Väsymyksen edessä…
Oon väsynyt!
Tää tuli yllätyksenä joillekin, tää tuli vähän yllätyksenä mullekin.
Onhan sitä jo hetken kestänyt, että oon tuumaillut välillä Rikulle ääneeni, että pikkuhiljaa tarvis saada öitä rauhallisemmiksi. Voi, miten hyvin meillä nukuttiinkaan Lukan pikkuvauva aikana, lähes 4 ekaa kuukautta oli niin hyviä öitä, syötiin paristi yössä ja se toinen syömiskerta tais olla aikaslailla jo aamua. Koin mä sillonkin väsymystä, kun mun piti opetella uutta rytmiä, illantorkun pitikin jaksaa venyä ihan alkuun yli puolenyön. Sain kuitenkin pitkää yhtämittaista unipätkää ja pikkuhiljaa nukkumaanmeno alkoi hilautua aikaisemmaksi. Olin ihan innoissani kun päästiin ennen puoltayötä nukkumaan, sitten olin innoissani kun päästiin kympin maissa nukkumaan. Sitten vasta olinkin innoissani kun Luka alkoi mennä yöunille ennen meitä vanhempia eikä heti herännyt kun vierestä poistui. Näin ne unillemenoajat ovat muokkautuneet ja nyt olen innoissani 3 h yhtämittaisesta unesta yöllä…
Viimeksi kun olen nukkumisista kirjoittanut, kerroin
Miten meillä nukutaan 7 kuukauden iässä?
Aika samalla kaavalla mennään edelleen. Nukahdetaan puol ysin-ysin paikkeilla ja heräillään seiskan-kasin maissa. Heräillään kuitenkin siinä välissä aika pirun monta kertaa! Kyllä mä pitkään jaksoinkin tuota heräilyä ja vielä heinäkuussa pystyin ihan rehellisesti sanomaan, ettei mua niinkään haittaa ne yöheräilyt, kun tissillä nukahdetaan pojan kanssa kummatkin nopsaan kuitenkin takas unille, ei valvoskella eikä itkuskella. Mua myös auttoi jaksamaan levottomuuden syiden ymmärtämiset, hampaiden tulot, kehitysvaiheet, taitojen tulo uniin, eroahdistukset ja mitä näitä nyt on. Meillä tosi selkeästi nämä monet asiat näkyvät öissä vahvasti. Nukahdin aina imetykseen itsekin, en tiennyt ikinä koska poitsu on lopettanut syömisen ja se oli musta helppoa eikä mua haittais edelleenkään vaikka kaks kertaa yössä herääminen ja tissille ottaminen, mutta…
Rajansa kuitenkin kaikella!
Kyllä tuo jatkuva öiden katkonaisuus on vaan alkanut rassaamaan. Meillä nukutaan siis maks. kahden tunnin pätkissä, joskus, ihan joskus harvoin saattaa tulla joku kolmenkin tunnin pätkä ja se on kyllä luksusta! Kolmen tunnin pätkiä paljon yleisempiä tosin on n. puolentoista tunnin pätkät. Aamuöisin heräily vielä tiiviistyy. Tissi on lähes aina se rauhoittaja takaisin unille. Mä huomaan yhä useammin haaveilevani nukkumisesta ja ihanista öistä, jolloin vaan nukutaan….
Väsymys on hiipinyt kehoon, kiristänyt pinnaa, saanut kodin seinät kaatumaan päälle ja mut laiskistumaan kotona ja monia pikkujuttajakin jää vaan huonolle asioiden hoidolle kun ei jaksa. En saa itsestäni sitä kaikkea irti mitä haluasin ja mihin tietäisin olevan kyllä aikaa, jos olisi energiaa, en edes kaikkeen siihen mitä tarvisi. Tähänhän voi sanoa, että älä sitten tee, mutta se ei poista sitä ongelmaa, sitä väsymystä. Pitää hoitaa syytä, eikä vain oiretta! Onhan tässä opeteltu olemaan monessa kohtaa armollisempi itselle ja menemään matalamman aidan kautta…
Omat rajat ja voimavarat on tärkeä tunnistaa!
Kenenkään ei tulisi ajatella, että kun joku toinen nukkuu vielä vähemmän tai huommin tai ihan mitä vaan, niin itse pitäisi kyllä jaksaa. Se on ansa, johon herkästi putoaa. Oma väsymys on aina henkilökohtaista ja todellista itselle. Väysymystä ei poista jonkun toisen pahempi väsymys. Asioita on joskus toki hyvä suhteuttaa, mutta omaa väsymystä ei kannata pistää sivuun vaan kohdata. Omat voimavarat on hyvä tunnistaa ja kohdentaa ne asioihin, joihin sitä energiaa tarvii. On hyvä priorisoida, mitkä on niitä asioita joihin käyttää sen käytössä olevan energiansa ja käyttää energiaa siihen mihin se riittää. Energiaansa ei kannata kuluttaa loppuuun vaan säästää myös vaikkapa niihin huonoihin öihon ja niistä selviytymiseen.
Joskus itsensä repiminen liikkeelle kotoa antaa lopulta enemmän energiaa kuin ottaa, mutta sekin täytyy punnita. Tuntea itsensä ja tietää koska on aika sille rennolle kotipäivälle, koska kotipuuhien täyteiselle kotipäivälle ja koska päivälle poissa kotoa. On tärkeää keskittyä asioihin, joista saa energiaa ja ammentaa sieltä positiivisuuden laarista niin paljon kuin lähtee! Silti jokaiselle tuleejoskus päivä kun ei vaan irtoo, päiviä jolloin ollaan vaan sumussa, mutta ei pidä jäädä sinne loputtomiin! Ajoissa kun tunnistaa väsymyksen ja kohtaasen, on vielä voimia tehdä itsekin asialle jotain, joten ei pidä odottaa siihen asti, ettei vaan enää jaksa!
Yllätin siis itsenikin!
Väsymyksen sanominen ääneen ja sen todellinen kohtaaminen sekä helpotti omaa oloa, että myös toi sen väsymyksen enemmän esiin. Tällä tarkoitan sitä, että kun myönsin itselleni väsymyksen ja sanoin sen myös muille ääneen, niin annoin itselleni vihdoin luvan olla juuri niin väsynyt kuin olen. Väsymys ei välttämättä näy mussa ulospäin, kuten aiemmin kerroin jo, se eniten tuntuu mun olossa ja näkyy kotona ja asioiden hoidossa. Mä saan energiaa siitä kun sopivassa suhteessa käyn ulkona ja tapaan ihmisiä, silloin väsymys ei ole läsnä. Tämän takia tämä yllätti myös muita.
Mä myös pidin tätä osittain sisälläni sen takia, etten halunnut kohdata neuvojen tulvaa. Neuvoja enemmän kaipaan tukea ja kannustusta. Neuvoilla tarkoitetaan yleensä vain hyvää ja parhaimmillaan niistä voi saada uusia ajatuksia ja ideoita. Kuitenkin asioihin kun asioihin tulee usein niitäkin neuvoja, että pitäisi tehdä näin ja näin niin sitten kyllä menisi paremmin ja nämä saattaa tuntua todella puuduttavilta ja lannistavilta, lapset on yksilöitä ja perheet on yksilöitä. Ratkaisuja miettiessä pitää miettiä, mikä on kullekin lapselle ja perheelle se paras polku, eikä se paraskaan löydy aina heti, pitää kokeilla joskus useitakin polkuja ja joskus mennä oman mukavuusalueen ulkopuolisillekin poluille.
En kuitenkaan kohdannut neuvojen tulvaa vaan instastoorissakin kun höpötin niin sain hirmuisen määrän tsemppiviestejä ja vertaistukena muiden tarinoita. Aivan ihanaa! Muiden tarinoista saa vertaistukea ja niistä voi saadamyös niitä ajatuksia ja ideoita. Omaa tarinaa kertomalla tuodaan samalla esiin ajatuksia ja erilaisia toimintamalleja kuitenkaan neuvomatta. Ja todella paljon puhuttava aihe väsymys onkin! Sain myös paljon kiitosta siitä, että puhun asiasta. Oon tästä myös puhunut tottakai miehelleni ja muutamille ystäville. Viime viikolla myös KiVa (kiintymysvanhemmuus) -kahvilassa oli sopivasti aiheena vanhemman jaksaminen ja siellä purin vähän isommin vyyhtiäni ja teki hyvää!
Perhepedissä jatketaan!
Perhepeti on vaan edelleen niin meen juttu! Luka on pitkään nukkunut ekan unipätkänsä sivuvaununa olevassa pinniksessä ihan sen takia, kun me ei olla Rikun kanssa vielä sängyssä niin on mukavampi antaa hänen nukkua siellä eka pätkänsä. Ekan kerran kun Luka herää, niin hän pääsee meidän väliin.
Unikouluihin en ole oikeastaan perehtynyt. Tiedän kyllä tassuttelusta ja pistäytymisestä, mutta ne ei vaan ole tuntuneet meidän jutuilta eikä oikein meidän systeemeihin sopivilta. Jotain helpotustakuitenkin öihin kaipasin ja kaipaan! Viime viikolla, kuin tilauksesta törmäsinkin Gordonin menetelmään. Kuin tilauksesta, siis useinhan asioilla on taipumus tapahtua ja tulla löydetyiksi syystä juuri tiettyyn aikaan. Tää tuntui oikeesti vähän kuin johdatukselta, kun tää tuli vastaan facebookin tapahtumavirrassa, jota nykyään aika harvoin edes selaan.
Gordonin menetelmässä on tarkoitus olla vauvan mukana nukahtamiseen opettelussa ja lempeästi vierottaa yömaidosta ja opetella nukahtamaan ja rauhoittaan itse itseään yöllä, ilman vanhemman apua ja rinnalla käyntiä. Perhepedissähän lasta voi rauhoittaa jo itsessään se perhepeti, mutta joskus tarvitaan apua tässäkin. Gordonin menetelmä on perhepetiin tarkoitettu ja ensisijaisesti vuoden täyttäneille, mutta menetelmää voi soveltaa alle vuodenikäisllekin ja myös omassa sängyssään nukkuviin.
Löysin siis Kiintymysvanhemmuus yhdistyksen facebook sivujen kautta tekstin Pienesti pienten unikoulusta. Ottamatta isommin kantaa unikouluihin, olen sanonut, että niillekin varmasti on paikkansa ja tarpeensa, enkä osaa edes kuvitella millaista on esim. ystävälläni ollut kun ensimmäinen puoli vuotta on heräilty joka yö tunnin välein tai mitä on ollut saman kokeneella yksinhuoltajalla. Myöskään perhepeti ei ole kaikkien juttu, en pidä näistä asioita missään nimessä musta-valkoisina vaikka moni KiVan juttu saakin mut nyökyttelemään päätään ja vaikka me toimittais itse miten. Uni ja lepo on tärkeää ja sekin on hyvin yksilöllistä kuinka paljon kukin kestää väsymystä ja huonoja öitä. Tässä tekstissäkin oli kuitenkin paljon hyviä ja huomioon otettavia kohtia. Tämän tekstin kautta löysin myös tieni tekstiin
Vauvan apuna nukahtamiseen opettelussa, Gordonin menetelmä
Tämä kuulosti meille niin sopivalta tavalta! Perhepedissä toteutettava. Lempeältä ja askelettain menevältä, ilman suuria muutoksia kertaheitolla. Tämän löydettyäni olen tästä jokusien kanssa jutellut ja kuullut paljon hyvää tästä menetelmästä. Joten lähdimme kokeilemaan tätä. Meillä lähdettiin nyt hakemaan 5-6 h yhtämittaista unijaksoa ja katsotaan jos sitten vuoden tultua täyteen hilattaisiin aikaa pidemmäksi.
Jatkossa on luvassa postaussarja siitä, miten nämä tämän rauhallisempien öiden metsästyksen eri vaiheet on meillä edenneet. Nyt meillä on jo takana 6 yötä ja kyllä mulla on vahvaluotto siihen, että jonkinlaista muutosta ainakin saadaan aikaiseksi ja jotain on jo öissä muuttunutkin!
Summa summarum!
Jokaisen väymys on aina itselleen todellista! Jokaisen voimavarat ja jaksaminen on yksilöllistä, myös ne voimavaraa syövät asiat on yksilöllisiä. Väsymys kanntaaa kohdata ajoissa, silloin kun vielä on voimavaroja asialle tehdä jotain! Kohdata ja tehdä taistelusuunnitelma!
Myös Marjut Ollila on avannut väsymysasiaa niin Vauva lehden koluminissaan kuin omassa blogissaan. Mä löysin näistä teksteistä niin samaistuttavia ajatuksia, joist amuutamat vielä alla ja myös linkit Marjutin teksteihin!
Saako arjestaan väsyä – Senhän on itse valinnut
”Tuntuu vaikealta myöntää itselleen, että väsyy omasta rakkaasta arjestaan, juuri siitä, jonka on itselleen halunnut ja saanut. Miksi itselleen on niin vaikea olla myötätuntoinen?”
”Vielä vaikeampaa sitä on sanoa ääneen. Sillä jos on vielä onnistunut olemaan vertaamatta omaa jaksamistaan muiden jaksamiseen, jostain löytyy kyllä se välkky, joka tietää kertoa, miten ennen kyllä hiihdettiin kymmenen lasta reppuselässä lypsämään sata lehmää, ja muuten ilolla!”
”Tyypillisimmin vertailu tapahtuu kuitenkin vain omassa päässä: miksi minä muutun veteläksi villasukaksi, vaikka hoidettavia asioita on vain kauhallinen, kun joku toinen jaksaa hoidella hommia ämpärillisen verran.”
”Jaksan vielä, mutta en ajatellut jäädä odottamaan sitä hetkeä, jolloin niin ei enää ole. Ei ole tarvetta todistella kenellekään, vähiten itselleni, että pystyn venymään loputtomiin.”
Tsempataan tosiamme kaikissa vaiheissa!
Syksyisin tsemppiterveisin Outi Karita
Lue myös!
Perhepeti Vs. Pinnis
Miten meillä nukutaan yöt 7 kuukauden iässä?
Tsemppiä teidän perheelle ❤
Sun tekstit on niin samaistuttavia ja oon huomannu muutenkin yhdistäviä tekijöitä sussa ja teidän perheessä.
Itsekin myönsin muutama viikko takaperin oman väsymyksen. Nyt avuksi tulee perhetyöntekijä ja alan käymään psyk.sh juttelemassa ja avaamassa vanhoja solmuja ja tätä ihanaa, jokseenkin rankkaa uutta elämäntilannetta.
Heti helpottaa kun myöntää asiat ääneen.
Koitetaan jaksaa polttaa monia tuikkuja tässä syksyn aikana, kohta helpottaa ❤
Heippa!
Ihanaa, että sinäkin oot löytänyt apua ja asioiden myöntäminen on jo iso asia ja helpottaa. Niin ihanaa kuin tämä uusi elämäntilanne onkin niin saattaa siiynä silti olla väsyttäviä juttuja ja itse availin viime talvena elämän vanhoja solmuja, jotka tämä uusi arki toi pintaan ja mieleen.
Tsemppiä sinnekin ja kiitos ❤
Tuhannesti voimia! ❤️
Kiitos ❤
Kiitos kun kirjoitit <3
Tää oli ihan ku mun kirjottama teksti! Vertaistuki on parasta. Joskus siinä väsymyskuplassa tuntunut että on ainoa väsynyt äiti.
On vahvuutta myöntää olevansa väsynyt ja ettei jaksa tehdä arjessa kaikkea mitä haluaisi. Paljon tsemppiä syksyyn! 🙂
Kiitos ❤
Vertaistuki on kyllä ihmeellinen voima, se kun jakaa puolin ja toisin tuntoja ja kokemuksia ?
Ihanaa syksyä sinne ?
Et halua neuvoja, mutta sanon silti, sillä selvästi tämä postaus ja viime aikojen ig-päivitykset ovat olleet kuin hätähuuto.
Teillä on isovanhemmat lähellä ja vakavarainen talous, se luo mielettömiä mahdollisuuksia jaksamisen suhteen. Luka hoitoon isovanhemmille vähintään joka viikko ja siivoojan palkkaaminen kotiin helpottaisi jo paljon. Lapsen etu ei ole sinnittelevä äiti, väsymys tekee hulluksi! Eikö kiintymysvanhempi voisi antaa myös lapsen nautiskella useammin isovanhemmistani ja sillä välin akkuja ladanneista vanhemmistaan?
Vaikka koet, että perhepeti on niin teidän juttu, niin onko se _oikeasti_ sitten kuitenkaan, jos se heikentää kaikkien jaksamista? Joskus fiksu muuttaa tiukkojakin periaatteitaan, kun tilanne sitä vaatii. Lapsi ei mene unikoulusta rikki tutkimustenkaan mukaan, päinvastoin! Väsynyt äiti ei ole lapsen etu.
Voimia ja toimia tilanteen helpottamiseksi!
Oon kyllä niin samaa mieltä kaikesta Sivustaseuraajan kanssa….
Heippa!
En suoranaisesti tarkoittanut ettei saisi ehdotuksia heittää, keskustelemalla löytyy uusia näkökulmia ja ajatuksia, mutta suoria ohjeita ja käsikirjoitusta miten pitäisi toimia ymmärtämättä ja tietämättä kaikkea meidän arjesta on vaikea tehdä. Tämä siis näin yleisesti sanottuna ja pohdittuna, ei niinkään sinun kommenttiisi.
Mitä ajatuksiisi tulee niin ethän sivuuta tuota, että meillä on nyt kokeilussa öihin uudet kuviot tuon gordonin menetelmän myötä, joten kokeillaan tämä nyt ensin ja jos ei tuota toivottua tulosta niin mietitään sitten uusiksi, mitä tehdään. Kuten sanottu jo tekstissäni, mulla on vahva luottto tähän ja muutosta on jo havaittavissa. Musta on hienoa, että myös perhepetiin on mahdollisuuksia ja unikouluja, joten miksei niillä lähdettäisi liikkeelle ?
Tuo hoitajajuttu on hyvä ajatus, jota välillä pyörittelen itsekin mielessä. Siivoojaa en niinkään ole ajatellut, mutta sen sijaan ollaan puhuttu, että kerran viikossa otan siivousajan jolloin saan yksin kotona touhottaa, koska silloin saan parhaiten aikaan ja tykkään siitä tunteesta kun olen saanut aikaan. ?
En ajattele tätä niinkään hätähuutona, sen annoin jo kotona ja koen saavani jo paljon helpotusta uuden yökokeilun ja pienten arkisten muutosten myötä. Sen jälkeen oli helpompi kertoa tänne someen asiasta. Äitien väsymys on kuitenkin asia, josta kaivataan keskustelua, niin minä kuin moni muukin. Tämä oli enemmänkin mun keskustelunavaus oman tilanteeni kautta.
Kiitos viestistäsi, ajatusten ja voimien lähettämisestä ❤
Mietin tätä samaa. Miksi pitää yrittää sinnitellä yksin (tai kaksin), kun mahdollisuuksia ja apuja kyllä varmaan löytyisi? Vaikka monessa postauksessa kerrot että et ole niin kovin ehdoton eri juttujen kanssa, niin kuitenkin susta välittyy erilainen kuva blogin ja instan kautta.
Miten se perhepeti on teidän juttu, jos kaikki ovat hereillä kun muksu pyörii ja hyörii? Ehkä tuossa tilanteessa on niin vaikea nähdä metsää puilta, mutta ulkopuolisena se vaikuttaa siltä että perhepeti nimenomaisesti ei toimi, ainakaan just nyt. Eikö voisi edes kokeilla nukuttaa Lukaa vallan omassa sängyssä, ei se kokeilusta rikki menisi?
Lapsi muutamaksi tunniksi hoitoon parina-kolmena päivänä viikossa ja sillä välin äiti nukkuu päikkärit. Jatkuva väsymys on ihan todella musertavaa, eikä siihen tilaan kannata itseään ajaa jos mahdollisuuksia on vähän muokata sitä nykyistä tilannetta.
Minä taas en nyt ymmärrä miksei voisi kokeilla ensin perhepedissä eri menetelmiä, miksi siitä pitäisi heti luopua? Vielä kun kerron, että tää tuntuu nyt meille toimivalta ja on jo tuottanut muutosta.
Aika lannistavalta tuntuu tällainen, kun itse olen ihan fiiliksissäni tästä kokeilusta jonka me otimme käyttöön… ?
Liian monet antavat vauvan aina nukahtaa rinnalle. Siitä tulee tapa/tottumus eikä mene kauan kun vauva ei suostu enää nukkumaan ollenkaan ilman rintaa suussa. Rinnasta tulee helposti ns. tutti, tässä kannattaa olla tarkkana.. Tsemppiä arkeen, on rohkeaa sanoa ääneen jos on väsynyt ja pyytää apua.
Täällä taapero 1v4kk alkoi myös valvoa n 7-8kk iässä öitä ja syömään todella usein rintaa. Vauva haki rinnasta lohtua/ nukahtamis apua. Pikkuhiljaa aloin luopua yöimetyksestä ja n. 9kk lopetin sen kokonaan. Vauva alkoi nukkua kokonaisia yöunia. Joskus vauvat juurikin öisin turvautuvat siihen rintaan tutin tavoin.
Kyllä tinta on monesti vauvalle muutakin kuin ravinnon lähde, se tuo lohtua ja turvaa myös. Välillä homma voi tosiaannkäydä raskaaksi vanhemmalle ja jossain vaiheessa voi olla tarve auttaa lasta löytämään muita keinoja kuin rinnalla käynti. Meilläkään kun ei ole poika ikinä piitannut tutista niin sillä ei ole saanut ns. ”korvattua” välillä rintaa. Nyt ollaan jo kuitenkin saatu hommaa eteenpäin ?
Heippa,
Itselläni on kolme poikaa, tosin jo yläkouluiässä kaikki, joten nämä yövalvomiset ovat jääneet jo taakse. Näin lohdutuksena voin sanoa, että jokaisen kanssa on kokeiltu milloin mitäkin, jotta öitä olisi saatu rauhallisemmaksi. On nukuttu perhepedissä, omissa huoneissa, imetetty ja oltu imettämättä. On kokoeiltu unikoulua ja sitä että isä nukuttaa. Kaikki konstit on otettu käyttöön ja jokaisen lapsen kohdalla tehty vähän eri tavoin, koska jokainen lapsi on omanlaisensa. Väsymys on kuluttavaa koko perheelle, joten tiedän tarkalleen miltä tuntuu kävellä puoli valoilla vauvavuodet ja siitä syystä kannattaa yrittää rauhoittaa öitä parhaansa mukaan. Sinä tunnet vauvasi, tunnet itsesi, joten vain sinä tiedät mikä toimii teillä parhaiten. Luota itseesi sumuisinakin hetkinä ja muista, että kaikki vaiheet vauvan kehitysessä alkavat ja loppuvat. Eli jos nyt hengaillaan rinnalla öisin, niin ei se siinä teininä enää pyöri 🙂 Tsemppiä teille, kyllä te jaksatte ja osaatte hommanne tosi hyvin.
Kiitos Lohdusta! ❤
Se on nimenomaan niin, että kapset on yksilöitä ja kaikilla on vaiheita, vaiheita jotka enemmin tai myöhemmin muuttuvat ?
Hei! Tuo mainitsemasi oma aika, jolloin kokee saavansa aikaiseksi on tosi hyvä havainto. Tuo energiaa! Minulla ainakin auttaa väsymykseen, vaikka välillä se aika on toki hyvä käyttää ihan vaan lepäämiseen.
Juu ja sekin on tärkeä tunnistaa ja toimia sen mukaan, onko nyt enemmän tarve levolle vai olisiko nyt virtaa ja intoa vaikkapa sitten imuroida ?
Hei! Meillä on ollut aivan samanlaista ensimmäisen kans, toisenkans oli myös, mutta meillä se johtui ruokaaineherkkyydestä. Kun toisen lapsenkans alkoi yöheräilyt ja ne jatkui ja jatkui, etsin syytä. Mitään allergiaa ei ollu mutta syy oli kaurassa. Sen lopettaminen antoi kokonaiset yöt ilman heräilyä.. Kolmannen lapsenkanssa en kauraa antanut niin senkans ei ollut heräilyongelmia koskaan. Mutta tsemppiä hirveesti!<3 Oon ite kokenut tuota samaa ja kyllä se on rankkaa :'(
Kiitos Sipe! ❤
Hienoa, että löytyi levottomuuden aiheuttaja ja srn myötä helpotus ?
Paljon tsemppiä! Kiitos noista lähteistä jotka laitoit! Tuossa kiintymysvanhemmuus jutussa tuli hyvin esille se, että alle yksivuotiaana kokonainen yö tarkoittaa yleensä n.viittä tuntia yhtäjaksoista unta ja sitten moni tarvitsee apua päästäkseen takaisin uneen. Tuntuu, että välillä odotukset ei ole realistisia vauvan nukkumisesta ja odotetaan, että vauva nukkuisi putkeen kellon ympäri. Toki on varmasti sellaisiakin vauvoja, eikä siinä mitään. Ja myös siitä, että puolivuotiaana ei yks kaks enää tarvittaisi yhtään ruokaa yöllä. Eihän meillä aikuisillakaan muutokset tapahdu hetkessä:)
Mukavaa syksyä!
Kiitos Sini! ❤
Juurikin tuo olisi hyvä pointti miettiä, mitä vaadimme lapselta, onko hän välttämättä vielä kyvykäs vaatimuksiimme? Se, että jonkun vauva nukkuu puolivuotiaana 10 h putkeen, ei tarkoita että muidenkin vauvat olisivat siihen valmiita.
Me aikuiset ollaan yksilöitä myös uniasioissa ja niin lapsetkin ?
Oli kyllä niin samaistuttavaa tuo, että eniten toivoisi tukea ja tsemppiä eikä neivoja siitä, miten juuri meidän perheen kannattaisi toimia. On niin totta, että vain jokainen perhe tietää itse mikä on heille paras tapa toimia. Ehkä itselläkin on jäänyt asioita sanomatta ääneen, koska en halua kuunnella niitä kaikkia neuvoja,joista ei ole meidän perheelle apua. Pahimmillaan niistä tulee vain tosi kurja mieli. Ymmärrän toki sen, että neuvojen antajat tarkoittavat usein hyvää, mutta itsestä se ei aina tunnu siltä.
Ja hyvä kommentti oli myös se, että aina löytyy joku jolla on ollut vielä raskaampaa. Kyllä sitä kuulee itsekin jonkun verran vanhemmilta ihmisiltä, että kyllä nykyään on niin helppoa, kun on hyvät vaipat, vaatteet ja muut tarvikkeet. Toista se oli vaan ennen! Huoh, tuosta ei kyllä paljon apua ole omaan tilanteeseen.. mieluummin olen siis hiljaa kuin kuuntelen tuollaista. Jokaisen oma tilanne on henkilökohtainen, ei sitä voi tosiaan verrata muihin.
Hurjan paljon tsemppiä teidän perheelle ja ihanaa syksyä!?
Kiitos Laura ❤
Useimmiten varmasti neuvoilla hyvää atrkoitetaankin, mutta joskus jotlut neuvot ovat silti suoraan lannistavia ja päsmäröiviä… Yleisesti kaikkien olisi hhyvä miettiä kannustaako vai lannistaako.
Ihanaa syksyä myös sinne ❤
Tsemppiä paljon! Itseltä katosi kokonaan omat unet, kun lapsi oli reilut 3kk. Jos itse tekisin jotain nyt toisin, olisi se, että olisin välillä käynyt yön nukkumassa toisessa huoneessa, ja mies olisi hoitanut silloin yösyötöt. Ei olisi ehkä alkanut oma unettomuuskierre. Kaikilla perheillä on oma tyyli ja tavat, ja tärkeää on huolehtia myös äidin jaksamisesta:)
Nimenomaan omalla tyylillä, mutta myös oma jaksaminen huomioiden. Yhden yön olen sohvalla muuten nukkunut ja aamusta aikaisin kipitin miekkosten viekkuun ❤
Tsemppiä! Kuulostaa kaukaisesti tutulta.
Mulla on molempien lasten kanssa tullut väsymysten väsymys silloin kun ovat olleet vähän alle vuoden ikäisiä. Tuntui että koko vauvavuosi kaatuu kerralla niskaan. Olen miettinyt voiko hormoonitoiminnalla tms olla myös vaikutusta asiaan. Molempia imetin sinne vuoden ikään, mutta keho käy kuitenkin aika mullistuksen tuossa vuodessa läpi.
Unet on kyllä ensiarvoisen tärkeitä ( ainakin mulle) ja vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen tosi paljon. Meillä on auttaneet lempeät tassu- unikoulut kummankin kanssa. Yötissistä luovuttiin sen avulla, koska toimitin tutin virkaa ja vuoden ikäinen ei mun mielestä ravitsemuksellisesti yöllä rintaa tarvitse. Lasta ei koskaan ” huudatettu yksin” vaan otettiin käyttöön muut keinot kuin se tisdille rauhoittuminen/ nukahtaminen. On hyvä jos olette löytäneet teille sopivan menetelmän. Se että jokainen perheenjäsen saa hyvät yöunet on kyllä ensiarvoisen tärkeää! Tsemppiä kovasti!
Tutustuin tuohon Gordonin menetelmään ja me ollaan tavallaan toteutettu osittain sitä. Hellitty,silitetty, otettu syliin.
Mua mietityttää siinä että,a) miten lasta voidaan estää nukahtamasta rinnalle? ja b) eikö se sekoita lasta jos ensin saa rintaa ( ennen sitä tavoiteaikaa) , sitten tavoiteajan aikana ei saa, mutta sen jälkeen taas saa?? Jos nyt ymmärsin oikein, että näin toimitaan. Nämä vain mun mietteitä, eikä tarkoitettu kritiikiksi.
Tässäkin menetelmässä ne ekat yöt lukenamani perusteella on pahimpia. Sitkeyttä ja voimia vaaditaan mutta meillä se ainakin palkittiin!
Toivon sydämestäni, että menetelmästä on teille apua.
Kiitos M ❤
Hormonitoiminnalla on varmasti vaikutuksensa ja se vielä kun sekin varmasti heittelee tässä kokoajan. Nyt taas kun yöimetykset poistuu niin se taas muokkaa tuota hormonitasapainoa jos tasapainosta niiden suhteen voi edes vauvavuonna puhua ?
Hienoa, että teillä tassittelut auttoi ?
Niin ja vielä vasttaus tuohon gordonin menetelmään…
Lasta estetään nukahtamasta rinnalle keskeyttämällä imetys ennenkuin nukahtaa. Itsekin mietein joskus miten tuon estää, mutta kyllä se sitten luonasikin, vaikeinta oli pitää itsensä hereillä, kun ollaan pojan kanssa aina kummatkin nukahdettu yöimetyksiin. Poikahan oli noina öinä puoliunessa rinnalla, mutta keskeytyksen jälkeen tarvi vielä apua uneen rauhoittumiseen.
Lapsihan ei tiedä koska hän on nukkunut tuon tavoiteajan, joten me otettiin kaverin vinkistä käyttöön ”maitovalo”, jonka palaessa tissiä saa ja kun se ei pala, huoneessa ei ole mitään valoa on yöaika ja nukutaan. Ilman valoakin uskon, että lapsi oppii uudenlaista rytmiä kyllä, mutta tää valo varmastikin helpottaa.
Avaan näitä vaiheita lisää ensi viikon postauksissa aiheesta ?
Taisin kirjoitella jo aiemmin jossain vaiheessa johonkin aiempaan postaukseen tai instan kautta meidän kokemuksesta eli hyvin onnistuneesta unikoulusta perhepedissä, mutta laitampa uudelleen muutaman sanan, kun näköjään arvostelijoita riittää. 🙂
Eli meillä on tällä hetkellä 1v7kk vanha poika ja nukutaan edelleen koko porukka perhepedissä. 🙂 Meillä oli hyvin samanlaisia ongelmia nukkumisen kanssa kuin teillä, kun poika oli alle vuoden. Hän oli oppinut nukahtamaan vain tissille. Meillä ei tullut pitkää unipätkää siihen alkuyöhönkään vaan poika heräili myös siinä vaiheessa, kun ei oltu itse vielä nukkumassa, useamman kerran ja sama jatkui yön läpi. Itse mielestäni jaksoin ihan hyvin, kun hädin tuskin edes heräsin joka kerta, kun poika kitisi ja nukuttiin kuitenkin aamulla molemmat aika pitkään. Töihin lähtö ja sen myötä aikaiset herätykset kuitenkin lähestyivät niin oli pakko tehdä jotain, sillä töissä käymiseen unet eivät olisi riittäneet. Kun poika oli täyttänyt vuoden, päätin viimein aloittaa unikoulun. Nuo tassuttelut ja pistäytymiset tuntui aika karuilta tällaiselle lapselle, joka ei ole omassa pinnasängyssä nukkunut. Tutustuin gordoninkin menetelmään, mutta itselle tuntui paremmalta vaihtoehdolta vain kerrasta poikki -systeemillä lopettaa yöimetykset. Hoidin nukuttamiset itse, ja meillä lasta ei jätetty yksin sänkyyn vaan pötköteltiin vieressä. Ekasta yöstä lähtien syötiin iltamaidot sohvalla, sen jälkeen hampaiden pesu ja sänkyyn, eikä maitoa yöllä ollenkaan. En muista, olikohan heti toinen vai kolmas yö, joka nukuttiin aamuun asti heräämättä kertaakaan. Oli kyllä ihan uskomaton muutos ja ihan hetkessä! Ja kaikki oli vain siitä kiinni, että pojan piti vain oppia nukahtamaan itse. Tämän 7 kk:n aikana heräämisiä on tullut lähinnä vain sairastelujen yhteydessä, muuten nukutaan täysiä öitä edelleen, ja perhepedissä. Tosin jonkinlaista muutosta on ehkä tulossa piakkoin, sillä pikkusisaruksen on määrä syntyä loppuvuodesta. 🙂
Mutta tsemppiä teille ja toivotaan parempia unia jatkossa! Uskon, että onnistutte! 🙂
Kootos Heini kun jaoit vielä tännekin tämän ?
Teillä tosi nopeasti kyllä muuttui yöt ja isosti, wau! Niin ihana kuulla näitä perhepedissä öiden onnistuneita rauhoittamisia ?
Mäkin uskon, et me onnistutaan ja saatukin jo iso miutos täälläkin, kiitos vielä tsempeistä ja hei, onnea loppuraskauteen ?
Yksi tuttumme heitti minulle aina tyyliin ”ei voi väsyttää kun on vain yksi lapsi”, ”kyllä on elämä helppoa kun on vain yksi lapsi”. Tosi kannustavaa, eikö? Pikkuhiljaa olen oppinut, että parempi puhua vain säästä hänen seurassaan tai kehua hänen lapsiensa vaatteita, kuin kertoa, miltä minusta tuntuu. Joskus toki lipsautan jotain kun olen tottunut olemaan avoin ihminen. Onneksi moni muu oli kannustava ja tsemppaava! Mutta ymmärrän siis todella hyvin, ettei jaksaisi ottaa vastaan neuvoja tai sitä vertailua, kenellä on huonoiten asiat.
Onneksi ootte saanut myös kannustusta ja tsemppiä ❤
Jokaisen tunteet on kuitenkin jokaiselle itselle totta, eikä tilanteita voi verrata.
Ehkä tutullanne oli itsellä tilanne, josta hänellä ei riittänyt voimia olla tsempparina…
Aivan varmasti oli tilanne ettei jaksa tsempata mutta sitten voisi mieluummin olla hiljaa kuin lytätä toisen väsymystä ja pahaa oloa. Tosiaankin harvassa ovat nämä ihmiset onneksi ?❤️. Nythän tilanne on jo toinen kun Aura on 1v 8kk, nukkuu hyvin ja on todella helppo lapsi. Tsemppiä myös teille! Toivottavasti unikoulusta on apua! ❤️
Tuo on totta, ne ei ole syitä lannistaa toista. Silloin voisi sanoa, että sori, musta ei ehkä ole nyt tueksi tässä kohtaa…
Hyviä ajatuksia aiheeseen ja jokaiselle välillä mietittäväksi.
Ihana kuulla, että tilanne on nykyään helpompi, niin nää vaiheet tulee ja menee.
Ihanaa syksyä ja hei, ehkä pian nähdään ?