Hae
Outi Karita

Luka kertoo 5 kuukauden kuulumisiaan

Heippa!

”Pupulla on pitkät korvat ja pöperö pää,
pupulla on pitkät korvat ja pöperö pää.
Pistää päänsä piiloon, luulee ettei nää
susihukka pientä hännäntypykkää.”

No nythän äiti kuvat keksi, mut must on aika vaikee ottaa vaan nykyään kuvia kunen malta aloillani aina pysyä kovinkaan kauaa. Äiti osti mulle tommoset tosi söpöt pupukorvat, joita olis kiva myös maistella ja jäytää. Mä täytin 5 kuukautta ja pupukorvat sopii kuulemma teemaan kun on pääsiäinen.  Pankista mä sain ton pupun kun käytiin avaas mulle oma tili, wau! Äiti ja isi osti mulle myös tommosen ison munan koristeeksi, ei kuulemma leluksi, höh. Oon mä silti saanut sitä kosketella ja oon yrittänyt sitäkin vähän maistella, mutta sitä on kauheen hankala saada suuhun. Musta ihan kaikkea on kivaa pistää suuhun, äidin sormet, kaikki lelut, viltin hapsut, tyynyn kulma ja hei, mun omat varpaat! Mä kekkasin oikeen kunnolla nyt nuo mun varpaat. Oon mä niitä aiemminkin kattellut ja vähän koskenutkin, mutta nyt aina kun mennään sinne mun hoitotasolle ja äiti tai isi ottaa mun vaipan pois niin kulkaa tää poika nappaa varpaista kiinni ja nyt mä hoksasin, et saan mä nekin suuhun!

Mullapa lähtikin lenokkaasti juttu liikkeelle, mut mä oon aika lennokas ollutkin viime aikoina. Hirmusesti oon oppinut kaikkea uutta. Mä kierin ja pyörin ja pusken jaloillani itteeni eteenpäin, mä pääsen jo melkein mihin vaan! Näitä liikumisjuttuja mä aloin oppii melkei heti kun täytin 4 kuukautta. Mut sohvalta äiti ja isi ei anna mun mennä ite alas, se kuulemma vois sattua. Lentsikkaa on kiva muuten leikkiä, tosta lennokkaasta tuli mieleen. Sillon kun mä oon äitin jalkojen päällä lentsikkana niin äiti laulaa semmosta laulua kun ”korkealla pilven päällä liitää lentokone metrin mittainen”  ja tässä kohtaa isi nauraa et metrin mittanen lentokone, eiks se sit oo iso, en mäkään oo kuiteskaan metriä vielä? No, mut on isikin sitä laulua opetellut ja oppinutkin vaiks se välillä laulaa vähän eri sanoilla kun äiti. Sit mua lennätetään muutenkin välillä korkeella, äiti nostaa käsillään mut ylös sillee et oon makuuasennossa, jee!

Äidin ja isin kans on kyllä kiva leikkiä ja mä oon vähän alkanut jo naurahteleekin, pari kertaa vähän isomminkin. Oon löytänyt myös paljon muitakin uusia ääniä ja oppinut miten niitä päästetään. Mä juttelenkin välillä ihan tosi paljon. Sit mä tykkään edelleen mun rapisevasta seeprasta hirmusesti, se on ihan paras lelu! Äiti ja isi laulaa ja loruilee mulle paljon ja siitä mä tykkään, pärinäleikit on kivoja ja sit kukkuuleikki, mut sillee et mun kasvot on piilossa ja tulee sielt esiin. Kyl mä jään sitäkin kattoo kun äitin kasvot menee piiloon, mut ei se oo yhtään niin hauskaa. Mä seuraan muutenkin tosi paljon äitiä ja isiä kun ne liikuu paikasta toiseen, siis niinku sillee katseellani.

Viime aikoina mua on vähän alkanu jotkin jutut mitä en ymmärrä niin pelottamaan, varsinkin jos ne pitää ääntä. Äiti yks päivä alko imuroimaan niin se oli musta hirmu pelottavaa, vaiks oon mä sen imurin ennenki nähny. Sit kuitenkin äidin ja isin kans tein pikkuhiljaa tuttavuutta siihen imuriin ja se olikin ihan hauska vempele. Sit mua ei enää pelottanut! Äidin ja isin kans mä uskallan kyl tutustuu tämmösiin jännittäviin juttuihin.

Mut tietteks mikä mua ei jännittänyt yhtään? No kun isi kokos mun syöttötuolin ja äiti päätti kokeilla miten mä siinä istusin. Hei, ihan huippua kun saan istua ihan omassa tuolissa ja äidin ja isin seurassa ruokapöydässä just siinä omassa tuolissa. Vielä mä en pitkiä aikoja istu, mut sano neuvolan terkkarikin, et se on ihan ok istuskella hetken. Sit mä tykkään myös seisoa välillä, varsinkin mun leikkimaton luona on kiva seisoa tai sit istua lattialla niin et äiti tai isi pitää must kiinni. Sit mul ja äitil on semmonen kiva juttu aina kun ollaan hoitopöydäl, siitä kun lähdetään niin äidin auttamana mä nousen siihen päälle välillä seisomaan niin et nostetaan mun kädet ylös ja äiti lauaa ”mä tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä, yippikaijei, hei hei, sä tsiigaat voitajaa….”. Meil on vähän tämmösiä höpsöjä juttuja täällä välillä äidin ja isin kaa!


Kerroinkohan mä viimeks, kun mä aloin hulinoitsemaan öisin. Siis mä vaan heräilin paljon useemmin, mut nyt mä oon alkanut taas nukkuu ainakin välillä ainakin vähän pidempiä pätkiä ja äiti on joteskin tosi ilonen siitä. Mäkin oon kyl tosi ilonen aina kun oon nukkunut hyvin. Katotaan nyt jos mä nukkusin jatkossakin taas niit ees vähän pidempiä pätkiä niinku äiti sanoo.

No mut mä jatkan nyt pääsiäisen viettoa täällä ihan pupuna!
Hauskaa pääsiäistä teillekin!


Katookaas nääkin äidin blogin postaukset muhun liittyen:
Meidän pöydän pään 5 kk:n neuvolakuulumiset
Luka vastailee kysymyksiin
Lukan 4 kuukauden neuvolalääkäri
My Day by Luka – Kotipäivä
Seuraa mun äitiä instassa:
@outikarita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *