Hae
Outi Karita

Luka 4 kk tässä moro!

Heippatirallaa!

Mä täytin ihan hetki sitten 4 kuukautta, mikähän päivä se oli, kun ei helmikuussa ollut kuin 28 päivää ja oon syntynyt 29. No, oli miten oli, nyt mä oon 4 kuukautta. Tällä kertaa en suostu odottamaan että ollaan käyty neuvolassa, mä kerron kuulumiseni nyt.

Mun tän hetkinen pituus on vähän mysteeri, mut jotain 62/68 vaatteita mä käytän ja äiti kävi mun kanssa yks päivä kotivaa’alla, siit on jo viikko, mut sillon mä painoin 6,6 kg. En viikol käydään kuulemma taas neuvolassa. Siel on kyllä kiva ihan kivä käydä, aikuset juttelee paljon, mut ne juttelee aika paljon musta ja mulle, saan olla ihan huomion keskipisteenä. Mä sain viimeks lisää rokotuksia, se ei ollut kauheen kivaa kun pistettiin kumpaankin jalkaan, mut onneks sain olla äidin sylissä. Vähän mä kyl kerroin etten oikeen tykännyt, mut pienesti vaan kerroin. Äitiikin vähän jännitti ja oli miettinyt jos paljonkin itkustan, mut mä päätin olla aika reipas poika.

Mä oon oppinut yhden tosi kivan jutun. Osaan kääntyä selältä vatsalleni, mut kerrokaas miten siitä pääsee eteenpäin? Sitä en oo viel keksinyt vaikka saatan mä saada itseäni siinä vatsallani välillä kierrettyä vähän toiseen suuntaan ja välil menee ihan hermot kun ei pääse eteenpäin. Kun mä opein ton kääntymisen niin en oikein enää halunnutkaan aluksi olla selällään, nyt mä saatan jo välillä taas hengata vähän aikaa selälläänkin ainaskin jos mul on jokin lelu, mut kyl vatsallaan olo on viel kivempaa. Siinä pystyy enemmän kattelemaan ja se vasta hauskaa onkin jos äiti tai iskäkin tulee siihen mun kanssa kattelee. Lelut on kivoja, osaan niit jo vähän pitää kädessä ja maistella.

Sitterissä mä välil hetken viihdyn, mut jos äiti ja isä on ruokapöydässä niin mä haluun sinne ylös kans, paitsi jos mua väsyttää. Sit mä voin hetkeks nulahtaa siihen sitteriin. Äidin ja iskän kans on kuitenkin kiva ol ruokapöydäs, joskus ne pelaa jotain peliäkin siin ja niit korttei on kiva kattel, oottakaas vaan kun opin kans pelaamaan niin päihitän kaikki!

Paljon me liikutaan äidin kans, kotona tanssitaan ja tehdään kotihommia, leikitään ja lauletaan, käydään lenkillä, Bailamama tunneilla ja Lapsiksella. Sit nähdään äidin kavereit välil ja munkin vauvakavereita. Käytiin me reissulla tuol Littoisissakin Turu lähellä, aikuiskavereiden luona. Nähtiin kummitätiäkin siel ja sit se kävi meilläkin.  Mul on kyl kivaa äidin ja iskän kanssa ja kyl mä ihan muistakin aikuisista tykkään! Mammaa ja pappaakin nään tosi usein ja olin niiden luon pienen hetken hoidossakin kun äiti ja isi kävi jollain treffeillä, hassua. Mammala on kuitenkin kiva paikka ja hyvin mä sielläkin viihdyin.

Oon alkanut juttelemaan tosi paljon ja ihan parasta silloin kun mullekin jutellaan. Vähän oon äänenkin naurahtanut, mut on se viel vähän outoa vaiks äiti ja isi odottaakin et rupeisin kunnolla nauraa äänee. Täytyy vähän viel totutella siihen. Kyl ne silti ain huomaa kun mua naurattais tosi paljon, oon sillon(kin) kuulemma tosi paljon samannäköinen kun isi pienenä. Me ollaan myös semmonen viirusilmäinen perhe, jolla hymyillessä menee silmät oilein kunnolla sirrilleen.

Hymyjä täältä ja kuullaan taas!


Lue myös mun äidin kuulumisia:
Mitä mulle kuuluu 4 kuukautta synnytyksestä
Tältä näytän 4 kuukautta synnytyksen jälkeen
Äidin instagram: @outikarita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *