Hae
Outi Karita

Synnytystoivelista ja aktiivinen synnytys

Synnytystoivelista

 Synnytystoivelista ja valmistautuminen synnytykseen on saanut jotkut toteamaan mulle, ”kyllä ne siellä tietää mitä tehdä”….

Niin ja tottahan se on, kyllä kätilöt tietää ja ovat kouluttautuneita, mutta mitä he eivät tiedä, on se kuka minä olen. Synnytystoivelistan on tarkoitus kertoa juurikin siitä jotain, kuka minä olen. He eivät tunne minua ja tiedä varmuudella mikä olisi minun juttuni jos en itse kerro. Jos en itsekään tiedä vaihtoehdoista ja jos minulla ei ole ajatusta mikä voisi olla minun juttuni synnytyksen eri vaiheissa, niin silloin mentäisiin summan mutikassa, että kokeillaan nyt tämmöistä ja pahimmassa tapauksessa mentäisiin ihan metikköön. Monen kätilön olen kuullut esittävän toiveen, ”olisi ihan kiva jos äidit olisivat vähän valmistautuneita”. Ei heilläkään ole aikaa käydä koko repertuaaria eri mahdollisuuksista läpi juurta jaksain. Se mitä olen kuullut sekä valmistautuneiden että valmistautumattomien synnyttäjien kokemuksia sekä kätilöiden suusta on se, että positiivinen synnytyskokemus on sitä todennäköisempi mitä valmistautuneempi äiti on synnytykseen, mutta kuitenkin pitäen valmistautumisen realistisena. Synnytystä ei voi käsikirjoittaa, mutta siihen valmistautuminen on aivan eri asia. Yksi asia valmistautumisessa on miettiä itselle sopivia juttuja esim. kivunlievityksessä. Kivunlievityksissäkin on monia mahdollisuuksia eikä ne aina ole niin yksoikoisia. Yksi valinta voi vaikuttaa siihen, mitä voit sen jälkeen valita ja mikä ei enää ole mahdollista.

synnytystoivelista
Lainaukset tekstissä Minna Haatajan kirjasta Hyvä syntymä.

Itseäni synnytys kiehtoo todella paljon ja olenkin siitä paljon ottanut selvää. Kiinnostukseni on selkeästi suuntautunut aktiiviseen ja luonnonmukaiseen synnytykseen. Ne ovat toiveitani, jotka edellä lähdetään ja synnytysmatka näyttää miten se lopulta menee. Jotkut saattavat kummeksua tällaista synnytystoivelistaa, mutta ajattelinpa nyt uskaltautua asiasta kirjoittamaan ja omista ajatuksistani. Ehkä joku kiinnostuu myös asiasta tai saa uutta tietoa. Itse innostun heti jos joku on kiinnostunut näistä aiheista, jotka itseäni tässä raskausaikana synnytykseen liittyen on kiinnostaneet.

”Nykynainen on tottunut suunnittelemaan elämänsä ja toteuttamaansen suunnitelmiaan noudattaen, haluamillaan keinoilla ja aikataululla. Syntymä on jotain, mitä et voi ja mitä ei kannata yrittää kontrolloida liikaa. Sinun tulee opetella kuuntelemaan ja kunnioittamaan kehoasi, jotta voitte työskennellä yhdessä.”

Toiset suunnittelevat liiaksikin, käsikirjoittavat ja saattavat pettyä. Toiset ei mieti asiaa lainkaan, kätilöt hoitaa kyllä homman, heittäydytään ikään kuin potilaiksi. Esitin tuossa kaksi ääripäätä ja niiden välissä ajattelen itse kulkevani. Itse näen synnytyksen tärkeänä ja isona asiana, se on jotain minkä minä teen, menee se sitten miten menee, niin minä haluan olla siinä mukana aktiivisena! Seuraavassa lainaus, mikä osuu mun ajatuksiini just eikä melkein.

”Oikeus hyvään synnytykseen edellyttää myös velvollisuutta ja vastuuta. Sinun tulee ottaa selväää asioista, miettiä mitä vaihtoehtoja sinulla on ja miten haluat niitä käyttää. Tarkoituksena ei ole laatiakäsikirjoitusta synnytyksen kulusta vaan miettiä niitä asioita, joita sinä haluasit synnytyksessäsi kokea. Jos nuo asiat eivät ole mahdollisia, synnytys voi kuitenkin olla hyvä, kun saat olla osallisena sen kulussa, kun sinulle kerrotaan mitä tapahtuu ja miksi ja sinulle annetaan perusteltuja vaihtoehtoja eikä asioita päätetä puolestasi.”

Olen kuullut, tämän myös kätilöiden suusta, että mikäli synnyttäjällä ei ole toiveita ja ajatuksia, niin heidän tehtävänsä on laatia ikäänkuin käsikirjoitus. Tottakai, jonkun pitää ottaa ohjat ja siinäkin käsikirjoituksessa saattaa olla vaihtoehtoja, mutta siinä kohtaa kun on mahdollisuus vaihtoehdoille (aina synnytyksessä ei ole) niin jokin muu vaihtoehto olisikin voinut olla enemmän synnyttäjän oma juttu, mutta kukapa sitä tietää jos ei synnyttäjä itse. Synnytystoivelista jakaa vielä kätilöidenkin mielipiteitä, toivottavasti itselleni osuu kohdalle ihan hyvin suhtautuva kätilö, koska heitä kyllä löytyy!

synnytystoivelista

Minun synnytystoivelista

Tässä on kyse omista ajatuksistani ja toiveistani synnytykseni suhteen tiedostaen, että matkaan voi tulla mutkia ja aina vaihtoehtoja ei välttämättä ole tai voi käydä niinkin että asia jota olen ajatellut ei tunnukaan hyvältä sitten enää synnytyksessä. Näitä ollaan myös miehen kanssa käyty yhdessä läpis ekä erään synnytyssairaalamme kätilön kanssa on tämä lista käyty läpi yksityisessä synnytysvalmennuksessa. Avaan joitakin kohtia ja käytän myös lainauksia Minna Haatajan Hyvä syntymä -kirjasta.


Kotona mahdollisimman pitkään.

Tämä olisi ajatus, että kotona pyrittäisi pysymään mahdollisimman pitkään. Ei siksi että vierastaisin sairaalaa, vaan koska ajatus olisi myös lähtökohtaisesti lääkkeetön synnytys niin muita kivunlievitysmenetelmiä pystyy jo kotona hyödyntämään. Tätä on vaikea silti arvioida, koska itsestä tuntuu että siltä että haluaa lähteä, joten tilanteen mukaan.

Lähtökohtaisesti toivomme mahdollisimman luonnollista synnytystä ilman puudutteita. Olemme puhuneet kipuasteikosta ja mies tietää koska olemme asteikolla siinä kohtaa kun olen lääkkeitä valmis harkitsemaan ja koska en enää pärjää ilman niitä. 
Tässä ei ole siis poissuljettu puudutteiden / lääkkeiden käyttöä, mutta haluamme ilmaista sen, että tiedostamme itse koska ne tulevat harkintaan. Tällöin näitä ei tarvitse meille ehdottaa edes.

”Lääkkelliselle kivunlievitykselle on paikkansa synnytysten hoidossa, mutta aina on suositeltavaa kokeilla muita synnytyksen kulkuun puuttumattomia keinoja. Puudutteiden käyttö usein lisää toimenpiteitä ja sulkee muita mahdollisuuksia.”

”Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, mitä sinä koet synnytyksesi aikana. Kukaan ei myöskään voi sanoa, milloin kipu on siedettävää tai sinulle liian kovaa. Ainoastaan sinä voit sanoa, mitä sinä tunnet, muut esittävät ainoastaan arvioita asiasta. Ehkä tärkein asia, mitä voit tehdä synnytyksesi eteen etukäteen, on valmistautua kuuntelemaan kehoasi ja lukemaan sen viestejä sekä opetella vastaamaan niihin.”

Synnytyskipuun on varmastikin mahdotonta varautua etukäteen ja toiset kokevat kivun todella pahana, toiset ei niinkään. Sekään ei ole siis missään mittareissa kuinka kovaa se synnytyskipu on. Itse koen kyllä aika kovana kaiken gynekologisen kivun, jos tällaista termiä nyt edes on. Ajattelen kuitenkin että tuohonkin kipuun voi siinä suhteessa varautua, että antaa ajatusta sille kivulle ja sen tehtävälle. Supistukset vievät synnytystä eteenpäin ja lasta synnytyskanavassa eteenpäin, sillä kivulla on hyvä tarkoitus. Miettimällä ja tutustumalla keinohin millä kipua voi lievittää uskon myös olevan merkitystä sen kivun kestämiseenja esimerkiksi hengityksen ja rentoutumisen harjoittamisella.

Se, että haluan mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä on monet saanut kummastumaan, ”ootko ihan hullu”, ”kyllä se mieli muuttuu” ja ”ei sinne sankaria tarvitse mennä esittämään”. Onneksi myös olen saanut kannustavia kommentteja ja mietinkin, miksi toiset haluaa lannistaa tai miksi joku edes kuvittelee, että siinä on kyse jostain sankarinviitasta. Minulle on siihen syyni, miksi haluan lääkkettömyyttä ensisijaisesti eikä sen pitäisi olla lääkkeitä ottavalta pois, niin kun ei ole minultakaan pois jos joku haluaa kaikki mahdolliset puudutteet. Perustan oman ajatukseni lääkkeettömyyteen sillä etten muutenkaan nyt ole lääkkeitä napsimassa kovin helposti ja siihen mitä olen lukenut puudutteiden käytöstä, vaikutuksista ja siitä mitä ne sen jälkeen poissulkevat ja saattavat poissulkea. Mun mielestä näistä asioista olisi hyvä olla tietoinen kun kivunlievitystä miettii.

”Englantilainen synnytyslääkäri Dick-Read kuvaa synnytyskivun hoidon kehittymistä seuraavasti: ensin meille tuli vaihtoehtoja, joilla hoitaa synnytyskipua ja sen kautta olemme siirtyneet normistoon, jossa synnytyskipu on muuttunut pahaksi ja meidän tuleekin hoitaa kipu pois, koska sitä ei tarvitse kärsiä.”


Aktiivinen synnytys! Toivomme tukea aktiivisuuteen ja välttämistä ylimääräiseen makuuttamiseen. Käyrät mieluiten muuten kuin maaten (lääketieteelliset syyt poikkeuksena). Samaten itse synnytykseen haluan kokeilla ensisijaisesti muita kuin makuu- ja puoli-istuvaa asentoa. Ajatuksena mahdollisesti polviseisonnasta tai kontiltaan nojaten tukeen.

Haluan pysyä aktiivisena synnyttäjänä ja toivon tosiaan että minua siihen tuetaan. Olen jo nyt huomannut että makuuasento on tosi huono asento ainakin minulle ottaa vastaan supistuksia. Myös se mitä olen lukenut uusimpia tutkimuksia aktiivisuudesta ja myös asennoista niin olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että haluan pyrkiä mahdollisimman aktiiviseen synnytykseen. Siihen ei tietenkään liity ainoastaan se, että pysyn fyysisesti aktiivisena ja poissa makuulta vaan myös osallistuminen synnytyksen kulussa erilaisiin päätöksiin juurikin kivunlievityksen ja toimenpiteiden suhteen.

”Aktiivinen synnyttäjä tuntee hallitsevansa paremmin synnytyksensä kulun ja hän on hallinnan tunteen säilymisen vuoksi jälkeenpäin tyytyväisempi synnytyskokemukseensa. Pystyasennossa äidit tarvitsevat vähemmän kivunlievitystä ja sen myötä myös synnytyksen kulkuun liittyvä muu puuttuminen vähenee.”

”Aktiivinen synnyttäjä toipuu synnytyksestään keskimääräistä nopeammin, kokee vähemmän synnytyksen jälkeistä kipua ja voi muutenkin paremmin. Aktiivista synnytystapaa edistävien asiantuntijoiden mukaan pystyasentoisen, aktiivisen synnyttäjän vauva voi yleensä paremmin ja liikkuu paremmin synnytyskanavassa lantion antaessa myöten lapsen liikkeelle. Paineen vuoksi vauvan pää kääntyy luontevasti lantion sisällä parhaaseen mahdolliseen asentoon syntymää ajatellen.”

synnytystoivelista
Ensisijaisina kivunlievitysajatuksina: tens, suihku, amme, akupainanta, akupunktio ja lämpötyyny / kylmäpussi, akvarakkulat.

Tensin olemmekin vuokranneet ja se on jo kotona valmiina käyttöön. Tätä on suositellut ihan neuvolan valmennuksesta alkaen todella monet. Ilmeisen hyväksi todettu kivunlievitysmenetelmä useimmilla ja siinä myös pääsee itse hallitsemaan sitä kivunlievitystä. Kaiken lämpimän koen tässä raskausaikanakin hyvänä kivulle, juurikin suihkun, saunan ja lämpöpussin. Akupainantaan saimme hyvät opastukset yksityisestä synnytysvalmennuksesta ja niitä on jo nyt otettu käyttöön ns. kypsyttelemään kehoa synnytykseen, samat painannat toimivat supistuskipuihin. Akupunktioon on osalla kätilöistä koulutus, että jos vain sellainen kätilö osuu vuoroon niin se voisi olla myös yksi mahdollisuus, samoin kuin akvarakkulat. Koko repertuaaria ei ole tarkoitus käydä läpi, mutta nämä ovat mietteitä niistä ensisijaisista menetelmistä, joiden voisin ajatella olevan itselleni sopivia.

synnytysvalmennus

Synnytystoivelista – synnytyksen jälkeen

Synnytystoivelista sisältää meillä myös kohdan synnytyksen jälkeen… Näitä kohtia en availe nyt sen suuremmin.
Annetaan napanuoran sykkiä loppuun ja lapsi mahdollisimman nopeasti äidin syliin.
Ei lisämaitoa ilman lääketieteellistä syytä ja keskustelua vanhempien kanssa
Tukea imetykseen
Perhehuone toiveena

Oikeus hyvään synnytykseen

”Jokaisella naisella on oikeus hyvään synnytykseen. Jokainen meistä määrittelee hyvän synnytyksen itse, eikä sitä voi tehdä kukaan muu toisen puolesta.”

Vaikka asettaisi toiveita ja ajatuksia synnytykslle ja vaikka ne ei toteutuisi, voi silti synnytys olla hyvä! Kun tällaisia synnytystoivelistoja tekee, ne kannattaa tehdä suuntaa antaviksi ja olla realistinen sen kanssa, että mikään ei välttämättä toteudukaan, voihan sitä joutua vaikka hätäsektioon tai ihan vain oma mieli muuttua, sillekin pitää antaa lupa. Silti voi olla tyytyväinen synnytykseen. Mikäli kokee synnytyspettymystä olisi sitä hyvä ja tärkeäkin käsitellä.

Keskustelu on avoinna, mutta toivon myös että kunnioitetaan toinen toisiamme, kannustetaan eikä lannisteta, toivotaan aina toisille parasta mahdollista!

Tiedän, että toiset ajattelee mun ajatuksista että höpöhöpö, mutta se ei haittaa mua. Tää on aihe joka mua on hirmuisesti kiinnostanut ja kiehtonut. Ehkä voin jakaa joillekin myös jotain uutta…. Mikäli aihe kiinnostaa enemmän niin kannattaa tutustua vaikka tuohon kirjaan mistä lainauksia otin (Minna Haatajan Hyvä Syntymä) ja mm. aktiivisen synnytksen sivustoon ja faceryhmiin. Aktiivinen synnytys!

synnytystoivelista

40 kommenttia

  1. Susan kirjoitti:

    Ihanan rohkeasti kirjoitettu! ❤️ Mulla oli aktiivinen synnytys ja todella pitkään mentiinkin ilman kivunlievitystä ?.

  2. Aurora kirjoitti:

    Ihanaa kun kirjoitit tästä! Mä oon niin samoilla linjoilla sun kaa ja omalla kohdalla uskon että juuri valmistautuminen oli yksi syy onnistuneeseen synnytyskokemukseen. Mulla oli toiveena myös että kätilöt eivät kysy multa että haluanko puudutetta vaan itse kerron jos siihen on tarve. Ilman mentiin ja unohdin ilokaasunkin kokonaan, vaikka sitä olin ajatellut kokeilla. Mun kätilö oli tosi ihanan huomioon ottava ja oikeasti kunnioitti kun toivetta synnyttää ilman puudutteita.
    Se synnytyskupla oli ihana! Sitä keskittyi niin vahvasti vain siihen hetkeen, että kaikki muu hävisi ympäriltä. Ja se kipu, ei sitä muuten pysty kestämään, mut synnytyskupla auttaa siihen 🙂 Lopuksi kun ponnistusvaihe kesti ja kesti eikä meinannut enää edetä ehdotettiin imukupilla auttamistakin tosi hieno varaisesti (koska vauvan puolesta siihen ei ollu tarve heti) ja sitten kun itse tunsin voimien vähenevän pyysin apua ja sain. Ja uskoisin että tän toiminnan kautta mulla ei jäänyt edes pahamieli siitä että avuksi tarvittiin imukuppia. Kerrassaan tyytyväinen olen synnytyksen kulkuun 🙂
    Toivottavasti teille osuu ihana kätilö kohdalle ja mielenkiinnolla jään odottamaan synnytyskertomusta 🙂

    • Outi Karita kirjoitti:

      Voi kiitos synnytyskokemuksesi jakamisesta, joka kuulostikin kyllä todella hyvältä ja ihanalta kunpa itsekin pääsisi tuohon kuplaan ❤

  3. Noora kirjoitti:

    Mulla tulee pian synnytyksestä 3 kuukautta, ja mun toivelista oli hyvin samanlainen kuin sulla. Olin kuitenkin myös varautunut siihen, että kaikki ei välttämättä mene niinkuin toivoo.
    Meidän mini päättikin olla avotarjonnassa, joten kivut oli rehellisesti sanottuna ihan helvetilliset ja samasta syystä synnytys myös pitkittyä kun vauva ei.laskeutunut. Pärjäsin kotona hyvin supistusten kanssa, sairaalaan mennessä olin 5cm auki. Ja mielestäni kivut eivät olleet vielä pahoja. Otin avuksi tenssin ja ilokaasua, millä pärjäsin 7cm asti. Ja sitten sainkin epiduraalin, pcb:n, ja kaiken mahdollisen mitä tarjolla oli. Uhkakuvana siinsi sektio, mun suurin pelko.
    Summasummarum, valmistele mieltä myös siihen, ettei kaikki mene niinkuin toivot. Silti voit kokea elämäsi voimaannuttavimman, kauneimman, tunteikkaamman ja ihanimman kokemuksen, niinkuin mä. <3 olisin koska vaan valmis synnyttämään uudestaan. Ja luulen, että jos mini olisi ollut raivotarjonnassa, olisi kaikki.saattanut mennä niinkuin toivoin. 🙂 tsemppiä, synnytys on uskomattoman hieno kokemus.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Voi kiitos palhon oman kokemuksesi jakamisesta ❤
      Yritin tuota tekstissänikin tuoda esiin että on hyvä myös tiedostaa ettei kaikki mene välttämättä niin kuin toivoisi ja siihen on tärkeä varautua. Hienoa, että sinäkin sait hyvän kokemuksen vaikka ns. mutkia tulikin matkaan.
      Ihanaa vauva-arkea sinne ❤

  4. Nimetön kirjoitti:

    Joku sanoi hyvin, että kannattaa etukäteen miettiä, miten joku paha kipu muuttaa käytöstäsi. Esim. paha migreeni tai muu tosi kova särky. Voi olla hyvä pohtia etukäteen, miten yleensä toimii pahan kivun ja säryn kanssa, että synnytyksessä tunnistaa omia käytösmalleja ja osaisi laittaa mahdollisesti syntyvälle negatiiviselle ajatuskierteelle lopun 🙂 Hyvä juttu oli ennen synnytystä pohtia, miten aiemmin pahat kivut on muuttanut omaa käytöstä!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Oikein hyvä vinkki ?
      ja jos ajattelen itseäni, niin esim. pahat kuukautiskivut on saaneet mut menemään kippuraan ja kova kipu on saattanut saada mut hengittämään huonosti. Nää ei kummatkaan oo hyviä kivunhallinta/-sietokeinoja ja sen tiedostan nyt. Yritän myös luoda ajatusta synnytyskivusta hyvänä kipuna, miten tekstissäni kuvailinkin.

  5. Jenna kirjoitti:

    Sun lista näyttää hyvinkin paljon semmoiselta mikä itselläkin on käynyt mielessä ns. tulevaisuutta varten. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että olen aina ollut hyvin huono puutumaan, ihan sama mikä lääkeaine. Menee kauan että vaikuttaa, ja vaikutus loppuu lyhyempään kuin normaalisti. Siksi toisekseen, itse hirvittää ne neulat… Ajatus itsessään saa jo kylmänhien pintaan. 😀

    • Outi Karita kirjoitti:

      Mua kans hirvittää varsinkin se epiduraalin laitto…
      Mä taas oon hirmu lääkeherkkä ja reagoin tosi voimakkaaasti ja ikävästi usein just esim. vahvempiin kipulääkkeisiin.
      Mut nää nyt ei oo ne suurimmat syyt haluun olla ottamatta ite noita…

  6. Outi kirjoitti:

    Mun mielestä synnytystoivelista on ihan loistava juttu synnytystä ajatellen. Mulla on 2 lasta ja molempia synnytyksiä varten olin sellaisen tehnyt. Samankaltaiset toiveet oli itselläni kuin sullakin että mahdollisimman pitkälle mentäisiin ilman lääkkeitä enkä haluaisi ponnistaa makuultaan/puoli-istuvassa asennossa.
    Synnytystoivelistan ansiosta synnytykset etenivät sujuvasti ja kätilöt osasivat tarjota oikeanlaista kivunlievitystä eivätkä automaattisesti tarjonneet lääkkeitä kipujen pahetessa. Olin myös kirjoittanut listaan että tarpeen vaatiessa otetaan lääkkeelliset kivunlievitykset käyttöön.
    Ainut mikä oli itselläni kieltolistalla oli aqvarakkulat. Olin lukenut ettei juuri kellään ollut niistä positiivisia kokemuksia ja ne tuntuivat mielestäni kauheilta. ?
    Kaiken kaikkiaan minulle jä molemmista synnytyksistä erittäin positiivinen kuva vaikka ensimmäinen kestikin kauan ja lopussa turvauduttiin pcb-puudutteeseen. Olen kaikille ystävilleni puhunut synnytystoivelistan puolesta ja se on mielestäni vain fiksua valmistautumista synnytykseen vaikka kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan h-hetkellä.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Ihana kuulla että sulla ollut positiiviset kokemukset ❤
      Akvarakkuloista mä taas kuullut parilta ystävältä/tutulta hyviä kokemuksia, niissä kait ois paras jos ne laitettais supistuksen aikana kun alkuun sattuvat hetken…

  7. Jenni / www.stoori.fi/munkin-matkassa kirjoitti:

    Itse synnytin lähes täysin ilman kivunlievitystä reilu vuosi sitten esikoiseni. Kokonaisuudessaan synnytys kesti 6h ja koko aikana minulle ei ”tyrkytetty” kipulääkkeitä, vaikka mahdollisuus niihin kyllä mainittiin alussa. Ilokseni huomasin kestäväni kipua melko hyvin, kätilö yllättyi kun vasta 8cn kohdalla olo alkoi olemaan niin kivulias että vaadin lääkitystä. Tuohon asti kävelin, pompin pallolla jne.
    -Minulle laitettiin aqurakkuloita selkään, iso birhe mun kohdalla 😀 sattuivat enemmän laittaessa kuin supistukset. Mutta voi toiselle toimia 🙂
    -siinä vaiheessa synnytys oli jo niin pitkällä, ettei lääkäri mieluusti olisi laittanut enää mitään lääkitystä, epiduraali oli jo poissuljettu sillä halusin tosiaan olla aktiivisesti ponnistamassa
    -sain minispinaalin, joka auttoi keräämään voimia viimiset sentit ennen pitkäksi venynyttä ponnistusvaihetta.
    -Mulle toimi seisaaltaan olo alkuun, tunnin jälkeen voimat alkoivar loppua jaloista ja siirryin sänkyyn. Joskus jos uudestaan päädyn synnyttämään, niin toivoisin synnytysjakkaraa testiin 🙂
    Tsemppiä, ja meni lopulta lääkkeillä tai ilman niin lopputulos on tärkein 🙂
    Kokemuksena kivunlie

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos kokemuksesi jakamisesta ja selkeästi koet myös positiivisena synnytyksesi ❤
      Kuulemma se 7-8 sentin kohta on pahin, näin olen kuullut.
      Akvarakkuloista olen kuullut myös muutamia hyviä kokemuksia, mutta tosiaan kaikki ei kaikilla toimi…
      Ja teillä alkaakin sitten olemaan taaperoaika, ihanaa arkea sinne teille ❤

  8. Suvi kirjoitti:

    Täälläkin yksi, jolla samanlaiset ajatukset. Nythän tosiaan sain sen tensin, kiitos sun! Sitä ei oo ennen mulla ollut synnytyksessä mukana, vaikka siitä haaveillut. Nyt halusin toteuttaa ja kokeilla sitä. Toivottavasti siitä on apua. 🙂 Aqua rakkulat sain viimeksi selkään, kun muuta ei enää ehditty antaa ja mun kohdalla ne toimi todella hyvin! Se toiveena nytkin, jos ja kun selkäkivut ovat liian suuret. Niistä kärsineenä voisin ottaa noita rakkuloita vaikka joka päivä. 😀 Mulla on ollut nopeita synnytyksiä, joten kivunlievitys on aina jäänyt minimiin ja siihen täytyy varautua nytkin. Hengitys auttaa tosi pitkälle, samoin ajatus siitä, että kipu tuo vauvaa lähemmäs omaa syliä. Ja jos siitä ei ilman puudutteita selviä, niin mikäpä siinä. Sitten niitä kokeilee. 🙂

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kuulostaa juu hyvin samankaltaisilta ajatuksilta ?
      Hyvä kun tuli viestiteltyä siitä tenssistä ja sait itsellesikin ?
      Eihän sitä tiedä vaikka synnärillä nähtäis…
      Tsemppiä loppuun ❤

  9. Sini kirjoitti:

    Tosi hyvä teksti. Olen juuri miettinyt tulevaa synnytystä aktiivisen synnyttämisen näkökulmasta ja oli kiva lukea sinun ja muiden ajatuksia/kokemuksia. Kiva, kun laitoit kirjavinkin! Menen heti tänään lainaamaan saman kirjan:) ootko lukenut jotain muita hyviä kirjoja synnytykseen liittyen? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan:)
    Kiitos paljon tästä postauksesta!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiva kuulla, että teksti kiinnosti ja tsemppiä sinullekin raskauteen! Kuinka pitkällä nyt olet?
      Kuulemma myös tällainen kirja kuin Malla Rautaparta, raskaus synnytys äitiys! on todella hyvä. Ehkä jos ehdin vielä niin otan tuonkin vielä itselleni lukuun ?

    • Sini kirjoitti:

      Viikolla 25, eli hyvin on aikaa vielä valmistautua:) lainasin kirjan tänään ja luin heti pitkät pätkät:) kiitos tuosta toisestakin kirja suosituksesta, täytyy lainata se myöhemmin!

      • Outi Karita kirjoitti:

        Juu, sulla on vyvin aikaa valmistautua ?
        Tuo kirja onkin aika helppoa luettavaa ja sitä lukee mielellään, on mielenkiintoinen ?

  10. Maria kirjoitti:

    Minulla oli täysin sama toivelista synnytystä koskien, kunnes selvisi muutama viikko ennen la, että vauva perätilassa ja yli 4kg. Siispä vauvan hyvinvoinnin takia päädyin sektioon (alle 4kg olisin koittanut synnyttää alateitse). Kyllä se harmitti ja itketti, kun lopulta se ”viimeinen vaihtoehto” toteutukin. Vaikka ei synnytystoiveet toteutunutkaan, ei enää 4kk leikkauksen jälkeen harmita, koska tuloksena oli kuitenkin maailman paras jutttu.
    Tsemppiä synnytykseen ?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Hyvä, että oot päässyt harmituksesta yli ja ymmärtäähän sen että noin iso muutos synnytyksen suhteen aiheuttaa alkuun harmitustakin.
      Ja nyt teillä jo eletään vauva-arkea ?

  11. maikki kirjoitti:

    Muistelenko oikein että instassa kyselit tuosta perhehuoneesta, että se ei ollut ihan täysin selvä vaihtoehto teillä? Olisi mielenkiintoista kuulla että mitkä oli teidän ajatukset että miksi ei perhehuonetta? 🙂

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kyselin juu, silloin ei vielä ollut kauheasti tietoa perhehuoneesta ja miehen mahdollisuudesta jäädä heti pois töistä ja olla siellä mukana koko sairaalassaoloajan. Nyt ajatus on selkeä ja koska se olisi meille mahdollista niin toivotaan perhehuonetta ?

  12. Tiuku kirjoitti:

    Synnytys hirvitti etukäteen ihan kamalasti. Supistukset alkoivat hiljakseen edellisen vuorokauden puolella, joten minulla oli hyvin aikaa valmistautua ajatukseen että kohta synnytetään. Supistukset olivat siedettäviä niin kauan kunnes kätilö teki ronskin sisätutkimuksen, jolloin lapsivedet menivät kunnolla, olin tällöin 3 cm auki.
    Sen jälkeen alkoi aktiivinen vaihe, avauduin käsittääkseni tämän jälkeen todella nopeasti ja huusin epiduraalia sängyllä kun olin 5 cm auki hetken päästä 😀 taivas aukesi sen jälkeen ja pystyin vähän torkkumaan. Kun kipuja ei ollut niin avauduin loppuun saakka nopeasti 🙂 Ponnistusvaihe kesti tunnin mutta sekään ei sattunut, oli ainoastaan fyysisesti rankkaa. Supistuskipuun helpotti nimen omaan se ponnistaminen. Lopulta jouduttiin tekemään eppari, mutta ei sitäkään siinä kaikessa hässäkässä tajunnut 😀
    Mulla kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen. Kyllä sen sitten tietää, jos tarvitsee kivunlievitystä 🙂 ja mulle kerrottiin koko ajan mitä tehdään ja mitä mun pitää tehdä. Oli semmonen olo että oli asiantuntevissa käsissä!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos kokemuksesi jakamisesta ja ihana kuulla että sinäkin kokenut synntyksen hyväksi ❤
      Kyllä sitä varmasti juu itse tietää missä kohtaa kipulääkitys tulee kyseeseen ?

  13. Kati kirjoitti:

    Hyvä ja rohkea kirjoitus! Mainitsit tekstissä lukeneesi uusimpia tutkimuksia aktiivisuudesta ja asennoista, mahtaisiko olla linkkiä tallella. Mielenkiinnosta haluaisin lukea:)

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos!?
      Voi en ole ottanut ylös linkkejä, koska lukenut niitä ihan itseäni varten, mutta googlailemalla noista asioista niin kyllä löytynyt. Viime aikoina varsinkin tuosta synnytysasennosta ollut paljon kirjoittelua, olisiko ollut Ruotsi tai Norja missä ihan vastikään asiaa tutkittukin.. ja tuossa kirjassa mitä lainailin tekstissäni niin viitattu myös tutkimuksiin.

  14. Miia kirjoitti:

    Niin loistava kirjoitus! Mun mielestä sun toiveet ja ajatukset synnytykseen ei ole yhtään höpöhöpö -juttuja. Hyvä, että olet jaksanut ottaa selvää asioista ja tiedät mitä haluat.
    Itse en ollut tehnyt mitään suurempaa toivelistaa synnytystä varten kummallakaan kerralla. Ekalla kerralla synnytin kaksoset ilman kivunlievitystä, se meni hyvin ja olin tyytyväinen kokemukseeni. Tokallakin kerralla olisin halunnut synnyttää ilman kivunlievitystä, mutta asiat ei mennykään niin. Ihana kätilö osasi lukea mua ja ehdotti puudutusta. Itse en sitä olisi pyytänyt, mutta en kieltäytynytkään, olin niin kipeä. Loppujen lopuksi synnytys oli ihana ja täydellinen kokemus, parempi kuin osasin toivoakaan.
    Tsemppiä synnytykseen! <3

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos, oon kokenut asian niin isona ja kiehtovana että oon halunnut tietää asiasta paljon ?
      Hienoa, että sullakin ollut hyvät kokemukset ❤

  15. miltsu kirjoitti:

    mulla oli samoja kivunlievitystoiveita, mutta kummasto ajatus kylvystäkin oli kamala kun tärisi kivuissaan ja uhosin liikkuvani mahdollisimman pitkälle synnytyssalissa mutta muutama lopputunti meni sängyllä maatessa kaasua hönkiessä 😀 suosittelen puudutteista kohdunkaulan puudutetta, se oli erittäin positiivinen kokemus ja synnytys meni sen voimin läpi. näin jälkikäteen en muista että olisi sattunu yhtään sen laiton jälkeen. itse en epiduraaleja sun muita edes harkinnut ja onneksi en ottanut. kroppa tietää mitä tehdä kun ei sotke liiaksi lääkkeillä,näin mä koen. tsemppiä tulevaan 🙂

    • Outi Karita kirjoitti:

      Niinhän se on, että kaikki ennakkoon ajateltu ei välttämättä sitten synnytyksessä tunnukaan hyvältä ja pitää pitää mielessä että tilanteen mukaan ?
      Puudutteisiin jos tarve tulee niin tuo kohdunkaulanpuudute varmasti ensimmäisenä harkinnassa onkin vähän ”kevyempänä” vaihtoehtona. Hyvä kuulla että sulla siitä positiivinen kokemus ja kiva kun jaoit kokemustasi ?

  16. Liisa kirjoitti:

    Kiitos hyvästä postauksesta. Täällä 22v esikoistaan odottava tuleva äiti. Laskettuaika jouluaattona ja en ole vielä yhtään miettinyt synnytystä, mutta tästä sain paljon hyviä vinkkejä. Täytyykin alkaa miettimään omaa synnytystoivelistaa. Itseäni jännittää eniten se, että synnytys tapahtuu tanskassa ja kielimuuri tulee vaastaan kätilöiden kanssa. Joten listan teko ja siitä puhuminen kätilön kanssa etukäteen olisi varmasti hyvä asia.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiva kuulla, että koit postauksen hyödyllisenä! Ehdit vielä hyvin miettimään ?
      Pääseekö siellä tutustumaan synnytyssairaalaan? Hyvä ajatus kyllä jutella jonkun kätilön kanssa ja tuossa tilanteessahan voisi miettiä myös doulaa tai tukihenkilöä joka ymmärtää kumpaakin kieltä jos kokee kielimuurin hankalana… Tuli näin vain mieleen ?
      Tsemppiä odotusaikaan ❤

  17. JoJo kirjoitti:

    Heippa Outi! Ja tsemppiä tulevaan koitokseen. 🙂
    Minun lista oli aikalailla samanlainen kuin sinunkin, tosin olin alusta lähtien valmis myös lääkkeelliseen helpotukseen, koska tiedän kestäväni kipua huonosti. Varauduin siis mielikuvissani synnytyslistan mukaiseem aktiviseen synnytykseen. Mielessäni ei käynytkään varautua myös synnytyksen käynnistymiseen tai sektioon. Olisi pitänyt. Aina sitä vaan jaksaa positiivisesti ajatella, että ”ei koske minua”.:D Kun vauva ei halunnut tulla maailmaan spontaanisti, käynnistettiin synnytys ja varauduttiin vauvan koon takia myös sektioon. Käynnistäminen tarkoitti meidän ruuhkasairaalassa sitä, että ähkäsin supistusten kanssa yhden vuorokauden kolmen muun synnyttäjän kanssa samassa huoneessa. En ollut mitään sellaista ajatellut! Onneksi lopulta pääsin saliin, sain epiduraalin, nukuin, oksensin, pyörryin, ponnistin ja tulin äidiksi. Jälkikäteen ajatellen ainoastaan ponnistusvaihe toteutui toiveideni mukaan.
    Pointtini siis oli, että mielikuvaharjoittelu myös ei toivottujen juttujen osalta on kannattavaa!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos, että jaoit tarinasi!
      Aika hurjaa tuollainen ruuhkaisuus, täällä on nyt uusitut tilat, mutta toki ruuhka voi iskeä täälläkin…
      Oon jonkinverran lukenut myös sektio- ja käynnistystarinoita, kyllähän sitä toivoisi ettei ne koskisi itseä vaikkei niistäkään tarvi tulla yhtään sen huonompia synnytyskokemulsia, mutta täysin totta on sekin että niihinkin hyvä valmistautua ja myös siihen että asiat voivat mennä rajustikin… ?

  18. sanskii kirjoitti:

    Mulla oli ihan samat asiat toiveina ja kaikki täyttyi synnytyksessä ja sen jälkeen. Kokemus oli tosi voimaannuttava ja vieläkin 4kk jälkeenpäin, olen fiiliksissä synnytyksestä. Amme ja akupisteet oli itsellä parhaat ja ihana kätilö❤ Voimia synnytykseen❤

  19. Stindebinde kirjoitti:

    Oikea asenne vaikkakin siihen mitä on tulossa voi olla vaikea valmistautua koska itellä ainakin kivut oli sitä luokkaa että hoin miehelle vaan että mä en pysty tähän (=synnyttämään). Osas kuitenki rauhotella mua hyvin. Vuorokauden olin supistusten kanssa koyona, toisen sairaalassa. Kahteen vuorokauteen unta kaksi tuntia ( nämäkin epiduraalin vaikutuksen alaisena). Kipu oli luokkaa oksensin tasaisesti koska kipu oli niin jäätävä ennenkuin sain tarpeeksi douppia. Kokeilin kaikenlaisia synnytysasentoja mutta lopulta perinteinen ja imukupilla avustettuna toimi parhaiten, siinä vaiheessa mulle oli aivan sama kuhan tuli ulos.huh. Ei heti uudestaan!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Juu, eihän siihen pysty täysin valmistautumaan ja kun ei ikinä tiedä miten kaikki sujuu.
      Sulla on ollut rankempi kokemus, mutta hienoa että miehesi ollut ilmeisen hyvä tuki! Kiitos kun jaoit myös oman kokemuksesi ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *