Hae
Outi Karita

Kun uuden vuoden toive toteen kävi…

Vuosi sitten, vuoden vaihtuessa kun oltiin ottamassa tämä vuosi vastaan Porin jokirannassa ilotulitteita katsoen, niin mä katsoin tähtiä ja kuiskasin niille toiveeni. Eikä tämä ole vain mielikuva, vaan mä oikeasti tein niin! Äitienpäivänä kirjoitin blogissani seuraavanlaisesti;

Uutena vuotena toiveemme tähdille kuiskasin,
tulisihan tämä olemaan onnen vuotemme.
Oli yritystä takana jo tovi,
jos vuosi tämä vihdoin ihmeen meille soisi 
ja onneamme kasvattaisi.
Tähdet kuulivat toiveeni, 
oli tähdet ja galaksit kohdallaan,
pienen avun kautta, ihmeen meille soivat.

Mä en luonut tälle vuodelle tavoitteita, en osannut ajatella sellaisia, mulla oli vain tuo yksi toive. Toive raskautumisesta, toive omasta pienestä lapsesta. Tänä vuonna ehdein olla 9 kuukautta raskaana ja sen jälkeen ollaan ehditty olemaan 2 kuukautta pieni vauvaperhe, ollaan aloitettu vauvavuosi. Tää vuosi on ehdottomasti ollut mun ja meidän elämän paras vuosi ja ihan kyyneleet kihahtaa silmiin nytkin… Viimevuonna tähän aikaan elin henkisesti todella rankkaa vaihetta, odottaen tammikuussa alkavia lapsettomuushoitoja. Se henkinen paino ja myöntäminen, että apua tarvitaan raskautumiseen ja vaikka apua ei paljoa tarvittu, mutta sitä tarvittiin. Vaikka tiemme ei ollut loppujen lopuksi pitkä, niin lyhytkin lapsettomuuden polku on raskas ja kun nuo tunteet nousevat nyt pintaan, muistan ne niin selvästi, keho ja mieli muistaa ja rankinta oli siihen myöntyminen.


Tuo uuden vuoden toive kävi toteen ja törmäsinkin tekstiin, joka sopii hyvin jatkoksi, tuolle omalle tekstilleni tuossa ylempänä. Tämän tekstin olin ajatellut lukea nimiäisissä, mutta ens aanut edes alkuun kun alkoi jo itkettää. Lukan kummitäti luki sitten tämän kauniin tekstin, joka on poimittu Anna-Mari Westin kortista.

Rakas universumi,

Katsoin viime yönä tähtitaivasta ja näin erään tähden
– pienen ja kaukaisen – 
välkkyvän kirkkaampana kuin mikään suurista tähdistä.
Tunsin olevani kuin se pikkuruinen tähti…
ja että kohta elämässäni alkaisi uusi kausi 
– ihan kuten olen salaa toivonut jo pitkän aikaa.
Enkä voi muuta sanoa kuin että olen valmis!
Valmiina kaikkeen, mitä sitten minulle oletkaan jo tuomassa.
Valmiina muuttumaan, elämään, ja välkkymään
kirkkaampana kuin koskaan.

Terveisin,
Minä.

Ensi vuotta ajattelen lämmöllä. Saamme elää vauvavuotta ja alkua myös taaperoajasta. Toivon ja uskon, että meille tulee rikas vuosi kokemuksien ja tunteiden kautta. Toivon ihanaa vuotta Lukalle ja meidän pienelle perheelle!

Ihanaa vuoden vaihdetta ja onnekasta vuotta 2018 myös sinulle!

0 kommenttia

  1. Toukovauva 2018 kirjoitti:

    Kaikkea hyvää teille ja onnea tulevaisuuteen, minullekin kipusi kyyneleet silmiin tekstiä lukiessa <3

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos! <3
      Ihanaa alkanutta vuotta sinulle myös ja hyvää odotusaikaa 🙂

  2. Mea kirjoitti:

    Melkein tuli kyynel silmään tätä lukiessa <3 onnea teille kuluneen vuoden tapahtumista ja nauttikaa kaikesta, mitä olette saaneet.
    Ehkäpä kuiskaan tähdille samanlaisen toiveen tänä yönä, koska se tekisi ensi vuodesta ihanimman mahdollisen. Yritystä ei ole takana kuin "vain" puoli vuotta, mutta kaikenlaisia epäilyksiä ehtii mieleen tulla tänäkin aikana. Tämä tuntuu olevan melkoinen tabu, en uskalla sanoa ääneen kenellekään yrityksestämme ja samaan aikaan ystävät miettivät ja puhuvat, milloin alkavat haluta lapsia ja ns. olettavat, että niitä sitten tulee heti ja automaattisesti.
    No enempää avautumatta onnellista uutta vuotta koko perheelle! ☺

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos ihanasta kommentistasi ❤
      Toivotaan, että pian olisi teidänkin toiveiden aika. Ymmärrän täysin mistä puhut. Pyri pitämään mieli positiivisena ja pidä toiveesta kiinni ❤
      Kaikkea hyvää tälle vuodelle!

  3. N kirjoitti:

    Koskettava teksti <3
    Huomio kiinnittyi erityisesti tuohon, "Vaikka tiemme ei ollut loppujen lopuksi pitkä, niin lyhytkin lapsettomuuden polku on raskas", mikä on niin totta. Usein itse turhaan ajattelen, että ei ole oikeutta surra tai ainakaan näyttää ulospäin surua, koska taivalta lapsettomuuden osalta ei ole muka tarpeeksi. Silti se lyhytkin matka satuttaa tai jo pelkästään se epätietoisuus, kun toive ja halu omasta pienestä on niin suuri. Etenkin, kun nämä haaveet ovat sellaisia, mihin on loppujen lopuksi niin vähän vaikutusmahdollisuuksia. Nämä ovat naisen, ja tottakai miehenkin, elämässä niin satuttavia ja haavoittavia asioita kun kroppa ei toimi niin kuin se olisi ajatellut toimivan.
    Oma haave vauvasta on ollut pinnalla vuoden 2016 kesästä lähtien. Tänä vuonna keväällä sitten tärppäsi, mutta iloinen odotus päättyi juuri 11 viikon jälkeen. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään ja kun lähipiiri täyttyy vauvauutisilla niin mieli on kaikkea muuta kuin korkealla, vaikka ne ihania uutisia ovatkin. Välillä tuntuu, että ei vielä saisi valittaa tai surra, koska ei ole vielä tarpeeksi haastava tilanne, koska en ole esim. ollut hoidoissa. Suru ja ikävä on kuitenkin vaan niin suurta että sitä on vaikea selittää. Mietinkin, miten itse selvisit jos tai kun lähipiiristä tuli vauvauutisia? Kaikkea hyvää teidän perheelle, olen niin iloinen että olette saaneet kokea tämän onnen vihdoin <3

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos N kommentistasi ja kun jaoit tarinaasi ❤
      Vaikeinta oli juuri se myöntäminen ja taipuminen siihen ettei oma keho toimi niinkuin pitäisi ja pelko siitä mitä edessä on.
      Ymmärrän tunteitasi kyllä. 2016 vuoden aikana tjli hirmuisesti vauvauutisia, mikä toki oli ihanaa, mutta samalla tuntui välillä puukoniskuilta omiin haaveisiin… Pyrein kuitenkin paljon elämään hetkessä ja nauttimaan elämästä muutoin ja siinä oli suuret voimavarani.
      Voimia kovasti teille ja pyrkikää pitänään positiivisuus ja toivo yllä ❤

  4. Stonee kirjoitti:

    Hei. Millä vaatteilla teidän vauva nukkuu? Miten yöt sujuu? Missä nukkuu? ?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Tästäkin aiheesta voisi tehdä omaa postausta. Lyhyesti kerrottuna yöt sujuu pääasiassa hyvin, nukkuu yöpuvulla ja meidän, mun ja isänsä vieressä 🙂

  5. Onnellinen äiti kirjoitti:

    ole koskaan aiemmin kommentoinut mitään blogiisi, mutta pakko nyt tehdä se. Löysin blogisi joskus niissä main, kun kerroit raskaudesta ja lapsettomuudesta. Lapsettomuusaihe koskettaa minua kovasti ja olenkin onnellinen puolestanne, että olette saaneet lapsen vaikeuksien jälkeen. <3
    Ehkä joidenkin mittapuulla en itse voi sanoa kärsineeni lapsettomuudesta, mutta itsestäni tuntuu siltä. Omalla kohdalla tarina on hieman erilainen. Olen ollut paljon yksin ilman parisuhdetta, eikä kertaakaan aiemmin ole Enollut sellainen tilanne, että lapsen "hankinta" olisi ollut mahdollista. Vuodet kuluivat ja ikää tuli lisää. En missään vaiheessa myöntänyt oikein itsellenikään, että perhe ja lapset olisi haaveeni, enkä varsinkaan muille. Jos joku sellaiseen vihjasi, saatoin tylysti tokaista, ettei minusta tule koskaan äitiä. Sisimmässäni se oli kuitenkin haave, jonka en uskonut toteutuvan. Puolison puute ei ollut ainoa syy, miksi en tähän uskonut, sillä hormonitoimintani oli aina toiminut miten sattuu ja epäilin, että tämän vuoksi raskautuminen olisi vaikeaa.
    Mutta kuinkas kävikään… tapasin kivan miehen ja aika pian annettiin raskaudelle mahdollisuus. Ei sen kummemmin yritetty, kun minun kierroilla se olisikin ollut aika haastavaa yrittää sopivaa ajoitusta. Mutta niin vain kävi, että muutaman kuukauden kuluttua huomasin olevani raskaana. Minun oli todella vaikea luottaa ja uskoa, että raskaus sujuisi ja päättyisi hyvin. Tuntui, etten luota kroppaani, että se osaa tämän. Uskalsin alkaa ajatella vauvan tuloa todella vasta rakenneultran jälkeen. Kaikki sujui kuitenkin paremmin kuin hyvin. Poika täyttää helmikuussa vuoden. Vieläkin tuntuu ihan uskomattomalta, että tänään olen äiti. <3
    Nyt toiveissa olisi toinen lapsi. Voisiko käydä samanlainen onni toisen kerran, että raskautuminen onnistuisi niin helposti…? Sen aika näyttää. Tärkeintä on kuitenkin nyt, että saan olla pienen pojan äiti! <3
    Kaikkea hyvää teille myös uuteen vuoteen! 🙂

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos paljon, että jätit tämän kommentin ja kerroit tarinaasi ❤
      Kyllä ne sisäiset haaveet vain voi toteutua. Ihanaa että sinulle käynyt näin ja toivotaan että toive pikkusisaruksestakin toteutuisi ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *