Hae
Outi Karita

Onko enää omaa tai parisuhdeaikaa?

No parasta aikaa tässä on omaa aikaa 😉

Viime viikolla kirjoitin siitä, olenko vauvassa kiini, lapsentahtisuudesta ja kiintymysvanhemmuudesta. Teksti saikin paljon huomiota ja muutama tällaisen elämän mahdollisesti rajoittavaksi kokevakin kommentti. Itse en näe että lapsentahtisuuden tarvisi rajoittaa elämästä oma aika, parisuhdeaika tai että tällaisen vauvaelämän takia kaikki vanha tarvisi unohtaa. Lapsentahtisesti voi myös irroittautua ottamaan omaa ja parisuhdeaikaa. Toki on vauvasta riippuvaista kuinka paljon pystyy viettämään omaa aikaa tai parisuhdeaikaa, mutta kyllä niillekin tilaa löytyy ja missään nimessä itseään ei kannata hukata. Jonkun verran voi kiinnostukset muuttua uuden arjen ja oman vauvan myötä, niistä ei tarvi väkisin kiinnikään pitää, mutta kyllä ne voi elämässä mukana kulkea edelleen. Se on selvää, että vauvan syntyminen muuttaa elämää ja arkea, mutta niin sen pitääkin. Se on yksi vaihe elämässä, lyhyt vaihe loppujen lopuksi, mutta niin suuri ja merkittävä kuitenkin.

Me ollaan jokainen yksilöitä myös siinä kuinka paljon ja kuinka pian vauvan synnyttyä kaipammee sitä omaa aikaa tai parisuhdeaikaa. Mun mielestä ketään ei tarvitse sellaiseen tuputtaa, jokainen tyylillään ja tärkeintä mikä itselle tuntuu hyvältä. Jos kuitenkin tuntee hirmuisesti kaipaavan sellaista, niin sitten toki olisi kiva sellaista joskus saada. Kaikki taas ei pysty edes rentoutumaan kun lähtevät ilman vauvaa johonkin ja ensimmäiset kerrat ilman vauvaa on varmasti kaikille hieman outoja ja kiirus voi olla kotiin. Kuitenkin se itsestä sekä parisuhteesta huolehtiminen on myös hirmu tärkeää!

Meillä ollaan kotona saatu hyvin jaettua niin, että kummallakin on mahdollisuus ihan päivittäin tehdä jotain omia juttujaan kotosalla. Mielellään Lukan ruokkisin aina rinnalla, mutta oon mä sitten hälle pumpannut maitoa mun parturireissuilla ja tällä viikolla kun kävin leffassa. Myös parisuhdeaikaa saadaan kivasti kun Luka nukkuu pitkiä päikkäreitä, sitä voi ihankotosallakin viettää silloinsohvannurkassa nyhjäten sitä parisuhdeaikaa. Viime viikonlopun treffit vietettiin Lukan päikkäreiden aikana. Olin silloinkin pumpannut maitoa varuiksi pulloon kun Luka oli mamman ja pappan kanssa, mutta hän nukkui koko ajan kun me oltiin poissa, nukahti kun lähti kotoa vaunulenkille mammalaan ja heräsi kotoa, ei tiennyt pikkuinen että oli edes jossain ollut. Vähän jännitti, että mitäs jos herää eikä äiti ja iskä ole kummatkaan lähellä, mutta sitä ei nyt vielä tullut testattua ja oltiin sovittu että soittavat jos herää, niin oltais aika pikaseenkin päästy takaisin. Päiväuniaikaa on hyvä käyttää hyödyksi!

Päiväuniaikaa viikonloppuisin käytetäänkin paljon siihen parisuhdeaikaan. Arkisin mä käytän sitä kotona milloin mihinkin; kotiaskereisiin, omiin puuhiini, lukemiseen, kirjoittamiseen… Tai sitten mä saatan arkisin suunnata pojan kanssa kaupoille ja kahvilaan tai lounaalle kun hän nukkuu vaunuissa tyytyväisenä. Jossain vaiheessa alan käyttämään tätä aikaa myös treeneihin enemmän, nythän oon vaunulenkkeillyt useasti pojan päiväunien alkuun.

Kaikilla nyt vauvat ei nuku yhtä hyvin päikkäreitä, mutta saattavat viihtyä jollakin tutulla hoidossa ja ehkä vielä parempi jos joku tuttu tulee kotiin tuttuun ympäristöön hoitamaan. Kaikki ei tunne sitä taas hyväksi ajatukseksi, että jättäisivät vauvan hoitoon. Ymmärrän täysin sen ja jokainen toimikoon tämänkin suhteen niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Toiset on valmiita aiempaa antamaan lapsen hoitoon, toiset myöhempään, sama kun toiset kaipaavat aiempaa sitä irroittautumista kotoa ilman vauvaa ja toiset myöhempään. Meillä Luka jäi tällä viikolla hetkeksi mamman kanssa kaksin meille kotiin kun mä lähdin leffaan ja Riku ei ollut vielä tullut töistä kotiin. Hyvin tuokin meni. Uusimman fifty shades leffan tahdon mennä Rikun kanssa katsomaan kaksin kun se ilmestyy, saas nähdä miten se sujuu, kun sen aika tulee. Hieman jännittää se, että Luka olisi hereillä pidemmän aikaa ilman kumpaakaan meistä vanhemmista, kun sitä ei välttis päiväuniaikaan pääse katsomaan.

Meillä on pysynyt edelleen entiset kiinnostuksen kohteet ja niitä toteutetaan nyt paljon vauvan kanssa ja vaikka myös hänen ehdoillaan niin emme koe tämän vauvantahtisuuden rajoittaneet meitä mitenkään häiritsevästi. Hyvänä tiiminä kun toimitaan niin pystytään tosiaan myös irroittautumaan kumpikin viettämään sitä omaa aikaakin. Vaikka uudessa arjessa ja rytmissä on ollut opettelua ja totuttelua, niin kyllä tää vauvantahtisuus opettaa myös sellaista rennompaa otetta ilman tiukkoja suunnitelmia ja aikatauluja, mikä on aikas jees!

Pointtina yritän tässä kertoa, ettei sen lapsentahtisuuden tarvi rajata vanhempia sinne neljän seinän sisälle. Monia asioita voi tehdä lapsen kanssa.Lapsentahtisesti voi myös irroittautua ottamaan omaa ja parisuhdeaikaa.  Vanhemmat voivat vuorotella ja antaa toistensa ottaa sitä omaa aikaa. Lapsesta ja omista haluista riippuen myöskään se ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että lapsi olisi hetken vaikka isovanhemmilla tai jollakulla muulla tutulla hoidossa hetken. Musta tällaisista asioista ei kannata luoda itselleen paineita. Paras tapa toimia on mun mielestä se, mikä oman lapsen kanssa toimii ja mikä itselle tuntuu hyvältä. Ei ketään voi laittaa mihinkään muottiin, että näin on nyt toimittava. On monia oikeita tapoja toimia, yhtä monta kuin on perheitä <3

Mitä mä teen omalla ajallani?

Tällä hetkellä mä en koe kaipaavani sitä kodin ulkopuolella. Olihan se kyllä kiva päästä leffaan tällä viikolla ja lähinnä sen takia, että halusin nähdä tuon Yösyötön. Ei siis siksi, että olisin kaivannut pois kotoa itsekseni. Mulle riittää kun saan kotona puuhailla itsekseni, näperrellä ja kirjoitella omien päiväkirjojeni ja kalentereideni parissa, lukea kirjaa, somistella rauhassa kotia… Ja se onkin kiva, kun on kuitenkin siinä lähellä se oma lapsi.

Pilatestunneille totesin viime maanantaina että vois olla kätevä päästä itsekseen niin treenirauha olis taattu kun siihen aikaan ei välttis meen poika oikein nuku. Katsotaan siis jos tulevina maanantai-iltoina äiti ottais omaa aikaa pilates tunteihin Lukan ollessa sen aikaa iskän kanssa. Mä oon aina nauttinut kahviloissa käymisestä ja kaupoilla pyörähtämisestä ja oon aika onnekas kun pojan kanssa nää jutut ihan onnistuu tällä hetkellä, hän kun usein nukkuu kun johonkin päiväsaikaan lähdetään.

Miten muissa perheissä koette oman ja parisuhdeajan?

Tsekkaa myös

Kiintymysvanhemmuus- Olenko kiinni vauvassani?

DOTY Tammikuun treffit

Seuraa IG:ssä

@outikarita

0 kommenttia

  1. Veeruska kirjoitti:

    Minulla on 3 lasta, joista kaksi vanhempaa on jo koulussa, kuopus täyttää kolme keväällä 🙂 Olemme olleet kuopuksesta ainoastaan yhden yön erossa. Aluksi tuntui, että ei raaski jättää. Sitten aikaa kului ja huomattiin, että touhutaan asioita niin, että lapset on mukana menossa. Itselleni omaa aikaa on se, kun pääsen yksin ruokakauppaan kerran viikossa 😀 Välillä on tuntunut, että treffit olisi kiva, mutta tukiverkko on kaukana niin sitten ollaan hyödynnetty viikonloppu illat sohvalla elokuvaa katsellen.
    Aika menee niin nopeasti, että aikaa varmasti tulee myöhemmin tehdä yksin tai kumppanin kanssa 🙂
    Kaikkea hyvää teille! 🙂

    • Outi Karita kirjoitti:

      No mutta kiva, että viinonloppuisin löytyy sitä yhteistä ilta-aikaa 🙂
      Ja tosiaan, kyllä sitä ehtii. Nämä ovat näitä elämän eri vaiheita, lopulta melko lyhyitä, mutta arvokkaita ja tärkeitä ❤

  2. Hema kirjoitti:

    Meillä on 9kk ikäinen vauva ja hän on ollut tasan kerran hoidossa 5h. Itse en ole kaivannut sitä omaa aikaa vaan nautin tästä elämästä niin paljon.
    Vauvan tahtisuutta täälläkin ollaan eletty ja parisuhdeaikaa vietetään kun lapsi nukkuu. Ja se on riittänyt meille aivan mainiosti! Me tykätään myös tosi paljon urheilusta ja patikoinnista, vauvakin on tykännyt olla ihan hereillä manducassa ja on aivan huippu lisäpaino. ?
    T. Parikymppinen äiti

    • Outi Karita kirjoitti:

      Ihanaa, että nautitte, niin pitääkin ❤
      Uniaika on tosiaan hyvää parisuhdeaikaa ?
      Ihania hetkiä sinne teille ❤

  3. Minttu kirjoitti:

    Heippa! Mä oon lähes 24/7 tytön kanssa kaksin, kun oon yh. Käydään paljon mummin luona ja muutaman kerran on jäänyt sinne hetkeksi (n.20min-1,5h) hoitoon. Oon käyny sit yksin koiran kaa lenkillä tai nopeesti ruokkimas ponin tallilla. En tiedä pystyisinkö jättää pidemmäks aikaa, kun ikävä tulis eikä tyttö huoli pulloa.. Tarkotus ois alottaa pikkuhiljaa salilla käynti, jos sinne vois ottaa tytön mukaan. Toki jättäisin vauvan joskus mummille hoitoon, mut aikatauluja voi olla vaikee sovittaa.. Terkkuja Lukalle! T: marraskuisen äiti 😉

    • Outi Karita kirjoitti:

      Hienoa, että löytyy tukiverkkoa ja mummilaa jossa käydä ja jättää välillä hoitoon.
      Eihän sitä tarvitsekaan hoitoon jättää kuin sen verran kuin itsestä ja lapsesta tuntuu hyvältä ja onhan nämä meidän ”marraskuiset” vielä niin pieniä ja äiti on se tärkeä turva ❤ (Luka otti varaslähdön lokakuulle siksi lainausmerkit, heh)
      Ihania vauvahetkiä sinne ❤

  4. Heljä kirjoitti:

    Hei!
    Kirjoitat ihanan lempeästi ja joustavasti äitiydestä! Sitä puhetta tarvitaan, sillä jokainen äiti ja lapsi ovat omanlaisiaan ja jokaisen perhetilanne ja äidin jaksaminen on omansa, eikä ne ole verrattavissa. Eikä kuulukaan, sillä jokaisen kokemus on subjektiivinen. Ajattelen niin, että äidin hyvinvointi on suorassa yhteydessä vanhemmuuteen ja sitä kautta vaikuttaa lapseen. Koen, että äidin on hyvä voida ottaa aikaa itselleen ja tehdä niitä itselle tärkeitä asioita, jotka vahvistavat myös muita puolia kuin äitinä oloa. Siten äiti jaksaa paremmin eikä huku äitiyteensä ja sen tuomiin haasteisiin. Lapsen tulo on aina suuri muutos ja niin sen kuuluukin olla. On kuitenkin tärkeää pystyä pitämään kiinni asioista, jotka on kokenut tärkeiksi ennen lastakin. Sitä kautta äiti saa voimavaroja jaksaa olla vanhempana, mikä ei aina ole helppoa.
    Itse olen saanut toteuttaa vanhemmuutta lapsen tahtisesti. Nautin kotona olemisesta lapsen kanssa miehen ollessa töissä. Illalla saan omaa aikaa, sillä mieheni ottaa vastuuta lapsen hoidosta. Ajan käytän monesti lenkkeilemiseen ja ihan vaan mikä milloinkin kiinnostaa. Vielä en ole ollut pitkiä aikoja poissa kotoa sillä imetän. En tosin ole kaivannutkaan sitä omaa aikaa niin paljoa kuin alussa luulin, sillä monesti pieni happihyppelykin saa pään tyhjentymään ja jaksaa taas paremmin. Olen ajatellut, että vauva-aika on todella lyhyt aika laajassa skaalassa ja kaikki vaikeat hetket ja tunteet menevät ohi! tsemppiä kaikille ja lempeyttä <3

    • Outi Karita kirjoitti:

      Ihanasti kirjoitettu sinultakin ❤
      Ollaan hyvinkin samaa mieltä 🙂
      Nämä eri elämänvaiheet on tosiaan loppujen lopuksi niin lyhyitä, mutta kuitenkin isoja ja tärkeitä, vaiheita joita ei saa takaisin…

  5. Laura kirjoitti:

    Varmasti tuo oma aika ja parisuhdeaika onniatuukin paremmin, kun vauva nukkuu noin hyvin. Meillä tyttö tällä hetkellä 7kk, eikä ole ikänä nukkunut yli kahden tunnin päikkäreitä. Unet on monesti jotain 20min ja tunnin väliltä, myös vaunuissa, eipä siinä paljoa päikkäriaikaa käytetä treffeihin ym.. Tyttö ei myöskään syö kiinteitä oikeastaan ollenkaan ja pullokaan ei hänen mielestäön ome hyvä juttu. Lisäksi on tietenkin vierastamiset ja eroahditukset ym, äiti on se tärkeä tällä hetkellä ?. Me ei olla käyty tän 7kk aikana miehen kanssa missään kahdestaan ja yksin oo käyny pari kertaa kampaajalla ja muutamia kertoja kuntosalilla. Tytön kanssa on myös hankalaa lähteä kaupungille ym, kun viihtyy aika huonoisti vaunuissa.
    Aina ei siis oman ajan ottaminen ole niin helppoa, se riippuu niin paljon lapsesta ja toki on helpompaa jos on tukiverkkoa lähellä.
    Mutta tulee se oman ajan aikakin vielä joskus, nopeasti tämä vauvavuosi menee, eikä tätä vaihtaisi mihinkään ?
    Mukavaa talven jatkoa teidän perheelle ?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Aivan, kaikki vauvat ei nuku pitkiä päikkäreitä ja onhan hereillä ollessa ne omat vanhemmat tärkein tuki ja turva lapselle.
      Ehkä saatte koko perheen ollessa kotona hieman vuorotellen omaa aikaa ja parisuhde tietty on osa sitä kaikkea elämää ja ilman treffejäkin siitä voi huolta pitää ja nauttia yhdessä siitä omasta perheestä ❤
      Kyllä sitä vielä niille kahdenkeskisille treffeillekin ehtii aikanaan.
      Vauvavuosi on tosiaan vain yksi vuosi elämästä ja ihana ja ainutlaatuinen sellainen ❤
      Ihanaa vauva-arkea teille ❤

  6. M kirjoitti:

    Ihana, ihmisten erilaiset tarpeet huomioon ottava, kirjoitus! Mä olen taas kovasti sun kanssa samaa mieltä. Jokainen tyylillään.
    Molempien vauvojen ollessa ihan pieniä mulle riitti omaksi ajaksi lenkki koiran kanssa, yksin saunominen, yksin kaupassa käynti tai kampaajalla käynti. Myös parisuhdeaika painottui silloin iltaisin sohvalla leffaan katseluun tms.
    Kun esikoinen oli 7kk sovittiin miehen kanssa että käydään kerran kuukaudesa treffeillä. Vuoronperään keksittiin, mitä tehdään, minne mennään. Ekat treffit oli muutaman tunnin ja myöhemmin saatettiin käydä esim leffassa, syömässä ja mennä vielä ”yksille. Mummu oli lapsenvahtina meillä kotona.
    Omien harrastusten pariin olen palannut noin 9-10kk synnytyksestä. Isi tai mummu on olleet lapsen/lasten kanssa sen aikaa että olen päässyt liikkumaan.
    Kyllähän pikkuvauva-aika rajoittaa omaa aikaa ja parisuhdeaikaa mutta varsinkin toisen lapsen kohdalla olen oppunut siihen , että se aika on loppupeleissä ihan tosi lyhyt. Lapset kasvaa koko ajan ja mahdollisuudet irtaantua laajenee, jos vain on apukäsiä ja tukiverkostoa.
    Mä olen myös pyrkinyt siihen, että lasten nukkumaan menon jälkeen en touhuisi mitään kotihommia vaan se aika on pyhitetty omaksi/parisuhdeajaksi. Meillä kun eka nukahtaa klo 20 ja toinen 21, niin jää kivasti vielä aikaa sinne iltaan.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Hei, yksin saunassa käyminen on muuten tosi kiva juttu kerran-kaks viikossa 🙂
      Noita treffejä toteutetaan täällä vähän samaan tyyliin ja nyt vasta yhdet treffit käytynä. Me pystytään hyödyntämään nyt päikkäriaikaa, illat menee aika myöhäselle vielä pojalle niin meil ei tällä hetkellä ole tuota kahdenkeskistä ilta-aikaa, mutta yhteinen perheaikakin on ihanaa iltaisin ❤

  7. Cee kirjoitti:

    Saan voimia ja jaksamista näin avarakatseisesta ja mukavasta kirjoitustavasta, kiitos! 🙂 t: äiti, esikoinen 6 v., kuopus 1,5 kk 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *