissaan. Siinä se suurin haaste olikin tälle vuodelle.

Loppujen lopuksi en mitään tästä vuodesta jättäisi pois! Kaikki ylämäetkin, itkut ja väsymykset on kasvattaneet ja opettaneet! Me ollaan Rikun kanssa hoidettu ja kasvatettu meidän pientä poikaa ja hän moninkerroin meitä! Me ollaan perhe, Rikun kanssa yhdessä vanhempia ja toisillemme puolisot, elämänkumppanit. Tätä elämänmatkaa on niin hienoa matkata kun on löytänyt aivan täydellisen matkakumppanin ja perheeksi kasvu on näyttänyt niin monintavoin taas sen, miten onnekas olenkaan, kun olen löytänyt niin samoin ajattaelevan miehen rinnalleni myös näissä perheasioissa.

Ystäviä ja läheisiä, joiden kanssa tätäkin vuotta jaeuttu on aivan mahtavia. Sosiaalisen elämän kanssakin käytiin muutoksentuulia ja joskus koettiin ikävää ja yksinäisyyttäkin. Paras lahja, jonka toiselle voi antaa on aika ja näin se on ja yhteydenpito millä keinolla sitten missäkin elämänvaiheessa on sitä ajan antamista toiselle. Uusia ihania ihmisiä on myös elämään tupsahdellut.

Kaikki ihmiset ja hetken ei näihin sanoihin ja kuviin mahdu, mutta tässä kuitenkin palasia tämän vuoden varrelta. Kiitos aivan kaikista hetkistä ja ihmisistä, jotka olette tämän vuoden elämänmatkalla mukana olleet!

Kiitos 2018!

Instassa multa on saanut stoorin puolella tänään kysellä tästä vuodesta, huomenna sitten ensi vuodesta, joten kannattaa olla sielläkin kuulolla 😉

@outikarita

Olisko teillä jotain postaustoiveita vuoteen 2018 liittyen?
Haluattaeko tarkempaa koostetta siitä mitä tapahtui, Lukan vuoden 2018 kuulumiset, kysymyksiä vuodesta 2018…?
Niitä voisin alkuvuodesta pyrkiä vielä toteuttelemaan 🙂

Nyt kuitenkin,

IHANAA VUODEN VAIHDETTA!!!

Lue myös

Vuoden vikat treffit!

Meidän joulun 3 hyvin erilaista päivää

 

5 kommenttia

  1. Pia kirjoitti:

    Toivoisin muday videoa. Turvaistuin postausta. Lukan huone postausta. Ja kodista päivitys videoa.

  2. Nina kirjoitti:

    Vau mikä postaus! Toivoisin vuoden top 3 parhaat ja vaikeimmat hetket. Ja sit tavoitteet ensi vuodelle. Ja taas lucan ruokapostaus. Kirjoitus ystävistä ja miten ystävyyssuhteet on muuttuneet lapsen tulon myötä. Myös ajatuksia työhön paluusta olisi kiva lukea. ?

  3. maikki kirjoitti:

    Millaiset suunnitelmat työrintamalla? Miten sinun liikuntapuolen työhommat?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *