Hae
Outi Karita

Kreetan lapsi- ja imetysmyönteisyys?

Tapahtui ravintolassa….

Miespuolinen työntekijä, ottaa tilauksia vastaan… ”and you, little man, how are you, are you hungry” siirtää katseen minuun ”are you still breastfeeding him?”
Minä ”Yes”
Mies ”Good, keep going, it´s a really good thing!” My wife….”
ja hän alkoi kertomaan heidän poikansa imetystapaileesta ja sen vaikeuksista.

Siinäpä sitten juttelin erään Kreetalaisen perheen pitämässä Marco´s ravintolassa imetyksestä miespuolisen työntekijän kanssa, joka kenties oli yksi omistajistakin. Hämmennyin ehkä hieman ensin ja joku voisi ajatella, että olisipa kiusallista, kun noin imetyksestä aletaan kyselemään. Mutta tietteks hän puhui niin normaalisti asiasta, että eipä se muutaman sanan jälkeen tuntunut yhtään oudolta, oikeastaan hyvin luonnikkaasti me siinä sitten juteltiin. Niin ja heillä oli siis imetys tyssännyt lyhyeen, että vaikken olisi enää imettänyt niin tuskin olisi jäänyt huono fiilis hänen kanssaan keskustelusta.

Tää tarina kertoo myös juurikin siitä avoimuudesta, mikä tuolla ihmisistä huokui. Kreetalla huokui myös perhekeskeisyys ja siellä oltiin niin lapsimyönteisiä. Lapset otettiin joka paikassa huomioon, heitä huomioitiin ja heidät huomattiin. En osaa sitä fiilistä selittää, mutta se oli vaan jotenkin erilainen kuin täällä kotisuomessa, jossa joskus vieläkin saattaa törmätä ajatukseen, että lapset saa näkyä muttei kuulua ja näkyäkin tietyissä rajoissa. Ilta-aikaan ei juuri ollakaan täällä suomessa ravintoloissa käyty, päiväsaikaan kyllä ja ihan hyvin on aina vastaanotettu ja huomioitu, sitä en tarkoita. Enkä tarkoita, että juuri meidän poikaa tarvisi huomioida, mutta jotenkin tuolla huokui sellainen lasten huomiointi ihan eri tasolla ja se tuli niistä ihmisistä luonnostaan, se olikin ehkä se juttu mikä loi sen fiiliksen. Kyse ei ollut myöskään vaan turistien lasten huomioinnista eikä vain työntekijöiden puolelta tulevasta kohteliasuudesta vaan siellä vaan huokui kaikista niin työntekijöistä kuin muistakin paikallisista sellainen perhekeskeisyys, ainakin sellainen fiilis mulle tuli.

Mietein myös ennen matkaa, että mitenköhän Kreetalla julki-imetykseen suhtaudutaan, mutta sielläpä näkyi imettäviä niin ravintoloissa kuin hotellin uima-altaallakin. Ja vaikka mäkin ihan oon Suomessakin julki-imettänyt, mutta välillä miettinyt ja katsellut ympärilleni, että mitäs jos nyt tässä imettäisin, niin tuolla en miettinyt tuon taivaallista missä olin ja keitä oli ympärillä. Meininki oli vaan jotenkin  tosi rentoa kaikkeen lapsiin liittyvän suhteen.

En yritä nyt enempiä selitellä tätä eroa ja erilaista fiilistä, ehkä se tuli myös osaksi omasta lomafiiliksestä. Hienostihan täällä Suomessakin pääasiassa huomioidaan ja huomataan ja mun kantis paikat Lukan kanssa on siitäkin syystä muodostunut kantiksiksi, että niissä on mukava vastaanotto aina vauvallekin 🙂

Onko kukaan muu huomannut ulkomailla tälllaisissa asioissa erilaista tunnelmaa, osaatko selittää sitä?

Lue myös
Julki-imetys ja minä
IG
@outikarita
 

4 kommenttia

  1. Alexandra kirjoitti:

    Saan kyllä sun ajatuksesta kiinni tosi hyvin. Kävimme vähän aikaa sitten Ranskassa Nizzassa niin ihan eri tavalla meidän vauvaan suhtauduttiin kuin täällä. Enkä sitä sano, että täällä oltaisiin jotenkin vihamielisiä vauvoja kohtaan tai että siitä vauvasta pitäisikään tehdä iso numero. Esim Nizzassa vauvan huomioiminen oli tosi luontevaa ja ehkä enemmän asennekysymys. Pieniä hymyjä vauvalle ja perheelle, aina tervetullut olo joka paikkaan, julkisissa kaikki katsoo vauvaa hymyillen, jos vauva kitisee rattaissa niin kenenkään naama ei mee väärinpäin. Luulen että perhekeskeisyys on noissa maissa vähän eri tasolla, perheet asuu ehkä enemmän yhdessä yli sukupolvien ja on sellainen ”koko kylä kasvattaa” mentaliteetti. Suomessa ollaan tosi reviiritietoisia muutenkin ja ehkä halutaan antaa muillekin oma tila ja rauha. Ajatellaan että on tungettelevaa jutella ventovieraille ja niiden vauvoille 🙂 Saksassa reissatessa vauvan kanssa oli myös tuollaista supervauvaystävällistä. Joka aamu majatalon emäntä tuli moikkaamaan poikaa ja tuomaan henkilökohtaisesti hänelle syöttötuolin, toisessa majatalossa emäntä toi kasan vauvaleluja ja matkasänky ilmestyi huoneeseen pyytämättä jne. Sellaisia pieniä asioita joista tulee hyvä fiilis. Onhan se toki joo maksettu palvelu mutta niin sitä ollaan ihan täälläkin maksavia asiakkaita monessa paikassa eikä silti tuu sellaista oloa että myös vauva on huomioitu. Reissaaminen on ihanaa 🙂

    • Outi Karita kirjoitti:

      Hei Alexandra ja kiitos kommentistasi. Vähän myöhään tulee vastaus takaisinpäin. Osasit hyvin pukea sanoiksi tuon eron.

  2. Stiina kirjoitti:

    Saman oon huomannut kun poika oli vauva kroatiassa käydessä, ja nyt keväällä 1,4v kreikassa. Suomessa vähän vallitsee semmoinen ilmapiiri, että pidä lapsesi kotona ja jos tuot julkiselle paikalle se ei saa äännähtääkkään tai olet huono vanhempi. Varsinkin ne joilla ei itsellä ole lapsia kohtelee todella tympeästi. Tällainen kokemus mulla, toivoisin suomeenkin lisää sitä lapsi myönteisyyttä ja avoimuutta mutta ei taida tällä menolla tulla kun kokoajan vähemmän ja vähemmän syntyy lapsia

    • Outi Karita kirjoitti:

      Lapsimyönteisyys on kyllä paljon lisääntynytkin ja kun itse vaan hymyilöen onnlapsen kanssa liikkeellä niin se varmasti edesauttaa asiaa. Kuitenkin ulkomailla käydessä huomaa vielä eron ainakin joissain maissa ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *