Hae
Outi Karita

Kun tissit vaan kasvaa ja ajatuksissa jo imetys

Imetys, siihen rintavarastuskin on alkanut täällä valmistua jo hyvissä ajoin. Kroppa muuttuu monessa suhteessa ja tissit sen kun kasvaa.

imetys

Liivikaupoilla

Mä joudin keväällä jo ensimmäistä kertaa liivikaupoille kun rintavarustus tosiaan alkoi aika nopsaan kasvamaan. Keväällä riitti että C75 koko vaihdettiin ympärismitaltaan vaan isompaan ja mukaan lähti kahdet liivit kokoa 80. Kyllä nuo nyt vielämenee, mutta on siitäkin taas jo kasvettu ja kaarituet alkaneet ahdistaa, masu kun alkaa niin ylhäältä mulla. En nyt kuitenkaan monia liivejä haluaisi tässä ostella jo raskausaikana, niin päädyin henkkamaukan halvempiin liiveihin ja nythän kooksi saikin jo valita D80, ohhoh… alkaa rintavarustus kuitenkin olemaan sitä luokkaa, että kunnon tuki on myös tärkeää ja välttämättä tän kokoisia liivejä tai ainakin tulevan varustukseni kokoisia liivejä ei tukevia ihan erurolla-kahdella saa. Nyt toistaiseksi saa kyllä kelvata nuo halvemmat ja välillä menee ne kaarituellisetkin mitkä vielä just ja just mahtuu 😀

imetys

Turussa kun käytiin heinäkuussa, niin käytiin OzBaby liikkessä ja sieltähän löytyy paljon ihanaa äitiysvaatettakin. Liivejä siellä hiplailin ja päätin ostaa valmiiksi jo yhdet liivit kunnon panostuksella ja kasvuvaralla. Mukaan lähti E80 kokoa olevat liivit ja kyllä päivittelin kun liikkeestä ulos lähdettiin, että enpä olisi uskonut joskus ostavani näin isoja liivejä. Oikeastaan liivit piti pistää tilaukseen, koska koot loppui E75 sillä hetkellä noiden liivien hyllypaikalla. Hyvällä palvelulla ne kuitenkin tilattiin tulemaan mulle kotiin. Liiveissä on tosiaan kasvuvaraa, mutta ne tuntuvat silti jo nytkin hyviltä päällä, tukevilta. Saavat kuitenkin jäädä odottamaan vielä isompia aikoja. Onpahan ainakin ajoissa ostettu ja toivon kyllä että nuo riittäisivät mulla sitten kun imetyksen aika on. Tiedän, että maidon noustessa rinnat saattavat olla hyvinkin paljon isommat mihin sitten tasaantuvat, mutta uskon kyllä, että näille liiveille on myös vaiheensa.

imetys

Imetys – aionko imettää?

Tuon kysymyksen olen kuullut pariin kertaan ja olen jotenkin ollut ihmeissäni, että mitä tässä nyt tarkoitetaan. Tottakai imetys mulla olisi ajatuksissa ja suunnitelmissa. Näin ei kuitenkaan kaikilla ole, ei edes suunnitelmissa. Tiedän astuvani nyt aiheeseen, joka nostaa ajatuksia, mielipiteitä ja vahvoja tunnereaktioita. Jos siis jätät kommenttia, niin jätäthän sen asiallisesti! Itsellänikin on ehkä jyrkkiäkin mielipiteitä asiasta, ainakin vahvoja enkä ole varmastikaan kaikkien kanssa samaa mieltä, tarkoitukseni ei ole miellyttää, eikä käännyttää vaan kertoa vain omat ajatukseni. En halua sanomisillani loukata tai tuomita, jokainen tekee omat valintansa ja toisaalta jos loukkaantuu niin loukkaantuu omasta valinnastaan ja siitä ettei ehkä ole vielä sinut päätöksensä ja ajatuksensa kanssa.

Imetys on mulle jotenkin itsestäänselvä asia, se on luonnollista. Toivon todellakin, että imetys tulisi minulla onnistumaan ja uskon, että tuleekin. Tähän varmasti auttaa sekin, että käy ajatustyötä sekä selvitystyötä valmiiksi hieman. Mulla alkoi jo hyvin ajoissa toisesta rinnasta tulemaan välillä tippaa ja nyt tulee jo isompaakin tippaa, ehkä se on hyvä merkki. Tiedostan myös ettei imetys tule olemaan välttämättä helppoa, se voi alkuun olla hyvinkin vaikeaa ja kivuliasta, apuakin on kuietnkin saatavilla. Rasvailen nyt jo rintojani ahkerasti senkin takia, että mulla on kuiva iho ja ne saattavat vaatia enemmän hoitoa sitten imetysvaiheessakin. Tiedostan myös että usein imetykseen kuuluu erilaisia kausia, tiheän imun kausia ja rintaraivareita. Jonkun verran tiedän, mutta en silti tiedä paljoakaan, senkin myönnän, sillä enhän ole vielä koskaan imettänyt. En siis todella voi tietää millaista imetys sitten todellisuudessa on omalla kohdallanikaan.

 

Haluan tarjota lapselleni parasta mahdollista ravintoa ja fakta on se, että se on äidinmaito. Kuitenkaan en sano, etteikö ilman äidinmaitoakin pärjäisi ja kasvaisi ihan hyviä ja terveitä lapsia, tätä ei pidä tulkita niin. En vielä tiedä kuinka kauan on ajatuksissani imettää, mutta sen tiedän, että haluan imettää! Olen jo nyt liittynyt Imetyksen tuki facebook ryhmään ja sieltä saa jo etukäteen paljon hyviä ajatuksia ja vinkkejä. Kuten kirjoitin tuossa ylempänä, tässäkään asiassa ei valmistautuminen ajatus- ja tietotasolla ole varmastikaan haitaksi!

Jokainen tekee omat valintansa ja kaikilla se ei ole edes siitä omasta valinnasta kiinni. On täysin ymmärrettäviä syitä, miksi ei imeteä, kuten maitoa ei tule, sairaudet/lääkitykset, traumat… Olen myös pahoillani niiden puolesta, jotka haluaisivat kovasti, mutta syystä tai toisesta se ei onnistu tai ole mahdollista, se ei varmasti ole helppo asia hyväksyä aina. On kuitenkin myös syitä, joita minä en henkilökohtaisesti ymmärrä, kuten alunalkaen jo päätös ettei tule imettämään, koska se ei ole oma juttu eikä itse vaan halua tai että lopettaa näistä syistä. En myöskään pysty ymmärtämään ulkonäköaspektia tässä. Tissit on kuitenkin biologian kannalta meillä naisilla imetystä varten ja ne joka tapauksessa muutavat muotoaan raskauden ja ihan ikääntymisenkin kautta. Ihan kuin imettämättömyydestä olisi tullut joillekin myös jokin trendi, jota puolustellaan omalla oikeudellaan valita. Tiedän että tuo saataa särhtää jonkun korvaan ja kuulostaa syyllistävältä, mutta tällaistakin olen huomannut enkä tarkoita että kaikki imettämättä jättävät näin ajattelisi. Mietin vain tässä kohtaa äidin oikeus versus lapsen oikeus…

Tiedän ja hyväksyn ettei kaikki ajattele kanssani samoin ja vaikka en ymmärrä välttämättä heidän valintaansa niin en tuomitse heitä todellakaan huonoina äiteinä, ajattelemme vaan tästä asiasta eri tavoin.

Miten sä ajattelet imetyksestä ja millaisia kokemuksia sulla on?

imetys

Loppukevennykseksi

Mulla ennen raskautta oli mun mielestä just sopivan kokoiset rinnat ja kivan mallisetkin, terhakat. Nyt kun ne on kasvaneet niin onhan ne jo malliltaankin erilaiset, mutta ei se haittaa mua! Erään ystäväni lapsi oli joskus äidilleen tokaissut saunassa, haluavansa samanlaiset piiiiitkät tissit kuin äidillään <3

Imetysviikko

Tällä viikolla vietetään itseasiassa kansainvälistä imetysviikkoa. Kuvien pallokuvioiset Anita -imetysliivit ja Doomoo -imetystyyny ovat ostettu OzBabylta ja siellä taisi olla alennuksessakin ne tällä viikolla, näin muistaisin sähköpostiini tulleesta uutiskirjeestä. OzBabylla on siis kivijalkamyymälä Turussa, mutta myös nettikauppa. Vaikka imetysliivit jäävät vielä vähäksi aikaa odottamaan lisäkasvua, niin imetystyyny on jo ahkerassa käytössä. Se on nimittäin todella hyvä unikaveri näin raskaana ollessa ja tuo Doomoon tyyny on ihan huippuihana ja hyvä! Äitiysfyssärinikin sanoi Doomoita parhaiksi imetystyynyiksi ja nimenomaan näitä isompia!

https://www.ozbaby.fi/

imetys
 

30 kommenttia

  1. Minttu kirjoitti:

    On aina ihanaa lukea sun kirjoituksia, niissä on mun makuun sitä aitoutta ja maalaisjärkeä 😀 Monissa kuvissa sun loistava hymy kertoo onnellisuudesta, elämä hymyilee just nyt, pidä se <3

  2. Miia kirjoitti:

    Hyvä postaus! Tosi hyviä ajatuksia imetyksestä!
    Esikoisten (tuplat) vauva-aikana en juurikaan ajatellut imetystä, tottakai halusin imettää ja näin paljon vaivaa sen eteen, et se onnistuu. Mut muutamien kk:n kuluttua se ei onnistunutkaan enkä osannut/tiennyt hakea apua. Ja sit lopetin ja olin iloinen päätöksestäni enkä harmitellut sitä yhtään. Myöhemmin asia rupesi harmittamaan ja päätin, et jos joskus vielä lapsen saan, niin teen kaikkeni, et imetys onnistuu. Nyt kuopus on 8kk ja imetys sujunut erittäin hyvin alusta asti. Ja se on maailman ihaninta!! ?
    Haluan vielä sanoa, et kannattaa kokeilla imetystä, niin kuin varmasti aiotkin, ja jos jotain ongelmia tulee, nii kannattaa hakea apua. Toivottavasti miehesi tukee sinua imetyksen kanssa, se on tärkeää.
    Niin ja ihania kuvia sinusta, varsinkin tuo toiseksi viimeinen, jossa näkyy masukin, niin kaunis kuva!

    • Outi Karita kirjoitti:

      No mutta wau,kaksi hyvin erilaista imetyskokemusta ja todella hienoa, että toisen kanssa sitten jo on onnistunut paremmin.
      Meille kummallekin imetys on itsestäänselvä asia ja toivottavasti se tosiaan tulee onnistumaan! 🙂
      Ja kiitos <3

  3. Salla kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kanssasi imetyksestä- toki nimenomaan se on jokaisen henk.koht. mutta todella luonnollinen asia! Imetykseen kuuluu eri vaiheita, eikä niissä kannata heti luovuttaa(vrt.maidon tulo tuntuu loppuvan/ tiheän imun kausi). Itse olen imettänyt kaksi lasta varsin ongelmattomasti( koen, että haasteet kuuluvat imetykseen, menevät ohi). Imetys on ollut helppo ja halpa tapa ruokkia lasta, kokea läheisyyttä jotain mainitakseni.
    Imetykseen kannattaa suhtautua rennosti ja odottaa mitä tuleman pitää! Myös apua ja tukea on saatavilla tarvittaessa. Jos haasteet seuraavat toisiaan ja tuntuu, ettei imetys luonnistu ollenkaan, onneksi se ei ainut lapsen ruokintamahdollisuus! Itse kannatan vahvasti imetystä, mutten myöskään missään nimessä koe pulloruokintaa huonoksi vaihtoehdoksi.
    Nyt odotan 3:tta lasta, ja imetys on tavoitteena toki tälläkin kertaa. Aiemmin olen aluksi lypsänyt maitoa pakkaseen, maitoa on tullut etenkin aluksi todella runsaasti ja luovutus on hankalaa maaseudulla. Vauva on sitten saanut tarv. pullosta ja hörpyyttäen äidinmaitoa, jos olen piipahtanut jossain. Olen täysimetyksestä huolimatta käynyt varsin nopeasti synnytyksen jälkeen mm.kuntosalilla tai kaupassa, eli ollut pois vauvan luota 1,5-2h.
    Herkkiä asioita kaikki. Mutta miksei niin luonnollista asiaa kuin imetys voisikin pitää oikeana vaihtoehtona!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Hei Salla!
      Todella hyvä kommentti ja paljon samoja ajatuksia kuin minulla vaikken ole vielä imetystaivalta päässyt aloittamaan ja kokeilemaan.
      Ihanaa odotusaikaa sinulle! 🙂

  4. taika kirjoitti:

    Mä olin ennen vauvaa sitä mieltä et voin kokeilla imetystä ja jos se ei onnistu ja tuottaa vaan harmia niin sitten en väkisin yritä. Mulla on silarit.
    Sitten tuli vauva, tosi pienikokoinen, joka ei ekoina viikkoina oikeen eds jaksanu imee vaan piti sen takii antaa pullosta korviketta et saatais kasvamaan ja voimistumaan. Mutta siinä kun maitoo mulle kertyi hurjasti, pumppasin aluks sitä ja juotin pullosta. Sitten keksin et pumppaan ja lämmitän lämpöpusseilla maidon herumaan ja koitan sit imettää. Se lähti onnistuu.
    Sitten korvikesekoilujen ja pumppailujen jälkeen musta on niinku vahingossa tullut ihan täysimettäjä. Nyt on puoli vuotta jo täysimetyksellä ollu paitsi tietty nyt kiinteet lisätty mukaan.
    Uskon et itelläni toimi se etten oikeen miettiny asiaa ja stressannu sitä. Ja silareistaki mietin et laitetaan sit joskus ne uusiks jos tulee kapseloitumista. Niin kaikkien alkuhankaluuksien jälkeen se vaan rupes toimii tosi hyvin. Maitoo tulee niin paljon ku vauva sitä tilaa.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Wau, mikä kokemus, kiitos että jaoit tämän!
      Ja ihania imetyshetkiä! 🙂

  5. Susan kirjoitti:

    Ihania ja hyviä mietteitä taas! Kannustan imettämään, aikaa ja paikkaa katsomatta ❤️. Itselläni imetys ei onnistunut, en saanut päätä hommaan mitenkään mukaan vaikka maitoa kyllä tuli. Inhosin koko hommaa niin paljon että rupesin inhoamaan vauvaani. Siksi mulle oli parasta lopettaa ja siitä alkoi rakkaustarina ❤️. Mutta peukku mulle, kuitenkin jaksoin 2,5kk imettää vaikka nuppi meinasi seota ??. Varmaan tuo imetysinhokin on yksi syy, miksi emme halua kokea pikkuvauva-aikaa uudestaan ja ollaan päädytty pitämään Aura ainokaisena. Kumpikaan meistä ei mieheni kanssa halua kokea sitä tuskaa ja painostusta uudelleen.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Harmillista, että koit imetyksen ikävänä, mutta hyvä kuitenkin, että olet ilmeisen sinut asian kanssa 🙂 ja Aura vaikuttaa niin reippalta tytöltä vaikken ole livenä nähnytkään vielä 🙂

  6. Eve kirjoitti:

    Hyviä ajatuksia! Minusta imetysasioita on hyvä lueskella jo raskausaikana ja sairaalassa pyytää apua oikeaan imuotteeseen ja asentoihin. Jos et vielä ole liittynyt imetyksentuen facebook ryhmään, niin suosittelen. Just tässä parhaillaankin imetän kuopustani 1v 7kk

    • Outi Karita kirjoitti:

      Itseä ainakin kiinnostaa ottaa näistä asioista selvää ja olen juu liittynyt jo noihin imetyksen tuki ryhmiin, sekä omanalueen, että sitten isompaan ryhmään 🙂

  7. Asta kirjoitti:

    Realistista pohdintaa sinulla imetyksestä.:) Itse imetin vauvaamme viime vappuun saakka, jolloin tuli täyteen 15 kk imetystä, josta 5 kk täysimetystä.
    Meidän imetystaival oli suht helppo, alussa toki rinnat olivat hieman arat uuden tehtävän alussa.:)
    Jos yhden vinkin imetyksen aloittamiseen saisin antaa, niin se olisi ihokontakti. Näin synnytysvuodeosastolla monia äitejä työntelemässä vauvojaan niissä sairaalan pikkusängyissä. Meidän vauva oli omassa sängyssään ehkä yhden kerran.:) Tyttö kun halusi olla koko ajan rinnalla. Ja minä annoin hänen olla siinä. Hän asui siinä käytännössä kaksi ensimmäistä elinvuorokauttaan. Välillä meinasi jo usko loppua maidon riittävyyteen, mutta ihana kätilö tsemppasi minua jatkamaan. Uskonkin tämän alun tiiviin rinnallaolemisen auttaneen meidän imetystaipaleen hyvään alkuun, eikä lisämaitoja tarvittu.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Hei Asta!
      Kiitos oman kokemuksesi jakamisesta ensinnäkin ja hyvä vinkki tuo ihokontakti!
      Varmasti se on aluksi opettelemista ja totuttelemista, mutta ihana kuulla että sielläkin lähti hyvin käyntiinja jatkui onnistuneesti! 🙂

  8. Hyvääitisiltikin kirjoitti:

    Itse kuulun niihin jotka eivät halunneet imettää. Imetin vain ensimmäiset päivät vasta-aineiden vuoksi. Seurasin imetyskeskustelua usealla sivulla ennen synnytystä ja yksinkertaisesti minusta on kamalaa että tästä asiasta tapellaan. Eliniän odote on 80-vuoden paikkeilla ja ensimmäisen puolen vuoden ruoan vuoksi pahoitetaan monen mieli. Näin yksinkertaisesti imettäjät niin vihamielisinä että viimeinenkin into imettämiseen lähti. En myöskään nähnyt mitään syytä imettää kun neuvola ja lääkäritkin kannustivat pulloruokintaan. Monen kuukauden etsinnän jälkeen en myöskään löytänyt ristiriidatonta tietoa imetyksen paremmuudesta. Mielestäni molemmat vaihtoehdot ovat yhtä hyviä. Osaltaan voi vaikuttaa myös, etten itse ole koskaan nähnyt kenenkään imettävän joten pulloruokinta tuntui itselle luonnollisemmalta. Tuntui että lause ”äidinmaito on parasta ravintoa” on vain lause jota täytyy varmuuden vuoksi hokea.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Aivan varmasti olet hyvä äiti siltikin, kuten nimimerkkisi kertookin 🙂 <3
      Se on ikävää, ettei asiasta voida asiallisesti keskustella ja hyväksyä toisten päätöksiä vaikka itse toimittaisi eri tavalla. Kannustaminen on eri asia kuin tuomitseminen, se kaikkien imetyksenkin puolesta puhujien kannattaisi muistaa ja suuri osanäin varmasti toimiikin, mutta aina on milipidejyrkempiä ihmisiä…

  9. Sussu kirjoitti:

    Ihania kuvia mammasta ja ihana imetystyyny ☺ Ja ihana hulvaton kommentti lapselta äitinsä rinnoista, nauroin ääneen!?
    Mahtavaa, että sinulla on halua imettää ja selkeästi oot alkanut valmistautumaan siihen ja sinulla tuntuu olevan uskoa itseesi. Se on hyvä lähtökohta imetykselle ☺ Ei kuitenkaan kannata tehdä imetyksestä tavallaan liian suurta asiaa, vaan yrittää ottaa rennosti. Itselläni imetys kaatui varmasti hieman osittain kamalaan stressiin, kun halusin väen vängällä saada imetyksen onnistumaan.
    Minulla oli jo raskausaikana koko ajan paidat märkinä, mutta siitä huolimatta, kun vauva syntyikin yllättäen sektiolla, maito ei noussut sitten millään. Synnärillä oli käytössä lisämaidot, vasta viikko synnytyksestä maito alkoi nousta. Kaiken lisäksi vauvalla ilmeni sairaus, joka vaikutti imetykseen. Päästiin siitä huolinatta täysimetykselle ja pari kuukautta meni hyvin. Sitten alkoikin sairastelukierre, meni kuukausi todella rankan taudin kourissa minulla ja vauvalla. Vauva lakkasi syömästä rintaa sairauden alettua. Pumppalin ylläpitääkseni maidontuotantoa. Kun olimme vihdoin terveitä, vauva alkoi taas syödä rintaa. Oma sairasteluni ja vauvan rintalakko olivat kuitenkin sen verran rokottaneet maidontuotantoa, että jäimme osittaisimetykselle. Seuraavaksi olikin edessä rintaraivarit, niiistä selvittiin. Tiedostin kuitenkin, ettei meillä ole enää mahdollisuuksia täysimetykselle, koska nytkin imetyksen rinnalla pumppailin kuin hullu ja kokeilin kaiikki keinot maidon määränn lisäämiseen, mutta se ei onnistunut. Lopullisesti lopetimme osittaisimetyksen vauvan ollessa puolivuotias. Vauvalle tuli 5kk hampaat ja siitä tuohon puoleen vuoteen asti imetys oli yhtä raivoamista. Pumppailin otsa hiessä ja yritin saada vauvaa rinnalle, mutta homma alkoi mennä jo ihan hulluksi ja oli vaan pakko myöntää oma väsymykseni ja etten enää nauttinut äitiydestä ja hetkistä vauvani kanssa. Siirryttiin kokonaan korvikkeelle ja tällä hetkellä koko perhe on tyytyväinen ja onnellinen ❤ Hassua on myös se, että sairasteltiin koko imetysaika, vaikka äidinmaidon pitäisi suojata paremmin,korvikkeella vauva on ollut terve koko ajan☺
    Vaikka koin tavallaan aika kovan imetyspettymyksen, olen silti todella ylpeä 2kk täysimetyksestä + 4kk osittaisimetyksestä. Polku oli niin rankka, ihme että selvittiin edes noin pitkälle. Imetyksellä oli periaatteessa kaikki edellytykset onnistua aluksi, mutta mitäpä sille voi jos lapsen synnynnäinen sairaus ja alkuajan sairastelut saivat imetyksen epäonnistumaan. Oma stressaaminen asiasta ei myöskään todellakaan auttanut asiaa..
    Toivon todella paljon tsemppiä imetysasioiden kanssa ja toivotaan, ettette te kohtaa tällaisia vaikeuksia ☺ Tulet myös huomaamaan, että kaikilla on mielipide siitä, miten ja mitä sinun vauvasi tulisi syödä. Älä anna sen vaikuttaa liikaa, vaan tee niinkuin itse näet parhaaksi ☺ Sinä tunnet vauvasi parhaiten! Voimia myös, jos joudut kohtaamaan imetyspettymyksen. Toivottavasti et. ❤

    • Susan kirjoitti:

      Pakko myös kommentoida että meillä loppui kaikki mahavaivat kun siirryttiin korvikkeeseen! Vaikka olin kovalla imetusdieetillä, jokin otti silti vauvan vatsan päälle ?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Voi kiitos ja lasten ajatukset tosiaan on niin ihania ja hauskojakin 😀 <3
      Sun ei kannata silti olla pettynyt mun mielestä, toki se harmittaa varmasti ettei imetys onnistu niinkuin haluaisi, mutta teilläkin on ollutselkeät syyt ja siitä huolimatta sitkeys yrittää ja myös tuo, että täysimetystä ja osittaista imetystä on kuitenkin ollut kaikista vaikeuksista huolimatta on hatun noston arvoista! Kokemuksesi ei kuulosta lainkaan helpolta ja kiitos, että jaoit sen! 🙂
      Itse vähän pelkäänkin, että alan stressaamaan, mikäli ei ota onnistuakseen, mutta yritän valmistautua siihenkin ajatustasolla ettei se ole helppoa välttämättä. Valmistautuuminenkun jonkin verran ainakin auttaa mahdolliseen stressiinkin…
      Kiitos <3 🙂

  10. Auris kirjoitti:

    Hyvää pohdintaa. Hyvin paljon sun kanssa samoja ajatuksia 🙂 käsillä oleva imetystaival alkoi 1v ja 2kk sitten ja vielä jatkuu. Itestä tuntuu että tärkeintä imetyksessä on itseluottamus ja luottamus siihen että asioille on ratkaisu kun niihin hakee apua ja miehen ja läheisimpien tuki. Tuntuu et sun ajattelumalli on just tää, niin uskon ja toivon et teidän tuleva imetystaival on ihana erilaisine vaihtuneen! <3 ystäväni suosittelee luettavaksi jopa ennen imetystä tai alkuaikoina kirjaa Imetyksen aika. Itse en ole lukenut, mutta kuullut osia, ja vaikuttaa hyvältä.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos Aurinja laitanpa tuon kirjan ylös seuraavaa kirjastoreissua varten! 🙂
      Ihanan positiivinen ajattelutapa huokuu sun kommentistasi <3

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos Auris ja laitanpa tuon kirjan ylös seuraavaa kirjastoreissua varten! 🙂
      Ihanan positiivinen ajattelutapa huokuu sun kommentistasi <3

  11. Saija Lahtinen kirjoitti:

    Äidinmaidonjuonnin on todettu vähentävän sairastuvuutta diabetekseen. Siksi olen molempien lasteni kanssa tehnyt kaikkeni imetyksen onnistumiseksi. Syytä ei ole saatu selville mutta epäillään paremman vastustuskyvyn tuomaa suojaa tautia laukaiseville infektiotartunnoille. Sairaalassa jo ennen sektiota sain neuvoteltua luvan puudutusaineettoman ensimaidon lypsämiseen, sillä vauvani kesti hyvin supistuksia.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Monia tutkimuksia taitaa olla äidinmaidon puolesta ja itsekin koen sen tärkeäksi 🙂
      Myönnettävä tosin on, etten ole sen enempää perehtynyt tutkimuksiin, mutta jokin syyhän sillekin on, että meillä naisilla maitorauhaset ovat, jotka sitä maitoa tuottavat lapsen synnyttyä 🙂

  12. sara kirjoitti:

    Mulla on tosi neutraalit ja lähinnä nyt positiivisetkin ajatukset imetyksen suhteen. Imetän, jos se onnistuu ja jos saan tukea jos ei meinaa onnistua. En usko, että alan tappelemaan tuesta ja asiasta viimeiseen asti.. Imetyksen tukiryhmään en jostain syystä halua liittyä, koska sielä tuntuu olevan se ilmapiiri (ymmärrettävää kyllä!) että imetys on ainoa oikea vaihtoehto vaikka mikä olisi.. En tiedä, toivottavasti olen väärässä. 🙂 Haluaisin todella, että imetys onnistuisi. 🙂 Ja toivon, että neuvolasta saa tarvittavan tuen. Mutta toivon myös, etten ahdistu ja koe painostusta jos yksinkertaisesti ei mitenkään päin onnistu imetys ja jos se alkaa varjostamaan muuta elämää ja vauva-arkea negatiivisella tavalla.
    Mua on äiti imettänyt muutaman kuukauden ja olen ollut jopa terveempi lapsena kuin tuttavapiirien lapset keitä on imetetty. Että aina se ei mene niin, että se 1 vuosi imetystä pelastaisi kaikelta allergioilta yms. Kärjistetysti sanoen. Se on erittäin hyvä vaihtoehto niille keille se sopii! 🙂 Ja siitä tuskin mitään haittoja ainakaan on. Ite en koskaan tuomitsisi ketään myöskään, joka ei pysty jostain syystä imettämään. Nykyään on todella hyviä korvikkeitakin. Ja läheisyyttä saa muutenkin kuin imettämällä <3 Onneksi! Mulla on ainakin loistava suhde äitiini vaikka imettänyt "vain" muutaman kuukauden. 😀

    • Outi Karita kirjoitti:

      Ihanan rennot ja positiiviset ajatukset sun kommentista huokuukin, uskon, että tuo ajatustapa auttaa sua imetystaipaleella ja toivottavasti onnistuu jos niin haluat 🙂
      En osaa sanoa, millaisen tuen neuvolasta saa, sekin varmasti vaihtelee paljon. Mä koen tuon meidän oman alueen, Porin seudun imetyksentukiryhmän hyvin positiivisen ja kannustavan oloisena ja usein pienemmät ryhmät ovatkin ns. helpompia.
      seillä ilmeisesti myös pikkuista odotellaan maailmaan, joten onnea odotusaikaan ja tulevaisuushan se näyttää miten sitten kaikki tulee menemään ja etenemään 🙂 <3

  13. Jen kirjoitti:

    Mulla kävi taas niinpäin että esikoisen kanssa imetys onnistui alkutaisteluiden jälkeen. Esikko oli sellainen vähän-mutta-usein-syöjä eli 5min kerrallaan mutta kerran tunnissa. Yöheräilyt oli rankkoja ekan vuoden, mutta imetys taas helppo tapa syöttää vauva, kun aina pääsee johonkin vähän syrjään imettämään eikä tarvitse etsiä mikroja ja lastenhoitohuoneita.
    Kakkosen kohdalla halu oli imettää, mutta se ei jostain syystä millään onnistunut. Maito nousi kyllä, mutta ilmeisesti ei tarpeeksi kun vauva oli jatkuvasti nälkäinen silti. Itselle tuli hirveä stressi asiasta juurikin sen ulkopuolisen painostuksen (sukulaiset, neuvola, lääkäri) takia ja 2kk jälkeen päätin etten enää jaksa ja luovutin. Oma olo keveni heti, vaikka se korvikkeilla pelaaminen olikin ärsyttävää imetyksen helppouteen verrattuna. Tosin tulipahan opittua että samalla tavalls kahvilassa korvikkeen saa annettua kun pyytää mukillisen kuumaa vettä ja upottaa pullon siihen, lämpenee ilman mikroa ja voi itse vslvoa ettei tule liian kuumaa.
    Korvikkeen isoin etu tuli siitä, että vauva nukkui täydet yöt joka oli ihana kokemus esikkoon verrattuna.
    Asioilla on siis puolensa ja tärkeintä on kuitenkin keskittyä asioiden positiivisiin puoliin eikä jäädä vellomaan epäonnistumisissa.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Hei Jen ja kiitos kokemustesi jakamisesta!
      Kaksi hyvin erilaista imetystaivalta, mutta ihanaa, että keskityt asioiden positiivisiin puoliin, niinjuuri pitääkin tehdä, kaikki on silloin helpompaa itselleenkin! 🙂 <3
      Hyvä vinkki muuten tuo pullon lämmittäminen kahvilassa!

  14. Sari kirjoitti:

    Mä ajattelin koko raskausajan kanssa ihan samalla tavalla kuin sä, että ilman muuta mä imetän lastani. Ihmettelin kyllä kanssa, että miks sitä kysellään.. Mutta kai se on just toi nykyaikana vallalla oleva äidin oikeus siihen ja tähän, ja lapsen hyvä jää sillon siinä vähän kakkoseks.. Mun äiti on aina puhunut, kuinka se on imettänyt meitä kaikkia neljää vähintään reilun vuoden ja sillä imetys on ollut sitä että laittaa tissin suuhun eikä siinä oo mitään muuta ihmeellistä tai hankalaa. No niinpä sitten kun oma lapsi syntyi, tein just niinkun äiti oli aina sanonut, ja mitään vaikeaa tai hankalaa siinä asiassa ei kertaakaan ollut. Tietysti asiaan kuuluvat rintaraivarit yms oli meilläkin, mutta kertaakaan en ajatellut, että voi mun maito ei varmaan riitä, kun lapsi itkee tai muita näitä perinteisiä ajatuksia, mihin monen imetys tyssää. Täysimetin molempia sen 6 kk ja sitten kokonaan lopetin kun molemmat oli himpan verran yhden vuoden päälle. Uskoisin siis, että jo tuo sun hieno asenne onkin se, millä säkin onnistut imetyksessäsi! Ei muuta kun tsemppiä tulevaan! P. S. Tosiaan se, mitä niistä tisseistä jää imetyksien jälkeen jäljelle, onkin sitten taas ihan eri juttu.. 😀

    • Outi Karita kirjoitti:

      Hienoa kuulla, ettäs ulla on noin hyvin onnistunut. Joillakinhan se saattaa ollaoikeastikin vaikeaa, mutta tosiaan ei välttämättä ja asennekin ratkaisee paljon ja minkä sitten kokee mitenkin myös 🙂
      Ennen raskautta olleet tissithän nyt jokatapauksessa on menetetty, saas nähdä millaisiksi sitten joskus palautuvat 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *