Hae
Outi Karita

Uusi arki saattaa välillä väsyttää

Meillä on oikeastaan kaikki hyvin. Arki pyörii hyvin ja poikakin on aivan ihana! Välillä valvotaan, mutta ei läpiyötä. Välillä itketään, mutta ei ole koliikkivaivaa. Meillä on oikeastaan tosi hyvin asiat. Kuiten uusi arki tuo aina mukanaan uudet kuviot. Muuttuva arki, on se sitten mikä muutos hyvänsä niin usein se saattaa väsyttää. Saahan se väsyttääkin ilman suurempiakin vaivoja ja ongelmia.  Monesti meillä täällä suomessa on tapa ajatella ettei saisi sanoa ääneen jos jokin on vaikeaa tai väsyttää, koska jollakin on kuitenkin vaikeammin asiat ja varsinkin jos itsellä nyt on ihan hyvin asiat niin ei ole mitään syytä väsymykselle…. Mäkin ääneen sanoin yks päivä ettei mua varmaan sais näin harmittaa että väsyttää välillä ja etten saisi sanoa, että välillä tuntuu etten haltsaa ja pärjää tätä arkea. Kuitenkin, jokaisella on se oma tunne ja tunteita ei pitäisi kieltää. Väsyttää saa vaikkei olisi läpiöitä valvovaa koliikkivauvaa. Uskonpa, että moni pienen vauvan äiti kokee välillä väsymystä, on se vauva ja arki sitten millaista tahansa, helpompaa tai vaikeampaa.


 

Minua ainakin välillä väsyttää ja väsymys aiheuttaa lieveilmiöitä. Olen aina ollut todella herkkä. No nyt synnytyksen jälkeen ihan pienetkin harmitukset saavat mut itkemään. En pysty mitään harmitusta sanoamaan ääneen niin ettei ääni murtuisi, ihan pöhköähän se on, mutta väsymys korostaa tätä. Mulla on on ollut tapana saada välillä pieniä stressipiikkejä jos on jotain tekemättömiä asioita. Ne piikit nousevat yht´äkkiä ja silloin tuntuu ihan kaoottiselta jaetten haltsaasitä kaikkea. Tuolloin tarvii pysähtyä ja vetää happea. Ottaa stressipiikin keskellä aikalisä ja esim. pieni kävely ulkona selkyttää ja rauhoittaa usein tilanteen. Näitä piikkejä nousee väsyneenä helpommin ja yksikin ilta sanoin että kun olisi ihan miljoona asiaa ja Riku kysy, että kerro mitä jos hän voisi auttaa niissä, niin totesin, ”mutta kun mä en muista”, oli vaan tunne että olisi paljon kaikkea. Muistikin temppuilee väsyneenä enemmän.

Ja loppujenlopuksi ei niitä asioita ole miljoonaa eikä ne ole isoja. Kun saa pienen levähdystauon päivään ja viikkoon niin saakin sen jälkeen jo taas paljon enemmän aikaiseksi. Tärkeää on se arjen jakaminen toisen kanssa ja meillä se toimii hyvin. Tällä viikolla käytiin myös keskustelua, miten sen saisi toimimaan vielä paremmin. Tätä keskustelua jatkoin vielä itseni kanssa, koska usein on myös peiliinkatsominen siinä kohtaa kun itsellä on tunne jostain, mitä itse voisi asialla tehdä…

Me pidettiin tällä viikolla kokoperheen yhteinen ”löhöpäivä”, päivä jolle ei ollut mitään suunnitelmia, ei ollut pakko mennä mihinkään, ei ollut pakko hoitaa mitään asioiat ja kukaan ei tullut kylään. Mulle tuli illalla pieni harmitus siitä että päivä alkoi olla lopussa, sillä se teki hyvää ja tällainen olisi hyvä saada joka viikkoon. Tosin miehen käydessä töissä se ei välttämättä ole aina mahdollista, koska jäljelle jää vain maksimissaan kaksi vapaapäivää viikonloppuna. Nyt kuitenkin tein päätöksen että ainakin äidille yksi tällainen suunnittelematon päivä viikkoon ja jos vain mahdollista niin myös se koko perheen löhöpäivä!

Toinen asia on päikkärit! Sitä sanotaan, että pitäisi nukkuakun vauva nukkuu. Mulla on kyllä hyvät unenlahjat, mutta silti tämä ei ole aina mahdollista. Vauva kun saattaa nukkua esim. läpi päivän menot, kauppakäynnit, vaunulenkit yms. Meillä ainakin käy usein niin, että sellaisina päivinä kun on menoa, niin ei kotosalla välttämättä nukutakaan. Mikäli päikkäreihin ei ole tarjoutunut mahdollisuuttaa Rikun tultua töistä ja mua väsyttää niin yritetään saada se järjestymään illalla jos mitään menoa ja esteitä sille ei ole. Uni nimittäin voi tehdä ihmeitä ihmiselle ja ”happy wife, happy life” 😉 Huili poitsunkin kanssa on ihan parhautta, mutta en pistä pahitteeksi välillä päästä ihan itseksenikin huilille pojan ollessa Rikun kanssa. Eilenkin kun otin tällaiset iltahuilit niin sitten riiti kyllä taas energiaa ja sain vaikka kuinka paljon aikaiseksi hyvällä fiiliksellä ja jaksoin valvoa pojan kanssa sinne puoleenyöhön. Luka kun nukahtaa tällä hetkellä tasan puoliltaöin kunnon yöunille, on sitten päivä ollut millainen tahansa…

Listat ja kalenteri on hyviä apureita. Ostin ensi vuodelle Positiivareiden Onnistujan päivyrin, jossa on joka viikolla kohta hoidettavista ja tärkeistä asioista. Kaikkea ei tarvitse muistaa kun on on hyvä kalenteri ja siitä voi huomata ettei niitä asioita ollutkaan miljoonaa. Sinne kalenteriin on hyvä myös varata ne löhöpäivät. Kalenterin avulla sitä myös huomaa jos päiviin ja viikkoihin alkaa sulloutua liikaa ohjelmaa ja tekemistä. Vaikka se kaikki olisi kivaakin niin kivakin voi uuvuttaa jos sitä on liikaa. Jokaisen viikon kohdalla on myös tilaa rutsailla vaikka päivien positiivisuuksia sillä niihin keskittyminen on myös hyvin tärkeää etenkin silloin kun väsyttää ja stressaa. Varaan itselleni nyt joka viikkoon ajan tehdä pientä kalenterisuunnittelua, siitä kun saa tehtyä myös kivaa puuhaa kun tykkää näpräyksestä. Ensi viikkokin oli kiva puuhastella kalenteriin…

Itselleen pitää olla myös armollinen! Olenkin sanonut että kaikki arjen puuhat mitä tulisi hoitaa ei saisi olla pois meen pojalta. Tärkeintä on tuo pieni ihminen ja hänen kanssaan olo. Jos jotkin asiat välillä vähän roikkuu ja koti on sekamelskaa niin ei se ole niin vakavaa. Tämä on välillä helpommin sanottu kuin tehty. Onhan se niinkin, että kun asiat on järjestyksessä niin se luo rentoutta, hyvää oloa ja mieltä myös. Nämäkään asiat eivät välttis vie sitä aikaa paljoa jos ne on jatkuvassa hallinnassa tietyin rutiinein, esimerkkinä hyvin yksinkertainen juttu, viedään astiat aina syötyä heti tiskikoneeseen… Tässä korostuukin se arjen jakaminen ja yhteinen ajatus siitä mitä halutaan ja miten toimitaan jotta kaikilla olisi mahdollisimman hyvä, perhe on tiimi!

Uusi arki on aina uuden opettelua!
Ja onhan tämä meidän uusiarki aivan ihanaa!


Tsekkaa myös: Saisko äiti yhden löhöpäivän? 
Instagramissa: @outikarita

0 kommenttia

  1. Maiju kirjoitti:

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Esikoinen syntyi 11.12. ja jaan kyllä kaiken kirjoittamasi. Itselläni ei itkuisuutta ole ollut niinkään, mutta juuri tuollaisia toivottomuuden hetkiä, kun asiat kasaantuu. Onneksi mies tajuaa auttaa pyytämättäkin ihan kaikessa mahdollisessa. Olen koko ajan pienessä paniikissa, vaikka mitään hätää ei ole ja meidänkin poika on todella rauhallinen ja varmasti helppo vauva.
    Uusi kalenteri on hommattu tännekin. Tietynlaisena kontrollifriikkinä on vaikea ollut hyväksyä se, että minulla ei ole vielä mitään hallintaa tähän elämään tai aikatauluihin 😀 onneksi ensi viikolla pääsee jo ulkoilemaan ja liikkumaan ihmisten ilmoilla. Vaikuttaa varmasti mielialaan kohottavasti.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Ensinnäkin onnittelut tuoreelle perheelle ❤
      Kuulostaa hyvin tutulta ja täällä kans yksi pienehkö kontrlllifriikki ja perfektionisti. Onneksi näitä puolia voi työstää ja pehmentää itsessään 🙂
      Niinhän se on että perhe on tiimi ja hienoa että sielläkin se puoli toimii 🙂
      Ihania ulkoiluja, voin sanoa että on aika koukuttavaa vaunulenkkeily 😀

  2. Eeva Heikkinen kirjoitti:

    Esikoisen myötä elämä muuttuu niin valtavasti, että on ihan Ok sanoa, että väsyttää! 🙂 itselläni on nyt kaksi pientä lasta ja vihdoin olen sisäistänyt että kaikkea ei tarvi (eikä ehdi!) tehdä niin kuin ennen. Kannattaa vähän alentaa siivous- ja muita standardeja! Lisäksi kannattaa hyödyntää esim kauppakassipalveluja. Älä listoita elämää liikaa, jotta kaikki ei ole suorittamista. 🙂 itse opin nämä vasta kun kroppa alkoi oireilla jatkuvasta stressistä.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Juu, itsekin joskus listoittanut liikaa. Tietyissä määrin se helpottaa mua, koska ei tarvi muistaa ja sit huomaa myös jos alkaa olemaan liikaa kaikkea. Missään nimessä ei kuitenkaan saa liikaa listattaa elämää ja liikaa suunnitella. Kalenteri ja lustat voi toimia htvänä apuna kun ei ita niistäkään stressiä 🙂
      Mies hoitaa tällä hetkellä paljolti kauppakäynnit, mutta tuota palvelua voisi kyllä testata. Nopeuttaisi huisisti kauppaostosten tekoa 🙂

  3. Nimetön kirjoitti:

    Se kotona olo on kuitenkin vielä aika iisiä siihen verrattuna että käy siinä lastenhoidon lomassa vielä töissäkin?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Niin ja tuossa kirjoitinkin että aina jollain on vielä raskaampaa, tää on tämä suomalainen mentaliteetti… 😉
      Voimia sulle noiden asioiden yhdistämiseen 🙂

    • Ninni kirjoitti:

      Tähän nimettömän kommenttiin voisi sanoa, että vasta synnyttäneenä pienen sylivauvan kanssa on kyllä mielestäni ollut raskaampaa, kuin että aamulla vien heidät hoitoon ja meen töihin. Hormoonimyrskyissä valvominen ja kaikki kotityöt päälle, hoidat isompien lapsien arkea ja pieni vauva on kokoajan sussa kiinni, on aivan käsittämättömän rankkaa. Kun muksut on isompia, herätät ne aamulla, yks lähtee kouluun ja muut viet päiväkotiin niin mikäs siinä. Töitten jälkeen omat ja lasten harrastukset, ruokaa ja aamulla sama homma alusta.

  4. Susan kirjoitti:

    Vau mikä kirjoitus! Puit niin hyvin mun ajatukset sanoiksi ❤️. Vaikka tyttäremme on jo 11kk niin silti vieläkin entistä kontrollifriikkiä ahdistaa. Ja nyt vasta onkin vaikea hetki hallita mitään kun toinen juoksee omin jaloin, ei nuku päikkäreitä ja suuttuu, jos äiti ei leiki hänen kanssaan joka sekunti. Asiaa ei yhtään helpota se jos joku tulee viereen sanomaan että olipas elämä helppoa silloin kun oli vain yksi lapsi/minä olen aina pärjännyt hienosti vaikka lapsia on kolme (jep, tällaisiakin ihmisiä löytyy ikävä kyllä). Muuten ihana kuva teistä ?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos ❤
      Lapsen kanssa arki kun on koko ajan muuttuvaa ja uutta ja joillekin äitiys tuntuu olevan kilpailua siitä kenellä on rankinta.
      Mun mielestä saa tuntua just niin rankalta/helpolta kuin tuntuu ja ns. helponkin lapsen kanssa saa tuntua joskus raskaalta.
      Harmillista jos päikkärit ei maistu, jos hän ei nyt uusien taitojen myötä malta tällä hetkellä (?)
      Ihanaa Joulua teille ❤

  5. Salla kirjoitti:

    Kuulostaa tosi tutulta, ja jopa helpottavalta, että jostain toisestakin tuntuu samalta- väsyneltä ja toisinan ihan uupuneelta. Pää tuntuu olevan täynnä asioita, mutta niitä ei osaa jäsennellä- johtuisko sitten hormoneista, en tiedä.. mulla siis myös kohta 2kk:n ikäinen tyttö, kolmas lapsi. Arjessa riittää pyörittämistä, mutta varsin hyvin kokonaisuus on sujunut. Itsellä auttaa pyrkimys tiettyyn rentouteen suunnitelmissa- tässä on ollut opettelemista. Päiväunet olisivat kyllä paikallaan, mutta ihan omasta itsestäni johtuen ne onnistuvat harvoin. Kahvin ja ulkoilun voimalla sitten 🙂
    Tsemppiä vauva-arkeen!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Mulla on ihan sama vaikeus jäsennellä päässä asioita, joskus ihan kauppalistan miettiminen tuntuu haasteelta ja jos ei sitä heti kirjoita ylös, joutuu pian miettimään alusta uusiksi…. 😀
      Siellä on sitten pienin aika samaa ikää kuon täälläkin meidän poika, mutta siellä ollaan varmasti hyvin erilaistenkin haasteiden edessä kun on kolme lasta.
      Täällä nyt yritys saada päikkärit järjestymään vähän useammin ?
      Hyvää joulun aikaa sinne ❤

  6. M kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus. Tunnistan myös itsestäni noita perfektionistin piirteitä. Toisen lapsen synnytyä olen oppinut vähän hölläämään ja hyväksymään sen että asiat ei aina ( läheskään)mene niin kuin on suunnnitellut. Sitten mennään sen mukaan. Ekan kanssa stressasi alati muuttuvat rytmit jne.
    Allekirjoitan myös tuon Ninnin kommentin että kyllä se työelämä +päiväkotielämä on jossain määrin helpompaa kuin kotona pienen kanssa oleminen. Vaikkakin omat haasteensa on toki siinäkin. Töissä saa ainakin käydä vessassa yksin ja syödä ruokatauolla rauhassa. 😉

    • Outi Karita kirjoitti:

      Heh, onneksi perfektionistin ominaisuuksia pystyy työstämään ja pehmentämään 🙂
      Lapsen kanssa arki tosiaan on jatkuvasti uutta ja muuttuvaa, vaikka se onkin ihanaa niin saattaahan se joskus tosiaan uuvuttaakin. Toisen lapsen myötä vielä erilaisempaa varmasti arki. Hienoa että oot oppinut hölläämään 🙂
      Hyvää Joulun aikaa ❤

  7. Aurora kirjoitti:

    Hyvä että kirjoitit tän. Mä oon sitä mieltä et kaikilla on oikeus sanoamiltä tuntuu vaikka jollain olisikin vielä vaikeampaa. Ootko kuullut baby bluesista? Eli hormoonit vaikuttaa ja siks kaikki itkettää eritoten. Tai et mieliala vaihtelee tosi paljon.
    Kiitos kalenterivinkistä, taidan hankkia ens vuodelle tommoisen, oon yrittänyt päästä Bujoilun maailmaan, mutta jotenkin sitä ei tuu tehtyä niin että siitä olisi arjessa oikeasti hyötyä. ?

    • Outi Karita kirjoitti:


      Joskus tuntuu että äitiys on siitäkin kilpailua että kenellä on rankinta tao helpointa. Kuitenkin jokaisen pitäis saada tuntea mitä tuntee ja sanoa myös se ääneen, saada mielummin tukea kuin vähättelyä…
      Täällä kommenttiboxissa syntyy itsellekin lisää ajatuksia aiheesta 😀
      Baby blues, varmaan jonkun asteinen ollut täällä menossa…
      Bujoilusta mäkin varmasti tykkäisin, mut luulen et nyt rahkeet ei riittäis siihen. Tää on tämmöstä minibujoilua sit vaiks kun on valmis kalenteri ja kalentereita on vaikka mitä ihania ?
      Tilasin itelleni myös Hyvän mielen vuosi kirjan täyteltäväksi, säkin voisit siitä tykätä 🙂
      Ihanaa Joulun aikaa ❤

  8. ILONA kirjoitti:

    Olet ihan oikeassa, kyllä kaikkia voi väsyttää. Itselleni heräsi tästä ajatus ihan omasta elämästä. Minulla ja miehelläni ei vielä ole lapsia, mutta olen törmännyt erääseen seikkaan, joka on saanut itseni hämilleni. Eräs työkaverini, jolla on lapsia, sanoo minulle usein ’sinua ei voi väsyttää, sulla ei ole lapsia!
    Tuollainen ajattelu ihmetyttää siksi, että meillä kaikilla ihmisillä on omat huolemme ja murheemme, erilaiset arjet sekä erilainen luonne reagoida asioihin. Sinulla on oikeus olla väsynyt ja sanoa se ääneen, niin myös työkaverillani, sekä myös minulla.
    En tiedä saatko nyt asiastani lainkaan kiinni, toivottavasti. Yritin vain yhtyä ajatukseesi, että kyllä kaikkia voi väsyttää.
    Ihanaa joulunaikaa sinulle ja perheellesi, sekä kiitos kun kirjoitat asioista niiden oikeilla nimillä. ❤️

    • Outi Karita kirjoitti:

      Juuri tuota itsekin tarkoitan. Puit hyvin ajatuksesi sanoiksi.
      Saman asiankin ihmiset kokevat jokainen eri tavoin, koska me kaikki olemme erilaisia ja kaikki muu elämässämme vaikuttaa myös kokemuksiimme asioista ja elämäntilanteista.
      Kiitos kommentistasi ja ihanaa Joulun aikaa myös sinne ❤

  9. Aurora kirjoitti:

    Siis just se, että jo se että tulee kuulluksi sen oman asiansa tai tunteensa kanssa helpottaa usein oloa eikä se tunne esim. tunnu enää niin painavalta❤️. Sen mä just huomasin että rahkeet ei riitä bujoiluun, mut minibujoilu ? mä löysin tänään mulle kivan kalenterin? Kiitos innostuksesta ja myös tota hyvän mielen vuosi kirjaan oon pohtinut ☺️ Ihanaa joulun aikaan teille ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *