Hae
Outi Karita

RV 33 – potra poika potkii

RV 33 oli hiljainen viikko kenties täällä blogin puolella, mutta muutoin ei suinkaan. Oli niin paljon kaikkea etten ehtinyt/jaksanut paljoakaan istua koneella. Tällä raskausviikolla on ollut neuvolakäyntiä, äippäpolilla käyntiä, yksityistä synnytysvalmennusta, ystäviä… Kipuiluakin on ollut sen verran, että vaikka päivässä tunnit olisi riittäneet koneellakin istumiseen niin on tarvinnut ottaa huileja muiden menojen jälkeen ja ennen sohvalla, siksi hiljaisuus. Mutta selittelyt sikseen ja otetaan käsittelyyn taas yksi eletty raskausviikko, rv 33.

rv 33
 

RV 33 kuulumisia viikon varrelta

Tosiaan viikkoon on kuulunut monenlaista. Kroppa on kipuillut toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän, riippuen paljolti siitä kuinka paljon olen ollut liikkeessä. Tiistaina kävin jäsenkorjaajalla ja sen jälkeen olikin taas rento olo kropassa. Kuitenkin loppuviikosta olin taas aikas kipuinen, liitoskivut yltyivät. Sunnuntai-illan pilates onneksi laukaisi kipuja ja rentoutti kroppaa. Vaikka kotonakin olin pyrkinyt tekemään kroppaa huoltavia juttuja, niin kyllä tuo ohjattu äitiyspilates toi isoimman helpotuksen.

Muutama huonosti nukuttu yö on tälläkin viikolla koettu, mutta olokin ollut noina päivinä levottomampi ja kroppa kipuisampi. Huomaan isompia hormooniheittelyjä kokevani tällä hetkellä ja ne aiheuttaa jos jonkinlaista tunnemylläkkää välillä. Onneksi tuo mun mies on niin ihana, että pystyy ihmeen hyvin suodattamaan näitä myllerryksiä ja halimaan sekä hellimään mua ekstrasti tuolloin. On silläkin paljon kestettävää välillä… 😀

rv 33
 

Neukkulääkärissä kävin alkuviikosta ja jatkettiin mun saikkua nyt äippälomaan asti. Kyllä mä jo sen tiesinkin, etten työkyinen enää vain ole. Se, että sai nyt saikun tuohon äippäloman alkuun asti toi kyllä helpotuksen tunnetta, ei tarvitse asiaa enää pohtia. Syyt nyt saikkuun oli supistelut ja liitoskivut. Viikolla kävin myös äippäpolilla kontrollissa ja kohdunkaulan tilanne oli onneksi vieläkin ihan hyvä, pehmennyt se on ja paikat ovat melko kypsät, mutta pituutta vielä hyvin ja kaula on myös edelleen kiinni. Sikäli voin jatkaa normaalia elämää siis.

Poitsuhan oli kasvanut viime kontrollista ihan sopivan määrän. Isokokoinen hän on, mutta ei mikään jättiläinen. Ei kipua yläkäyrän yli vaan aika samoilla linjoilla kun kuukausitakaperinkin, siinä keski- ja yläkäyrän keskivaiheilla. Vauvan koko on isohko, mutta vatsan SF mitta pienehkö, eikä sekään kuitenkaan mene alakäyrän ali. Niin kauan hyvä kun pysyy käyrien sisällä nämä mitat, näin lääkäri sanoi ja koki myös ettei uutta kontrollia tarvita enää. Jos nyt ennen viikon 35 täyttymistä paineen tunne ja supistukset lisääntyvät niin sitten voisin kuulemma soitella ä-polille ja tulla tsekkauttamaan tilannetta. 35 viikkoa sen takia rajana, että siihen asti annetaan kortisoonia vauvan keuhkojen kypsyttämiseen, jos riski ennenaikaiseen synnytykseen olisi havaittavissa.  Nyt kuitenkaan tällaista riskiä ei ollut havaittavissa ja hyvä niin.

Viikolla aloitettiin yksityinen synnytysvalmennus, Maailma navassa valmennuksessa. Ihan huippuhyvältä valmennukselta vaikuttaakin heti ensimmäisen kerran jälkeen. Kertoja on yhteensä neljä ennen synnytystä ja yksi sitten jälkeenpäin. Jokainen kerta on n. 2,5 tuntia pitkä, että paljon ehditään asioita käsittelemään ja ihan konkreettisesti kokeilemaankin esim. erilaisia kivuinlievityskeinoja. Kirjoittelen tästä valmennuksesta joskus sitten useamman kerran jälkeen paremmin tänne blogiin. Voin kuitenkin sanoa olevani vakuuttunut ja tyytyväinen päätökseen osallistua tällaiseenkin valmennukseen ja mies koki myös ensimmäisen kerran hyväksi ja hyödylliseksi. Ehkä höpöttelen tänään toisen kerran jälkeen jotain instassakin storyn puolella 😉

rv 33

RV 33 Tiitin kuulumiset

Tiiti myllertää aika paljon masussa, mutta on myös asettunut hyvin jo pää alaspäin. Oli jo silloin kuukausi sittenkin kontrolliultrassa ja nyt pään sanottiinkin olevan jo melko alhaalla lantiossa, että tuskin nyt enää kännäähtääkään. Viikonloppuna itsekin ihan tunsin missä kohtaa pää oli, aikas hurjaa. Oon monesti jalan ja pepun saanut käden alle kyllä ja jalkapohjasta melkeinpä voi välillä ottaa kiinnikin. Päätä en ole kuitenkaan noin selkeästi kädellä tuntenut aiemmin. Välillä tuntuu, että Tiiti yrittäisi siirtyä tuosta oikeasta kyljestä toiselle puolelle, ihan kuin välillä olisikin tuossa keskellä ja hakisi uutta paikkaa itselleen, varsinkin öisin näitä tuntemuksia. Vasen puolihan olisi synnytystä ajatellen parempi puoli lähteä lapsen tulemaan ja sen takia mm. nukkumista vasemmalla kyljellä suositellaan. Meillä on kyllä tähän asti Tiiti viihtynyt oikealla puolella, mutta saas nähdä kääntääkö itsensä vielä toiselle puolelle.

Liikkeet tuntuvat selkästi useita kertoja päivässä, videolle niitä on vaan vaikea saada, silloin Tiiti hiljenee. Myös isän lämmin käsi on usein rauhoittava. Meistä kummastakin on ihana tuntea Tiitin liikkeet, se on aivan mahtavaa! Hikka on alkanut myös tuntumaan, voisi sanoa päivittäin. Se on vähän hassu tunne, varsinkin kun pää toisaan on jo melko alhaalla.

Nyt kun rv 33 tuli täyteen ja startataan jo 34. raskausviikko niin vauva on keskimäärin 42 sentin mittainen päästä jalkoihin ja painaa viikon alussa n. 2,18 kg ja viikon lopussa n. 2,35 kg. Kröhöm… Meillä kontrolliultrassa saatiin viime keskiviikkona rv 32+3 painoarvioksi 2,3 kg eli n. 1,5 viikkoa edellä tuosta keskimääräisestä painosta 😀

rv 33

Tällä viikolla Maailma navassa -valmennus jatkuu ja on ihan perusneuvolakäyntikin terkkarilla. Viikonloppuna päästään juhlimaan ystävän häitä ja sitä ennen pyritäänkin ottamaan viikko rauhallisella tahdilla 🙂

Menoahan voi seurata myös instassa kuvien ja storyn muodossa 😉
@outikarita

Päivitän myös tämän viikon Fit Fashionin insta storya, joten tervetuloa sitäkin seuraamaan!
@fitfashionfi

Tsekkaa myös viime viikon kuulumispostaus ja sitä edelliset
RV 32 – nytkö ne yövalvomiset alkaa?

 

4 kommenttia

  1. Nimetön kirjoitti:

    Noita sun insta story höpötyksiä on kyllä huippuseurata! Itse suosittelen sellaista netflix sarjaa kuin jane the virgin!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Voi kun kiva kuulla, kiitos! 🙂
      Ja kiitos myös sarjasuosituksesta 🙂

  2. Nimetön kirjoitti:

    Pakko kommentoida, että kun lähes joka postauksessa puhut hormoneista, että se tosiaan kirjoitetaan hormoni eikä hormooni. Samoin kortisoni, ei kortisooni. Olen vähän kielioppinatsi.. Muut oikeinkirjoitusvirheesi ei niin pahasti häiritse, mutta nämä jotenkin hyppivät silmille joka postauksessa. Kiitos ihanasta ja positiivisesta blogista! Näet paljon vaivaa sen eteen ja pidät meidät lukijat tyytyväisinä, kun postaat niin usein ja todella mielenkiintoisista aiheista. Jatka samaan malliin!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Pahoittelut, tulee kirjoitettua paljolti puhekielen mukaisesti sanoja ihan huomaamatta 😉
      Kiva, että siellä kuitenkin viihdytään mun tekstien parissa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *