Hae
Outi Karita

Kun uuden vuoden toive toteen kävi…

Vuosi sitten, vuoden vaihtuessa kun oltiin ottamassa tämä vuosi vastaan Porin jokirannassa ilotulitteita katsoen, niin mä katsoin tähtiä ja kuiskasin niille toiveeni. Eikä tämä ole vain mielikuva, vaan mä oikeasti tein niin! Äitienpäivänä kirjoitin blogissani seuraavanlaisesti;

Uutena vuotena toiveemme tähdille kuiskasin,
tulisihan tämä olemaan onnen vuotemme.
Oli yritystä takana jo tovi,
jos vuosi tämä vihdoin ihmeen meille soisi 
ja onneamme kasvattaisi.
Tähdet kuulivat toiveeni, 
oli tähdet ja galaksit kohdallaan,
pienen avun kautta, ihmeen meille soivat.

Mä en luonut tälle vuodelle tavoitteita, en osannut ajatella sellaisia, mulla oli vain tuo yksi toive. Toive raskautumisesta, toive omasta pienestä lapsesta. Tänä vuonna ehdein olla 9 kuukautta raskaana ja sen jälkeen ollaan ehditty olemaan 2 kuukautta pieni vauvaperhe, ollaan aloitettu vauvavuosi. Tää vuosi on ehdottomasti ollut mun ja meidän elämän paras vuosi ja ihan kyyneleet kihahtaa silmiin nytkin… Viimevuonna tähän aikaan elin henkisesti todella rankkaa vaihetta, odottaen tammikuussa alkavia lapsettomuushoitoja. Se henkinen paino ja myöntäminen, että apua tarvitaan raskautumiseen ja vaikka apua ei paljoa tarvittu, mutta sitä tarvittiin. Vaikka tiemme ei ollut loppujen lopuksi pitkä, niin lyhytkin lapsettomuuden polku on raskas ja kun nuo tunteet nousevat nyt pintaan, muistan ne niin selvästi, keho ja mieli muistaa ja rankinta oli siihen myöntyminen.


Tuo uuden vuoden toive kävi toteen ja törmäsinkin tekstiin, joka sopii hyvin jatkoksi, tuolle omalle tekstilleni tuossa ylempänä. Tämän tekstin olin ajatellut lukea nimiäisissä, mutta ens aanut edes alkuun kun alkoi jo itkettää. Lukan kummitäti luki sitten tämän kauniin tekstin, joka on poimittu Anna-Mari Westin kortista.

Rakas universumi,

Katsoin viime yönä tähtitaivasta ja näin erään tähden
– pienen ja kaukaisen – 
välkkyvän kirkkaampana kuin mikään suurista tähdistä.
Tunsin olevani kuin se pikkuruinen tähti…
ja että kohta elämässäni alkaisi uusi kausi 
– ihan kuten olen salaa toivonut jo pitkän aikaa.
Enkä voi muuta sanoa kuin että olen valmis!
Valmiina kaikkeen, mitä sitten minulle oletkaan jo tuomassa.
Valmiina muuttumaan, elämään, ja välkkymään
kirkkaampana kuin koskaan.

Terveisin,
Minä.

Ensi vuotta ajattelen lämmöllä. Saamme elää vauvavuotta ja alkua myös taaperoajasta. Toivon ja uskon, että meille tulee rikas vuosi kokemuksien ja tunteiden kautta. Toivon ihanaa vuotta Lukalle ja meidän pienelle perheelle!

Ihanaa vuoden vaihdetta ja onnekasta vuotta 2018 myös sinulle!

Minustako Doula? Synnytykseen hurahtanut

Minustako doula?

Hieman taisin synnytykseen hurahtaa ja osallistuinkin eilen Minustako doula? -koulutukseen. Kiinnostuin synnytyksestä jo raskausaikana, kaikki synnytykseen liittyvä kiinnosti ja kiehtoi. Miten synnytykseen voi valmistautua ja vaikuttaa etukäteen. Mitä erilaisia tapoja on synnyttää, millaisia kivunlievitysmenetelmiä on, millainen on synnytyksen fysioligia ja anatomia. Koko raskaus ja syntymä on jotain aivan mielettömän ihanaaja ihmeellistä. Tunnen muutamia doulia ja kätilöitä. Kävimme Rikun kanssa aivan mahtavan Maailma navassa -synnytysvalmennuksen. Kävin myös ahkerasti aktiivisen synnytyksen keskusteluilloissa.
minustako doula

Jokainen synnytys on omanlaisensa, sitä ei voi käsikirjoittaa eikä etukäteen ennustaa, mutta siihen voi tietyissä määrin pyrkiä vaikuttamaan ja valmistautumaan. Itse jopa sanoisin, että valmistautuminen on hyvin tärkeää. On tärkeä tietää erilaisista mahdollisuuksista, lääkkeistä ja toimenpiteistä, jolloin pystyy itse toimimaan paremmin aktiivisena synnyttäjänä ja osallistumaan itse päätöksiin synnytyksen kulkuun liittyen yhdessä kätilöiden ja mahdollisesti lääkäreiden kanssa. Synnytys on myös yhteistyötä, mutta äidillä pitäisi olla se suurin rooli. Doula voi kulkea äidin ja perheen tukena.

Niin innostuin tosiaan synnytyksestä. Sain itse aivan upean synnytyskokemuksen ja minusta olisi hienoa joskus auttaa ja tukea muitakin saamaan omanlaisensa hyvä synnytys. Hyvä synnytys ei ole kiinni lääkkeistä tai lääkkettömyydestä, se ei ole kiinni siitä synnyttääkö alateitse vai päätyykö synnytys sektioon. Synnytykseen valmistautuessa on yhtä tärkeää valmistautua myös niihin mutkiin matkassa kuin niihin omiin toiveisiinsakin. Pettymysten kohdalla, on ne tärkeä käsitellä ja siinäkin doula voi toimia hyvänä tukena. Synnytykseen valmistautumisesta ajattelin vielä kirjoittaa oman postauksensa.

Tuleeko minusta sitten joskus doula, joka on valmis kulkemaan äidin/perheen rinnalla? Se olisi aivan ihanaa ja aika näyttää. Nyt kävin tämän pieni muotoisen koulutuksen ja mielelläni keskustelun aiheesta. Porissa olisi helmikuussa myös lisäkoulutusta Doulakoulutus Dona Doules koulutuksen muodossa, mutta siihen ei tällä hetkellä rahkeet riitä eikä mulla ole niin kiire tässä kohtaa tämän asian kanssa. Pikkuhiljaa ja askel askeleelta katsotaan mihin päädytään, on niin monia asioita mitkä kiinnostaa ja nyt keskittyminen on tässä vauvantahtisessa vauva-arjessa ja se onkin ykkösprioriteetti.

Porissa aukee tammikussa Naisten hyvinvointikeskus Olennainen, jossa toimii yhteistyössä aivan ihania ihmisiä, yhdistäen kätilöiden, doulien ja äitiysfysioterapeuttien ammattitaidon. Itse oikein odotan kaikkia äideille suunnattuja tunteja, joita tuolla on tarjolla.  ”Olennaisen tiimissä vaikuttaa mahtava naisten voima! Tervetuloa luomaan kanssamme parasta naisille – Porissa.”

Lue myös minun synnytystoivelista ja synnytyskertomus.