Hae
Outi Karita

En enää vauva ole, EN!

Heippa!

Niin se kuulkaa on, etten ole enää vauva! Mä oon taapero jo! Täytin eilen illalla aika myöhään 1 vuoden. Mä oon teille joka kuukausi kertonut kuulumisiani ja joka kuukausi musta on otettu sellainen kuukausikuva ja niitä on täälläkin näkynyt. Äiti tekeeniistä varmaan jonkun koosteen pian! Ei me varmaan nyt enää tehdä äidin kanssa näitä nyt ihan joka kuukausi tai ainakaan välttämättä just kuukausipäivänä, mutta kyllä te varmaan jatkossakin aina joskus saatte kuulla mun kuulumisia ja joskus saatan teille höpöttää. Mä oon kuitenkin jo taapero ja mulla on kauhea kiire kokoajan, niin en mä ehdi enää niin paljoa pysähtymään.

Aikuisillakin on usein kova kiire, joillakin melkein kokoajan. En mä aina tiedä mihin niillä niin kiire on, mutta mulla on kiire leikkiä mun kaikkien lelujen kanssa ja tutkia joka paikka mihin pääsen. Sitten vasta kiire onkin, kun huomaan, että vessan tai eteisen ovi on auki. Tulee kiire mennä tutkimaan ennenkuin äiti tai isi huomaa ja sulkee ne ovet. Tänäänkin pääsin livahtamaan vessaan ja toin sieltä äidille hienon aarteen, nimittäin lattiakaivon kannen! Vessaharjat on tylsästi nostettu liian ylös, niitä mä en saa…

Mullahan alkaa siis kiire heti aamusta! Kun mä herään, on heti noustava sängynpäätyä tutkimaan ja sitten hetken päästä haluan sängystä alas lattialle niin pääsen tutkimaan kotia ja leikkimään niillä mun leluilla. Nyt mun lempparileluja on mäyris, Otso karhu, laulava kirja ja sit semmonen toinen kirja, kauko-ohjattava ja puhuva auto, purkit ja purkkitornien kaataminen. Edelleen myös kaikki johdot, itkuhällärit, puhelimet ja kaukosäätimet kiinnostaa mua myös. Purkkeihin tykkään muuten huutaa ja sitä leikkiä onkin kiva leikkiä muidenkin kanssa kun vuorotellen huudetaan jonkun purkin sisään. Sit mä usein vien tota yhtä kirjaa äidille tai isille ja sanon oikein kiija ja sit me katsellaan yhdessä sitä kirjaa. Peittojen kanssa on kiva leikkiä kun niitä heitetään mun päälle ja sit jos äiti tai isikin tulee sinne peiton alle mun kanssa. Myöskaikkiin phemeisiin juttuihin on kiva kaatua, niinku eilenkin kun äiti vaihto lakanat ja siihen lakanakasaan pääsi kaatumaan. Myös semmonen piiloleikki on kivaa kun äiti tai isi juoksee johonkin nurkan taa ja mä meen perässä ja sit taas juostaan uuden nurkan taa.

Mä osaan siis sanoa jo kiija ja sit mä hoen annaaa jos mä en heti saa maitoa kun mä haluun, joskus ruokapöydässäkin oon alkanut osottaa juttuja ja sanoo sitä annaa kun haluun jotain. Mä yritän välil sanoo muitakin sanoja, kuten lamppua ja yritän matkia äitiä kun sanotaan isille hyvää yötä ja on sit muitakin sanoja, mut ei ne sanat aina tuu ihan niin. Paljon mä ymmärrän ja must se on vähän hassua kun äti tai isi kyselee missä ne on, kun ne on itse siinä ihan vieressä, mut sit kun ne kysyy missä lamppu on, niin kyllä mä sit näytän niille missä se on. Lamput on kyllä kiinnostavia ja niitä löytyy joka paikasta.

Mä tykkään käydä kaikissa leikkipaikoissa, kuten leikkipuistossa, Lapsiksella ja Leo´s leikkimaassa. Mä tykkään hirmuisesti muista lapsista ja vien niillekin aina leluja. Isompia poikia onkin tosi kiva seurata, mut välil niiden perässä on vaikea pysyä. Suihku ja kylpy on tosi kivoja juttuja, vedellä on kiva leikkiä. Koskahan me taas mentäis sinne uimahalliin, sielläkin oli tosi kivaa! Mä osaan myös hienosti taputtaa ja heiluttaa, ne on hauskoja juttuja!

Mä sain muuten synttärilahjaksikin tosi paljon uusia leluja ja kirjoja. Sieltä tuli heti mun lempparijutuiksi just noi kirjat ja kettu ja laulava koira! Voitte mun synttärijuttuja kattoa äidin eilen kirjottamasta postauksesta. Mä en ehdi nyt enempää höpöttää, täytyy mennä jatkamaan mun tärkeitä touhuja ja vaikkapa tyhjentämään lipaston laatikoista vaatteita!

Terkuin Luka 1 vee!


Ps. 
Näin yksivuotisjuhlan kunniaksi Lukastakin vähän kasvokuvaa välillä. Jos joku miettii, niin meillä on linjana ettei kasvokuvia olisi kuin hyvin rajatussa määrin. Tähän mennessä syntymästä, nimiäisistä ja joulusta on tainnut olla selkeät kuvat julkisesti näkyvissä ja nyt, meidän 1-vuotiaasta taaperosta <3 
Lue myös
Lukan 1-vuotis juhlat
Vauva ensimmäistä kertaa yöhoidossa
Lukan nimipäivä
IG
@outikarita

Lukan 1-vuotis juhlat

”Olet kasvanut kanssamme jo vuoden, mutta tiedätkö, niin mekin sinun kanssasi.
Olemme kasvaneet vanhempina ja kaikki yhdessä, olemme kasvaneet perheenä!”

1-vuotis juhlat

Lukalla on tänään 29.10 syntymäpäivä ja eilen juhlittiin ensimmäisiä syntymäpäiviä. 1-vuotis juhlat juhlittiin kahdessa erässä. Päivällä kävi lähisukulaisia ja kummit juhlimassa kanssamme. Illalla vielä olin kutsunut muutaman ystävän, jotka ovat olleet paljon Lukan kanssa ja joiden lasten kanssakin ollaan yhdessä touhuiltu paljon. Päivän päätyttyä oltiin todella onnellisia ja tyytyväisiä, mutta myös todella väsyneitä koko perhe!

Oli ihana puuhata oman lapsen syntymäpäiviä ja niitä puuhatessa pysähdyinkin oikein miettimään sitä, miten kiitollinen olenkaan siitä, että meillä on oma lapsi, jolle järjestää syntymäpäiväjuhlat, omat 1-vuotis juhlat. Mä nyt tykkään muutenkin tällaista häärätä vaikka näissä aina oma vaivansa onkin, mutta kyllä se toi ihanan tunteen kun mietti sitä kiitollisuutta näidenkin juhlien olemassaolosta!

Niin, vielähän sai vanhemmat päättää teeman ja meillä teemana oli syksy ja metsäneläimet, pääasiassa kettu! Aivan ihanasti saatiinkin kotia somisteltua ja tarjoilujakin mietittyä teemaan sopivaksi!

1-vuotis juhlat

Koristelut

Koristeita haalein sieltä, täältä. Nimiäisistä oli jäänyt käyttämättömät nallelautaset ja pahvimukit, jotka nyt tulivat lasten käyttöön. Kettuservetit löysin eräästä Porilaisesta liikkeestä ja ostin ikkunalta viimeisen paketin, samasta paikasta eli Antti Airolta ostin ykköstähtisädetikun kakkuun. Tigerissa myydään eurolla puhallettavia numeropalloja, joten sieltä sellainen. Raision Myllyn Inspiraatioliikkeestä woodland kakkukoristeet ja pompomit. Niin, ja näin halloweenin paikkeilla kaupasta löytyi myös just hyvän oranssia serpenttiiniä. Ihanat kettuviirit sain lähistöltä asuvalta mua instassa seuraavalta äipältä, iso kiitos! Näiden kakkien lisäksi meillä oli myös näkyvillä kuukauden välein otetut kuvat Lukasta ja lastenhuoneen oveen teipattiin Lukan vappupallo, joka sattui olemaan kettupallo!






Tarjottavat

Tässä näkee samalla vähän lisää meidän syksyistä somistelua. Halusin tehdä paljoltikin tarjoiltavat itse, mutta joissain kohtiin menin sieltä missä aita oli matalin. Henkellin alkoholittomalla kuohuvalla päästiin kilistelemään (juomat saatu Henkell) ja sitten kahviteltiin. Kakkuun kun laitettiin ykkösnumeroinen tähtisädetikku palamaan niin laulettiin onnittelulaulut Lukalle. Sain päähäni, että kakun pitäisi olla kettukakku ja halusin sen itse väkertää. Pienellä jännityksellä sitä sitten väkertelinkin ja olin kyllä tyytyväinen tuotokseeni, plus kakku oli todella maukas. Kakun kohdalla kuitenkin oikaisin vähän polkuja siinä kohtaa, että ostin valmiin kakkupohjan, jonka itse täytin ja koristelin. Täytteeksi tuli lakkaa, kermavaahtoa ja vaniljarahkaa yhteen sotkettuna, päälinen sitten sokerimassasta ja sen alla voikreemi.

Muusta makeasta tuumasin, että tehdäänpä joulutorttuja, niitä ei ole vielä kukaan kuitenkaan syönyt ja tottakai kettukarkkeja eli pihlajakarkkeja piti olla! Suolaisesta kinkku-auracroisantteja, mun äidin tekemää sienipiirakkaa, sekä qvinoa-fetasalaattia. Sitten halusin Lukalle omia sokerittomia herkkuja ja tein sormiruokailijan suklaakakkua, josta jo paljon reseptiä pyydeltykin. Rikun äiti teki vauvojen pipareita puolestaan. Ainiin, olihan lapsille popparia ja jotainmuutakin karkkia sekä vauvoille myös naksuja.

Tarjoilut oli kyllä maukkaat ja kaikkea oli sopivasti, voin tehdä erikseen postauksen noista resepteistä kun niitä on toivottu!





Kiitos juhlijat!

Vilskettä ja vilinää riitti ja meidän pikku taaperokin viihtyi vallan mainiosti. Ennen päivän toisia vieraita otettiin vähän huilia ja taas jaksettiin! Luka viihtyy kyllä vallan mainiosti vierasvilinässä ja oikeastaan sylissä kuin sylissä silloin kun malttaa syliin pysähtyä. Onneksi oltiin saatu vähän tuota leikkihuonetta raivattua ja sinne leikkitilaa, koska lapsivieraitakin riitti päivästä iltaan. Saatiin aivan ihania lahjojakin, joista kettu ja laulava koira nousivat heti ykköseksi, kirjat on alkaneet poikaa kiinnostamaan kovasti ja ihanasti niitäkin saatiin ja voi lasten vaatteet joissa mukana myös mun äidin itse kutomat villavaatteet talveksi.


Synnyin vuosi sitten – kauan kauan sitten!
Maitohetkiä satamäärin, aina meni jotain väärin,
kaiken nurinkurin käänsin ja itkuakin väänsin.
Mutt’ tuskin nuhteita mä sain vaan suukkoja kiloittain.
Hassut temput, hullut temput
monenlaiset kenkuttelut toistuu päivittäin
ja hyväilyt ja hellittelyt, koko suvun lellittelyt kun huusin äkeissäin.
Isi, äiti yötä monta valvoi vallan unetonta:
hammaskivut, vatsanpurut, – oi monet huolet, surut!
Vaan kävelen ja kompastelen, hieman horjun, huojahtelen
sanojakin tavoittelen ja pian kerron sen:
en enää vauva ole, EN!

1-vuotis juhlat
Ps.
Näin yksivuotisjuhlan kunniaksi Lukastakin vähän kasvokuvaa välillä. Jos joku miettii, niin meillä on linjana ettei kasvokuvia olisi kuin hyvin rajatussa määrin. Tähän mennessä syntymästä, nimiäisistä ja joulusta on tainnut olla selkeät kuvat julkisesti näkyvissä ja nyt, meidän 1-vuotiaasta taaperosta <3 

Lue myös

Synnytyskertomus

Nimiäiset

Lukan nimipäivä

Vauva ensimmäistä kertaa yöhoidossa

IG

@outikarita