Hae
Outi Karita

2 kuukautta unikoulun jälkeen

Syyskuussa kirjoitin siitä, miten olin väsymyksen edessä, miten kohtasin väsymykseni ja miten aloimme hakea muutosta öihin lempeän unikoulun ja Gordonin menetelmän myötä. Olimme silloin jo aloittaneet Gordonin menetelmällä lempeän unikoulun ja kerroinkin, että menetelmä tuntui meillä toimivan ja tuottavan tulosta. Tuolloin sain paljon kannustavia viestejä ja positiivisia kokemuksia samaisesta menetelmästä. Sain myös paljon sympatiaa ja tsemppejä. Sain kuitenkin myös niitä pään pyörityksiä ja neuvoja, miten meillä ei perhepeti toimi ja miten meidän tulisi pitää UNIKOULU.

Kirjoitin sitten myöhemmin Gordonin menetelmän eri vaiheista postaukset, miten ne toteutetaan ja miten meillä sujui. Edelleen sain kommentteja siitä, miten menetelmä ei voi olla hyvä. Kaikilla ei tietenkään toimi samat keinot. Siinä kun joku yrittää tuputtaa meille sitä oikeammanlaista unikoulua, niin en väitä myöskään tämän menetelmän toimivan kaikilla. Aina ei osaa omaa toimintaansa myöskään tarkastella kriittisesti, joskus vinkit ja keskustelut avartavat, mutta päsmäröinti on turhaa. Itse halusin tästä menetelmästä kirjoittaa, koska tämä tuntuu monille olevan vieras. Itse ajattelen, että kannattaa ainakin alkuun kokeilla mahdollisimman pieniä muutoksia ja lempeitä keinoja.

Neuvolassa juttelimme myös tästä tällä viikolla ja terveydenhoitajamme oli avoimen kiinnostunut. Hän oli myös sitä mieltä, että oli vain hyvä juttu, että saimme pienillä muutoksilla tulosta ja että liian moni muutos voisi olla liikaa, kuten se, että perhepedistä ja yömaidosta olisi kummastakin luovuttu. Meillä edelleen herätään öisin ja syödään maitoa yölläkin, mutta terveydenhoitajamme tästäkin vain kysyi, että miltä meistä nyt tuntuu yöt ja ne tuntuvat hyvältä, joten enempää muutoksia emme juuri nyt edes yritä.

Meillä on nukuttu tosi hyviä öitä ja tosi huonoja öitä, hampaat ja taitojen oppimiset ym. ovat vaikuttaneet aina meillä öihin. loppukesästä alkoi kuitenkin todella levoton vaihe, nukuttiin max. kahden tunnin pätkiä ja useat pätkät oli 1h-1,5. Aamuyöstä alkoi usein sellainen levottomuus joskus viiden maissa,e ttäs aatettiin heräillä puolenkin tunnin välein vaikkei vielä oltu valmiita heräämään. Sitten aamuun saattoi tulla vielä joku yksi rauhaisampi pätkä ja päivä alkoi kahdeksna maissa. Oli helppoa antaa tissi suuhun, koska sillä saimme molemmat jatkettua nopsaan unta, mutta kyllähän tuo unien rikkonaisuus ja jatkuva heräily väsyttivät! Kreetan matkallamme syyskuussa nukuttiin paremmin, mutta levottomuus jatkui taas kotona ja siinä kohtaa huomasinkin, että nyt en enää jaksa.

Edelleen meillä mennään yöunille siinä ysin maissa ja kasin maissa heräillään. Nää ajat saattaa heittää puoli tuntia suuntaansa. Enää meillä ei heräillä noin tiheään ja aina herätessä ei ole tarjolla eikä tarvitakaan sitä maitoa unien jatkamiseen. Luka nukkuu ensimmäisen unipätkänsä meidän sängyn vieressä olevassa pinniksessä ja vaihtelevasti herää sen ensimmäisen kerran, joskus jo enne puoltayötä ja joskus saattaa mennä kahteenkin. Useimmiten riitää unien jatkumiseen se kun nostaa pojan kainaloon nukkumaan. Jos kuitenkin herääminen tapahtuu siellä kahden maissa niin sitten kyllä tarvitaan maitoa tai muuten huudetaan annaa. Me nukutaan kaikki hyvin viekutusten ja Luka syö yleensä kaksi kertaa yöllä, saattaa syödä kolmennenkin kerran, mutta se on käytännössä jo aamua. Joillekin tääkin olisi liikaa, mutta tää on ihan huima parannus siihen miten meillä on nukuttu.

Huima parannus tuli myös siinä, ettei meillä ole enää sitä aamuöiden levottomuusvaihetta ja se on kyllä iso juttu mulle. Jos unipätkät oli ennen tätä unikoulua max 2h niin nyt ne on minimisään 2h ja oikeastaan semmoisia 2-5 h pätkiä poitsu mukkuu. Nyt saa siis pääsääntöisesti nukkua ihan kivoja pätkiä noiden heräilyiden välillä ja heräilytkään ei kauaa valvota. Joko nukahdetaan kainalossa takaisin tai tissin kautta ja aika hyvin oon oppinut huomaamaan pojasta kumpi keino heräämishetkellä on tarpeen.

Tuon Gordonin menetelmän jälkeen sairasteluaikaa lukuunottamatta meillä on koko ajan oikeastaan yöt parantuneet ja rauhoittuneet, joten annamme nyt näiden yöhommien edetä omalla painollaan. Mikäli nää parit yösyötöt alkaa rassaamaan, niin sitten niistä niistä aletaan pyrkimään pois, mutta niin kauan kun ei rassaa meitä niin en koe ainakaan tällä hetkellä tarpeelliseksi pyrkiä niistä pois. Tarve saattaa syntyä jossain kohtaa kyllä siitä, mikäli imetystä alan tietoisesti vähentelemään, mutta se on toinen juttu se.

Nyt en avannut tätä menetelmää, mutta se johtui siitä, että olen tästä tehnyt jo useammanpostauksen ja alla linkit niihin! Näissä kerron, miten menetelmän eri vaiheet kulkivat miten ne meillä sujui. Klikkaamalla tuon ensimmäisen osan auki, pääset lukemaan kaikki osat klikkaamalla postauksen lopusta seuraava postaus kohtaa. Nämä kolme osaa on nimittäin peräkanaa julkaistu.

Lempeä unikoulu part 1, Älä anna nukahtaa tissille

Lempeä unikoulu part 2, Tissit nukkuu

Lempeä unikoulu part 3, parempien unien puolesta!

Lue myös Gordonin menetelmästä

Vauvan apuna  nukahtamiseen opettelussa, Gordonin menetelmä

IG

@outikarita

 

2 kommenttia

  1. Nina kirjoitti:

    Ups pääsikin ? kuulostaa hyvältä teidän yöt. Millainen muuten päivärytmi on?

    • outi kirjoitti:

      Heippa!
      Voisin päivärytmistä tehdä oman postauksensa piakkoin tai vaikkapa sellaisen meidän päivä postauksen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *