Hae
Outi Karita

Raskauden jälkeinen nälkä ja sen laantuminen

Mä oon viimeaikoina miettinyt ruokapäiväkirjoja tehdessäni, että miten mun syöminen on muuttunut tämän vuoden aikana ilman sen enempiä miettimättä sen muuttamista. Toiset saattaa pitää höpönlöpönä kehon viestin kuuntelemista ja esim. niiden mukaan syömistä. Nyt täytyy sanoa heti, etten itsekään aina niiden mukaan syö. Välillä hiilarinälkään syön herkkuja vaikka pitäisi ehkä jotain muuta, joskus taas herkkunälkää yritän hillitä vaikkapa hyvällä smoothiella joskus onnistuen, joskus en, joskus syön herkkuja vaikka vatsa on jo täynnä, heh.

Mulle syöminen ei ole niin vakavaa ja tarkkaa ainakaan nykyisin. Tykkään panostaa laatuun, puhtauteen ja lähiruokaan, mutta en niuhota näissä niin, että nämä aina täyttyisivät. Joskus myös mennään sieltä mistä aita on matalin tai missä sitä ei ole ja silloin saattaa edellä mainitut jäädä pölypilveksi perään. Joskus myös herkutellaan ja syödään ns. mättöä ihan vaan siksi, koska sekin on kivaa ja tekee mieli!

Raskauden ja synnytyksen jälkeen mulla oli aivan jäätävä nälkä ja en nyt tarkoita nälkää mikä olisi laantunut yhdellä kunnon kokoisella ja ravitsevalla ateriallla. Tarkoitan nälkää joka kesti päiviä, viikkoja ja lopulta voisi puhua kuukausistakin. Koin tärkeäksi vastata tuohon nälkään. Kehoni huusi ravintoa ja energiaa. Siihen vastatessa keho myös piti lopuista raakauskiloista alun pienen pudotuksen jälkeen kiinni tiukasti. Asiaan ei vaikuttanut herkkujen karsiminen ja syömisten järkevöittäminen. Nälkää en ollut kuitenkaan valmis näkemään, enkä kokenut tärkeäksi päästä mahdollisimman nopeasti raskauskiloista eroon.

Tuo nälkään vastaaminen on ollut koko tämänkin vuoden ruokailujeni perusta ja pikkuhiljaa tuo nälkä onkin laantunut ja tasoittunut. Alkuun kun nälkä iski tämäntästä kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oikeastaan joka kerta kun avasin maitohanat pojalle. Tuolloin oli tärkeää, että ruokaaa ja pieniä välipaloja oli heti saatavilla. Tuolloin saattoi pojan syömisen jälkeen olla nukutuksen vuoro ja usein se tapahtui lenkin muodossa, pakko oli vaan napata jotain mukaan. Tuolloin jääkaapissa oli oltava heti valmiita juttuja ja helpoimmaksi koin kaikki valmiit protskuvalmisteet, protskuvanukkaat ja -juomat yms. Yksi ihan ”elinehto” oli myösaamuisin jääkaapista löytyvä smoothie, koska nälkä oli heti herättyä ja välttis sitä ei ihan kauhean nopsaan päässyt omaa aamupuuroa tekemään ja syömään. Smoothie oli helppo napata vain jääkaapista! Välillä oli öisinkin herätessä tosi kova nälkä ja muutamia kertoja oon joutunut tuolloin yöllä jääkaapilla käymään kun ei ole muuten saanut unenpäästä kiinni nälältään.

Nykyäänkin tehdään usein ”aamusmoothiet”, Riku juo omansa aamupalanaan arkena ja mä saatan juoda omani vaikkapa välipalaksi, koska enää tuo aamunälkä ei ole niin jäätävä. Nyt ehdin paremmin pysähtyä ja tehdä, nälkä tulee tasaisesti eikä pääse yllättämään yhtäkkisyydellään. Ateriarytmi on ns.normaali eikä hätävaravälipaloja juurikaan tarvita. Myös pojan nälkä ja väsy ei tulee enää niin, etteikö pystyisi ennakoimaan ainakin yleensä. Enää ei tarvi olla kokoajan puputtamassa jotain, enää ei joka imetyskerta nosta jäätävää nälkää. Kroppakin on varmastikin tottunut ja löytänyt tasapainon tämän uuden elämän pyörteissä.

Olisi mielenkiintoista kuulla, ovatko muut kokeneet samankaltaista nälkää raskauden jälkeen?

Kaikilla ei välttämättä edes samankaltaista nälkää tule, mitä mulle tuli. Meidän jokaisen kroppa toimii myös eritavoin ja esim. hormonitoiminta on hyvin yksilöllistä.
Jokainen toimii ja syö miten sitten tomiikin ja syökin, tämä oli vaan höpöttelyä mun nälästä ja syömisistä.

Kuitenkin haluan muistuttaa, että kropalleen ja itselleen kaikinpuolin on tärkeä antaa myös aikaa palautua ja olla armollinen, eikä se kropan kuuntelukaan pahaksi ole.
Raskauden myötä kroppa kokee niin sen aikana kuin pitkään sen jälkeenkin vielä muutoksia ja mullistuksia.

Huhtikuussa painokin alkoi ihan yhtäkkiseltään liikkumaan alaspäin ja toukokuussa tämä jatkui. Vauhti ei ole ollut mitenkään huima, eikä varsinkaan toukokuussa, mutta laskenut kuitenkin. Toukokuussa jalkakipujen myötä vähäinen liikunta on varmasti verottanut. Nyt yritetään saada jalka taas lenkkeily- ja tanssikuntoon. Samalla koitetaan keksi ja kokeilla mikä liikunta voisi toimia siihen asti kunnes jalka saadaan kuntoon.Tällainen kremppa kun tulee niin ensin tahtoo sitten jäädä kaikki liikunta kun turhauttaa, sitten lakaa turhauttaa liikkumattomuus ja on pakko alkaa kehitellä jotain… Tämmönen mä oon 😀

Ensi viikolla tulossakin ulkotreenipostausta!

Ruokapäiväkirjoista tuli nyt ainakin yhden viikonosalta taas taukoa. Inspis ei ol ollut nyt ilman ihmeempiä liikuntoja ovin iso noihin päiväkirjoihin, vaikka kuvatonkin otettu. Katsotaan jos kuitenkin tästä viikosta jaksaisin taas väsätä, mutta viimeistään ensi viikosta. Ruokapäiväkirjoista kuitenkin huomaa hyvin kevään aikana tuleen muutoksen. Alkuvuodesta karsein herkuttelua roimalla kädellä, mutta en vallan. Herkuttelu on siis kulkenut kyllä mukana, mutta onhan tuo ruuan määrä juurikin nälän tasaantumisen myötä muuttunut. Tietynlaisen vuodenaikamuutoksen myös näkee,s illä kesällä houkuttaa salaatit, jäätelö ja grillailu!

Tsekkaa ruoka- ja liikuntapäiväkirjapostaukset

VKO 4 Ruoka- ja liikuntapäiväkirja

VKO 15 – liikunnan iloa ja hyvää ruokaa vinkkeineen

VKO 20 – Treenittömän viikon ruokapäiväkirja (viimeisin)

11 kommenttia

  1. Lukija kirjoitti:

    Meillä on samanikäiset nämä pojat, mulla siis aiemmin kaksi tyttöä. Tään poika raskauden jälkeen koin samanlaisen nälän kuin sinä. Sitä kesti jotain 4kk ja nyt ollut helpompaa, onneksi!! Tyttö raskauksien jälkeen olen palautunut tosi nopeaan, niin pakko sanoa että tämä oli raskasta pääkopalle.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Jännä, miten eri tavoin sulla kroppa toiminut ja varmaan raskaampaa kun on tottunut aiempien lasten kohdalla erilaiseen…. pojat vie äideistä sitten ehkä enempi tuota energiaa 😀

  2. Erja kirjoitti:

    Moi! Tuttua tuo alkuvaiheen jääkaapilla käynti yöllä! Nälkä ja jano olivat melkoiset eikä myöskään aina päässyt itse tankkaamaan, kun siltä tuntui. Vaikka koitin syödä reippaasti, niin omalla kohdalla kilot lähtivät kuitenkin nopeasti. Imetys kulutti selvästi energiaa. Kuten totesit, on oman kropan kuuntelu tosi tärkeää.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Tuo jano oli ja on edelleenkin kyllä aikamoistaja auta armias jos sen vesipullon on unohtanut ottaa lähelle kun on imettämässä sohvalla 😛 Mulla edelleen öisin vesipullo sängyn luona….

  3. Sanna kirjoitti:

    Kannattaa kiinnittää huomiota juomiseen, joskus jano voi näyttäytyä makeanhimona.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Niinhän se voi ja tarpeeksi juominen on myös tärkeää, imettåäessä sitä nestettä tarvitsee vielä enempi 🙂

  4. Paula kirjoitti:

    Mun poika on 4,5 kuukauden ikäinen poika ja mulla on nälkä koko ajan. Liikun aika paljon et varmaan osaltaansa sekin vaikuttaa. En tiedä kuinka paljon pitäisi syödä että olis kylläinen

    • Outi Karita kirjoitti:

      No sitä itsekin tuli varsinkin alkuaikoina mietittyä, että kuinka paljon sitä oikein pitäisi syödä 😀
      Tarpeeksi tottakai pitää syödä ja kulutus on aikamoista vauva-arjess tosilla, mutat tosiaan kylläs e nälkä sieltä voi tasaantuakin 🙂

  5. Tindee kirjoitti:

    Täällä oli sama! Söin joka yö jotain ensimmäiset 3kk imetyksen jälkeen. Poika nyt 6kk ja kilot on lähteneet. ?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Tuo yönälkä on inhottav, kun se sitten myös valvottaa…
      Nykyään on enää öisin vaan jano ja vesipullo onkin sängyn vieressä aina 😀

  6. Miia kirjoitti:

    Sama juttu! Kauhea nälkä alkoi jo synnärillä tytön synnyttyä. Aamuisin tuntui et napa oli selkärangassa kiinni ku vatsa oli niin tyhjä. Nälkä kyllä tasaantui n. 4 kk:n sisällä mut tuli uudestaan n. 7-8 kk:n kuluttua synnytyksestä, jolloin paino putosi taas enemmän vaikka kuinka paljon yritti syödä. Edelleen imetän, tyttö 1,5v.
    Aurinkoista viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *