Hae
Outi Karita

Synnytyskertomus

Nyt on aika kirjoittaa kaunistelematon ja kauhistelematon synnytyskertomus.

Synnytyskertomus – tästä se lähtee

On sunnuntai aamu ja höpöttelen instastoryyn. Perjantaina oli jotenkin olo, että viikonloppuna Tiiti syntyisi, lauantaina lantionseutu oli oudon tuntuinen ja vähän särkikin. Sunnuntaiaamuna ei mitään oloja ollut ja totean että kyllä meen marraskuisesta nyt ehkä marraskuinen tulee vaikka alusta asti olen puhunut että arvelen lokakuussa syntyvän, höpöttelin näitä mietteitä  sinne instastoryynkin.

Somettelujen jälkeen alan tehdä sängyssä joka aamuisia kropan herättelyjä ja avaamisia. Aloitan tuttuun tapaan rauhallisilla hengenvedoilla kun tunnen, että nyt kyllä jotain lorahtaa. Pomppaan sängystä ylös ja kädet pikkuhousujen päällä lähden ryntäämään vessaan ja huudan vaan apua kun menen Rikun työhuoneen ohi. Riku seuraa mua hölmistyneenä vessaan, jossa istun pytyllä pikkarit polvissa ja märkinä. Kysyn minä puolestani hölmistyneenä, että onko tää lapsivettä ja Riku vastaa ”tuskin sä housuihiskaan pissasit”. Meitä naurattaa… Ollaan kummatkin vähän hölmistyneitä…

Riku kysyy, että pitäskö sen tehdä mulle jotain aamupalaa ja ehdotan smoothieta. Täällä on ohjeena, että sairaalalle suunta kun vedet menee, mutta ei me mitään kiirettä pidetä, ollaan ihan rauhallisissa tunnelmissa. Mulla ei oo mitään muita synnytysoloja ja jotenkin epäuskoinen olo, mietin lähettääkö ne meidät takas kotiin, jos ei kuitenkaan mennyt vedet kunnolla. Mietin myös, että voisinko päästä omasta pyynnöstä kotiin kun ei vielä supistelekaan. Voisko päästä kotiin odottamaan että kunnolla käynnistyisi… Kotona vielä hörpitään smoothiet, katotaan että kaikki tarpeet on varmasti mukana. Ihan kaikkea ei oltu voitu etukäteen pakata. Tunnen välillä miten lapsivettä lorahtelee siteeseen. Tehdään vielä vähän rentoutusjuttuja ja muutamat akupainannat. Sairaalaan lähtiessä on ihan rento olo, ei jännitä eikä mitään, semmoinen kivan kutkuttava olo, että tästäkö tämä synnytysmatka alkaa.

Synnytyskertomus – Synnärillä

Klo 11 ollaan sitten Satakunnan keskussairaalan synnärillä. Kätilö kysyy ”synnyttämään tulossa” ja mä vastaan ”kyllä vissiin”. Mennään pieneen huoneeseen tilannetsekille ja kätilö kyselee jotain perusjuttuja ja laitetaan mut käyrille. Kysäisen myös, että onko meidän yksityisen valmennuksen pitänyt kätilö tänään vuorossa ja kuulemma on tulossa yövuoroon. Yritetään sydänkäyriä ottaa ensin nojatuolissa, mutta ei saada kuulumaan hyvin, niin meen kylkimakuulle, joka on tässä vaiheessa mulle vielä ihan ok. Synnärillä on ruuhkaa ja oonkin aika pitkään käyrillä, alkaa supistelemaan about 10 minuutin välein ja tulee vessahätäkin. Haluun tenssin käyttöön ja päästä vessaan. Kutsutaan kätilöä, joka ottaa mut pois käyriltä, jotka oli oikein hyvät, Rikun kanssa viritellään tens käyttöön.
synnytyskertomus

Jäädään hetkeksi vielä kaksin Rikun kanssa ja tenssiä käytetään supistuksiin, joita tosiaan tulee 10 minuutin välein. Ne on ihan helppoja kestää ja tens tuntuu hyvältä. Pysyttelen pystyssä kokoajan. Multa tullaan katsomaan kohdunkaulan tilanne ja otetaan streptokokki näyte, joka myöhemmin selviää negatiiviseksi. Kohdunkaula oli pari senttiä auki ja sitä oli jäljellä sentin verran. Siirrytään synnytyssaliin ja multa kysytään haluanko syötävää ja saankin pientä välipalaa, jota syön siinä supistelujen välillä. Otan myös preglifen supistuslaskurin käyttöön ja huomaan pian jo supistelevani 5 minuutin välein ja välillä jopa lyhyemmillä väleillä. Mietitään Rikun kanssa, että onko tää tosiaan lopullinen synnytyssali, iso huone ei jotenkaan vaikuta yhtään synnytyssalilta, mutta kyllä se vaan on. Viestittelen vielä muutamien ystävien kanssa ja laitan kännystä sinisen valonsuodattimen päälle. Mulla on mukana oma vesipullo ja urheilujuomaa, hörpin aina välillä joko vettä tai urheilujuomaa, jolla vaikutusta lihasten maitohapettumiseen (kohtukin on lihas).

Saan ihan hyvin rentouduttua sairaalaympäristössäkin. Laitetaan omaa musiikkia soimaan, pan huilumusiikkia, tens on käytössä supistuksiin ja Rikupainaa myös kämmenten kipupisteitä kun mua supistaa. Supistukset on pikkuhiljaa alkaneet tuntumaan enemmän, mutta ovat ihan täysin kestettävissä. Liikuskelen paljon huoneessa. Riku käy välillä syömässä ja mä kokeilen jos huilaisin hetken, mutta heti kun supistus tulee niin haluan pois makuulta. Makuulla ei ole yhtään kiva ottaa supistuksia vastaan, mielummin seison ja nojaan sänkyyn. Riku ei kauaa viivy syömässä ja hyvin pärjäsin itseksen tuon ajan. Aloitan viestittelyhiljaisuuden, en halua kännykän häiritsevän, mutta supistuslaskuria vielä käytän.

Kokeillaan Rikun kanssa muutaman supistuksen ajan Rebozaliinaa, jolla Riku pitää mun vatsaa ylhäällä supistuksen aikana, mun nojatessa sänkyyn. Koen kuitenkin paremmaksi käsien akupainannan. Supistukset on alkaneet tuntumaan enemmän ja koska kylpyhuone on vapautunut viereisen salin äidiltä niin pyydän päästä kylpyyn. Kätilö tarkistaa vielä kohdunkaulan tilanteen ja se on 3 senttiä auki ja kohdunkaula häviämässä.

Synnytyskertomus – ihana amme

Pääsen kuudelta kylpyyn ja viihdyn siellä hyvin. Nyt saa supistuslaskurikin jäädä, kännykkään en enää koske ja supistuksia tulee 3-5 minuutin välein. Synnytyssaliin ei kuulunut muualta mitään ääniä, mutta kylpyhuoneeseen kuulemme miten viereisessä huonessa äänen päästää vastasyntynyt vauva. Ollaan haltioissaan Rikun kanssa, koska meillä tuo on myös edessäpäin. Kylvyssä liikuskelen ja höpöttelen supistusten väleissä, syön lakua ja musiikki soi. Supistusten aikana tulen ammeen reunalle nojailemaan konttausasennossa, jossa Riku painaa akupisteitä kämmenistä. Olen kylvyssä myös paljon synnytysvalmennuksessa neuvotun asennon mukaisesti, nojaten altaan reunaan kroppa suorana niin että jalat ovat pitkänä. Asennossa on mukava olla ja vedessä muutenkin saa ihanasti rentouduttua supistusten välit. Tunnin kylpemisen jälkeen kätilö tulee käymään ja kuuntelee doplerilla vauvan sykkeen ja kyselee vointeja.

Lakunsyöntikuva jää viimeiseksi kuvaksi ennen Tiitin syntymistä. Kahden tunnin kylpemisen jälkeen täytyy pitää kylpytauko, jolloin saadaan otettua pidemmät sydänkäyrät. Käyrät otetaan edelleen seisten ja välillä istahdan myös jumppapallolle. Supistusten aikana on pakko nojata sänkyyn, keinutella lantiota ja Riku painaa akupisteitä. Tens on nyt pois käytöstä, koska kylpyyn sitä ei voinut ottaa ja ajatuksena on mennä vielä takaisin kylpyyn. Supistukset tuntuvat kovempina. Kätilö tarkistaa kohdunkaulan tilanteen ja edelleen 3 senttiä auki, nyt kohdunkaulaa ei ole ja kohdunsuu tullut lähemmäs. Kätilön mielestä vauvan tarjonta tuntuu pehmeältä ja haluaa tarkistuttaa lääkäriltä vauvan asennon. Tuttu ja mukava lääkäri tulee tekemään ultralla tarkistuksen ja ihan oikea raivotarjonta siellä on vauvalla.

Kahdeksan aikaan pääsen takaisin kylpyyn. Supistukset ovat koventuneet paljon! Huomaan itsekin tarpeen pitää ääntä supistusten aikana ja yritän pitää äänen matalana. Äänenkäyttö tulee luonnostaan ja helpottaa supistuksen aikana. Riku painaa akupisteitä edelleen. Supistusten välissä saan rentouduttu, mutta enää en höpöttele vaan nuokun supistusten välit altaan reunaan nojaillen.

Synnytyskertomus – Tositoimet

Joskus yhdeksän maissa tuntuu etten saa enää rentouduttua, tuntuu että supistus on ihan loputonta eikä täysin hellitä missään vaiheessa. En anna enää Rikun painaa akupisteitä vaan haluan puristaa hänen käsiään supistusten aikana. Haluan sanoa haluavani pois kylvystä, mutta menee hetki että saan toiveeni sanottua Rikulle. Riku soittaa kätilöä paikalle ja nyt onkin tullut jo yövuoro paikalle eli meidän yksityisen valmennuksen pitänyt Eliisa Karttunen. Olen iloinen hänen tulostaan, mutta en jaksa oikein mitään sanoa heti tai oikeastaan saa sanottua. Kestää aikansa että pääsen kylvystä pois ja välillä taas tulee supistustakin kun yritän hivuttautua pois kylvystä. Kun vihdoin pääsen ammeesta pois niin ammehuoneen ovella tulee niin kova supistus, että on pakko laskeutua lattialle kontilleen ottamaan supistus vastaan. Siitä en sitten enää nousekaan ja synnytyssalin lattialle pienen matkan päähän tuodaan patja, jolle minua ohjataan siirtymään. Riku virittelee Tensin mulle takaisin. Pikkuhiljaa konttaillen pääsen patjalle. Olen ihan tyytyväinen, että minua pyritään samaan liikkellekin ja pidetään mua sen veran aktiivisena kuin pystyn, sitä toivoinkin. Kätilö ohjaa minua myös matalampaan ääneen. En halua vaatteita päälle ja pyyhekin mun päällä häiritsee, haluan sen pois. En paljoa ajattele miten mun ”pitäisi” olla tai mitä muut ajattelee, toimin juuri niinkuin keho haluaa, se on ainoa oikea tapa olla.

Klo 21.20 halusin pois kylvystä ja klo 21.50 olen patjalla, jossa saadaan katsottua kohdunsuun tilanne. Olen täysin auki eli viimeinen kypyhetki teki tehtävänsä tehokkaasti, 3 sentistä kymmeneen senttiin reilu tunnin kylpemisen jälkeen. Tunnen ponnistamisen tarvetta ja pari kertaa pienesti ponnistankin. Kätilö kysyy, että onko mulla ponnistamisen tarve ja saan vastattua että on. Hän ohjaa menemään mukaan ponnistamisen tarpeeseen. Olen vielä polvillani lattialla, mutta jalat alkavat väsyä ja hakeudun kylkimakuulle. Ponnistelen itse oman tarpeentunteen mukaan ja voimakkaammin. Mua ei ohjata ponnistamaan, mutta ponnistaessani mua kannustetaanjaksamaan ja jatkamaan. Tarjoutuva osa etenee ja nousee vähä vähältä näkyviin kuulemma.

Asento kylkimakuulla ei ole paras mahdollinen ja tunnen sen itsekin, en saa ponnistuksiin tarpeaksi voimaa ja toisen jalan takareisikin meinaa alkaa kramppailla. Kätilö kannustaa minut takaisin polvilleen ja olenkin saanut kylkimakuulla kerättyä sen verran voimaa, että jaksan nousta. Mulle tuodaan sellainen jumppapallon tyylinen kuutio johon saan nojailla ja Riku on siinä edessä, jossa saan tartuttua hänen käsiinsä. Nyt saan ponnistuksiin lisää voimaa ja tunnen itsekin hyvin vauvan etenemisen ja puskemisen esiin, puristan Rikun käsiä niin lujaa kuin pystyn ja Riku painelee Tensin boostia supistusten aikana. Kätilö ja Riku kannsutavat mua tosi hienosti ja kätilö muistuttelee matalasta äänestä ja lantion rentouttamisesta.

Supistus ja ponnistaminen tekevät kipeää, tuntuu että alaselkä hajoaisi pian! Muistan päästäneeni jossain vaiheessa jonkun kirosanankin, toisessa hetkessä hoin ”tule tule tule” ja kolmannessa epätoivoisena kysyn ”kauanko tää vielä kestää”. Välillä tunsin jo epätoivoa, etten jaksa ponnistaa vauvaa ulos asti, tunsin että pää on jo melkein ulkona, mutta voima ponnistukseen tuntuu loppuvan kesken. Mulle kerrotaan vauvan tukan näkyvä, sillä on tukkaa! Rikukin kurkaa ja kertoo näkevänsä jo tukan. Ponnistuksen aikana kätilö kannustaa mua itsekin kokeilemaan ja tunnen käteeni tukkaa ja sen miten pää työntyy kättäni vasten kun ponnistan. Saan tästä huimasti lisää voimaa ja päättäväisyyttä. Hienosti myös kätilö ja Riku mua kannustavat ja tsemppaavat, valavat osaltaan muhun voimaa ja uskoa siihen että jaksan.

Synnytyskertomus – Maailman ihanin ihme

Tiiti syntyy klo 22.54. Lopulta pää syntyy niin nopeasti, ettei kätilö ehdi sen nopeutta kontrolloida ja saan välilihaan ykkösasteen repeämän eli kuitenkin aika pienen repeämän. Napanuora on kaulan ympäri, mutta ei ole hätää. Ponnistan hetken päästä happea vedettyäni hartiat ja loppu tuleekin helposti. En muista miten, mutta muistan vain että seuraavassa hetkessä jo istuin patjalla kädet ojossa ja sainkin pojan heti syliini. Riku siirtyi mun vierelle ja siinä me ihasteltiin poikaa, mä vaan katsoin häntä, maailman ihaninta ihmettä. Mä olin jonkinalisessa hämmennyksessä ja isän silmät kostuivat. Kätilö ottaa meistä ensimmäiset kuvat perheenä.

synnytyskertomus

Riku leikkasi napanuoran ja vauvaa hoidettiin siinä mun sylissä, sai k-vitamiinipistokset ym. mitä siinä alkuun tehdään mun sylissä ollessa. Mulle laitetaan oksitosiinitippa vauhdittamaan istukan syntymistä ja kipuan sängylle. Jalat tärrää vissiin oksitosiinipistoksenkin takia ja kätilö sekä Riku pitävät niistä kiinni. Istukka saadaan syntymään painamalla vatsasta, en oikein jaksa enää ponnistaa istukkaa ulos. Mulle ommellaan kolme tikkiä ja Tiiti on koko tän ajan mun rinnalla. Tiiti pääsee myös maistelemaan maitopisaroita rinnalta, joita mulla tuli jo ennen synnytystäkin. Riku pääasiassa vietittelee muutamille ihmisille uutiset ja hetken päästä mäkin tartun sen verran puhelimeen, että laitan vielä pari viestiä. Käyn suihkussa, jolloin Tiiti pääsee isälleen, jalat tuntuu vähän huterilta, mutta suihkuttelu luonaa hyvin ja tuntuu hyvältä. Suihkun jälkeen syön ja juon, Rikun kanssa kilistellään yhdessä alkoholittomat kuohuvat, jotka meille myös tarjoiltiin. Tiitin tukkaa vähän pestään, isommat veret ja röhnät pois, muuten ei pestä mitään, hänet mitataan ja punnitaan. Tiitin syntymämitat oli 3480 g, 49 cm ja pään ympärys 35 cm.

synnytyskertomus

Synnytyskertomus – Synnytyksen jälkeen

Kahden jälkeen mua kärrätään osastolle ja nyt yöllä ei saatu perhehuonetta, mutta ollaan jonossa toisena ja maanantaina saatiin sitten perhehuone. Riku siis joutui yöllä lähtemään kotiin, mutta tuli sitten aamulla takaisin ja sai jäädä sitten loppuajaksi sairaalaan kun saatiin se perhehuone.

Vaikka teki kipeää ponnistaa vauva ulos niin oli myös hienoa tuntea vauvan eteneminen ja syntyminen. Oli hienoa saada ponnistaa omaan tahtiin ja tuntea se ponnistamisen tarve, vaikka kipeää tekikin. Synnytyksen jälkeen pinestä huterasta ja hämmentyneestä olosta huolimatta, olo oli hyvä ja voimat alkoivat heti pikkuhiljalleen palata. En muuttaisi synnytyksestä mitään!!! Ja olen hirmu kiitollinen miehelleni joka oli aivan uskomaton tuki ja turva, mun kallio ja maailman ihanimmalle kätilölle Eliisa Karttuselle, joka osasi ohjata mua juuri oikein. Kunpa koskaan en unohtaisi näitä hetkiä, oli se kaikki kaikesta rankkuudestaankin huolimatta jotenkin niin upeaa synnyttää pieni ihminen, oma lapsi maailmaan… <3

Mulla ei mutkia tullut matkaan ja synnytys oikeastaan meni mun toiveiden mukaan. Aina näin ei ole, mutta silti kannustan valmistautumaan ja miettimään niitä omia toiveitakin rohkeasti, kunhan muistaa ajatella realistisesti. Synnytystä ei voi käsikirjoittaa, mutta siihen voi valmistautua ja samalla kannattaa valmistautua niihin mahdollisiin mutkiinkin matkan varrella.

Lue myös

Synnytystoivelista ja aktiivinen synnytys

Meistä tuli perhe

Ensimmäinen viikko pesimistä

Instagramissa: @outikarita

20 kommenttia

  1. Sirpa kirjoitti:

    Oi kuinka kaunis syntymä! 🙂 Olisin itse halunnut samaa, mutta lopulta sairaalassa olinkin 3pva pojua puskemassa ja lopulta tuli otettua kaikki puudutteet sataan kertaan ja verta menetin 2l. ? Hitaasti hyvä tuli kuitenkin. 🙂
    Onnea vielä. ?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos ❤
      Aina voi tulla noita mutkia matkaan ja tilanteen mukaanhan sitä pitää edetä synnytyksessä. Ihan ymmärrettävää noin pitkässä synnytysrupeamassa tulee tarve lääkkeellisille kivunlievityksille.

  2. Petra kirjoitti:

    Mulle tuli kylmät väreet ja liikutuin. Mieletön matka teillä, jaksoit upeasti! Ja toi hämmennys ja helpotus ja ihmetys lopussa, sitä on aika nuppi sekaisin! Ja mulla meni monta päivää synnytystä kelaillessa. Synnytys on vaan jotain niin upeaa, toivottavasti saadaan molemmat kokea se vielä! Ihanaa ??
    Petra
    http://www.arkeenkatkettyaarre.blogspot.fi

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos Petra ❤
      Kyllä tuo synnytys on vaan jotain ainutlaatuista. Toivotaan tosiaan että saadaan se vielä kokea ?

  3. Katri kirjoitti:

    Ihanaa! Tekis mieli itsekin synnyttää vielä joskus, mulle jäi molemmista kerroista hyvä muisto! No okei, ehkä ekan synnytyksen kesto 52h tuntui välillä hieman liian pitkältä ajalta 😀 . Mutta toinen tulikin jo mukavan nopeasti ja ”helposti”.
    Kyllä synnytykseen voi valmistautua, koska ainahan on myös se mahdollisuus, että kaikki menee ihan kivasti eikä tarvita mitään ns. ylimääräistä säätöä!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Huh, onpa ollut pitkä tuo ensimmäinen synnytyksesi.
      Nimenomaan, aina voi ja mielestäni kannattaakin valmistautua ?

  4. Aurora kirjoitti:

    Aivan ihana synnytys! Kuulostaa mahtavalta kokemukselta tuntea vauvan liikkuminen eteenpäin. Vitsit, tuli ihan synnytysfiilis, pääsispä joskus uudestaan 🙂 ja toi miten sua tuettiin ja kannustettiin ja et sait sit siinä patjalla olla, ihanaa.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Ilman tuota tukea ja kannustusta en usko, että synnytys olisi mennytkään ihan noin ja olenkin hirmu kiitollinen siitä tuesta mitä sain!
      Oli se kyllä aika mahtavaa ja ainutlaatuista kokea synnytys ❤

  5. Maija kirjoitti:

    Lämpimät onnittelut teidän perheelle <3 Nousi kyyneleet silmiin, kiitos ihanasta synnytystarinasta!

  6. Annie kirjoitti:

    Onnea ja kiitos ihanan tarinan jakamisesta! Positiivisia synnytyskokemuksia näkee niin harvoin ”julkisesti”, joten tää oli todella hieno juttu mielestäni! Upeaa, että olet pystynyt kuuntelemaan omaa kehoasi ja tekemään kaiken luonnollisesti. Onnea kovasti vielä koko teidän perheelle ja tervetuloa pikkuiselle <3

  7. Anni kirjoitti:

    Ihanan positiivinen ja kauniisti kerrottu synnytyskertomus, kiitos jakamisesta :)! Itsellä la 20.11., joten kovin jänniä aikoja eletään ja synnytys jännittää jonkun verran kun aiempaa kokemusta ei asiasta ole, kovasti kuitenkin oon yrittänyt ottaa selvää asioista. Luonnollinen synnytys ajatuksena kiinnostaa mutta samalla kipu vähän pelottaa. Saapa nähdä miten h-hetkellä asiat menee :).
    Kiitos muutenkin ihanasta blogista ja instastoryistä, joihin oon tässä syksyllä jäänyt ihan koukkuun <3. On ollut kiva seurata sun raskautta ja nyt vauva-arkea kun aika lähekkäin on ollut lasketut ajat. Vaikutat ihanalta ihmiseltä, nautinnollista vauva-aikaa teille 🙂

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos, ihanaa palautetta ❤
      Yritä rentoutua ja jos mahdollista ja ehdit niin liikaa ei voi perehtyä aktiiviseen synnytykseen. Ilman valmistautumista lääkettömyys saattaa ollakin yllättävän vaikeaa.
      Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen, luota kehoosi ❤

  8. miltsu kirjoitti:

    kuulostaa siltä mitä olit toivonutkin 🙂 ihana lukea tällaisia. saanko kysyä että muistatko itse näin tarkasti synnytyksen kulun? itsellä on viiden tunnin musta aukko kun olin jossain ihan omassa synnytyskipukuplassa 😀

    • Outi Karita kirjoitti:

      Synnytys olikin juuri sitä mitä toivoin ❤
      Muistan kyllä aika tarkkaan. Jopa se vaihe kun en oikein halunnut/pystynyt puhua ja olin omassa kuplassa niin tiedostin melko hyvin mitä ympärillä tapahtui ja puhuttiin.

  9. Sussu kirjoitti:

    Mahtavaa, että jotkut jakaa näitä positiivisiakin synnytystarinoita. Aivan ihanasti teillä sujunut synnytys ❤ Ja huomaa juuri sen valmistautumisen tärkeyden!! Itse en ikinä ehtinyt valmistautua, kun rv36 varattiin sektioaika lapsen terveyden takia. Mutta sekin meni hienosti ❤ Silti netissä tuntuu olevan vain kauhutarinoita..

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos! ❤
      Juuri puhuttiin Rämiehen kummitädin kanssa, joka on kätilö siitä valmistautumisen tärkeydestä ha etenkin jos haluaa lääkkeetöntä synnytystä.
      Hienoa kuulla, että sektiosynnytyksesi meni hyvin ❤

  10. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    Oi että ihanaa,että synnytys meni noin hyvin,ihan herkisti lukea <3.Onneksi olkoon vielä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *