Hae
Outi Karita

En ole sairaana vaan olen raskaana

Vaikka tässä sairauslomalla ollaan niin en ole sairaana, olen raskaana. Näin neuvolastakin mua muistutettiin. Joskus se raskaus kuitenkin vie saikulle niin kun se on mut nyt vienyt ja ainakin tämän viikon ajaksi. Toivottavasti pian helppaa. Tosiaan RV 22 kuulumispostauksessa jo kerroinkin tarkemmin, mistä on kyse, joten sieltä voi tarkemmin lukea. Nyt lyhykäisesti, mulla on ”kasvukipuja” sekä päälle jäävää supistusta.

Liikkumista ja kaikkea fyysistä on nyt tarvinnut rajoittaa reilulla kädellä, kuitenkaan vuodelepoon ei tässä olla sentään jouduttu vaan liikkua voin ja on suotavaakin niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Liike on kuitenkin lääke, nyt vaan tarvii tunnustella millainen liike ja missä määrin. Kovin paljoa ei ole tällä hetkellä liikeessä varsinkaan yhtäjaksoisesti pystynyt olemaan eikä kokonaisuudessakaan päivän aikana, kun paineen tunne alavatsalla ja vihlonta myös tuolla alhaalla alkaa nopeasti pahenemaan. Viikonloppuna nää tuntemukset meni vaan jo niin pahoiksi että vei melkein liikkumattomaksi.

Sitä tässä miettii, että mitä saan nyt saikulla tehdä. Pystyn jonkun verran kuitenkin liikkumaan, niin tarviiko mun jäädä kotiin neljän seinän sisälle. Kotona kyllä olen kotipuuhaillut hyvin pienissä hetkissä ja sitten kunnon taukoa useasti. Päivittäin olen tehnyt pientä kropan venyttelyä, availua ja jumppaa, joka myös voisi auttaa näihin vaivoihin. Tänään oli kuitenkin ihan huippua kun kävin lounastreffeillä ennen neuvolalääkäriä. Kyllä teki hyvää päästä pois kotoa ja saada seuraa ihan face to face, kiitos siitä kälylleni Maaritille 🙂

Tää elohiiri on kuitenkin tottunut liikkumaan ja touhottamaan, nytkin energiaa riittäis, mutta kroppa ei nyt vain ole samaa mieltä. Oon myös hirveen sosiaalinen ja kaipaan muutakin kuin kotoilua ja miksen voisi muutakin tehdä vaikka liikkumista on rajoitettava ja otettava enemmän levon kannalta. Vaikka viihdynkin kotonakin, kirjoja lukien sekä Netflixiä katsellen niin kyllä sitä kaipaa vähän muutakin. Riku on saanut osansa tästä kotoilusta jo aika nopsaan. Eilen ei saanut töistä palattuuaan hetken rauhaa, kun mulla oli kova tarve höpöttää kaikki mietteet ja vauvatavaraostossuunnitelmat ja ja ja…. 😀

Mulla ei ole tarttuvaa tautia, ei sairautta joka estäisi kahvilassa istumisen, ystävien treffaamisen. Miksi mun pitäisi maksimoida kurjuus makaamalla sohvalla päivät pitkät?

Olen siis raskaana, en sairaana!

3 kommenttia

  1. Tm kirjoitti:

    Oma oikeastaan ainoa todellinen ”raskausvaiva” on ollut tuo kiristävä tunne alavatsalla ja kyljissä viikolta 20 eteenpäin. Luulen, että osittain vatsalihakset taistelevat vielä elämästään ja kerta kaikkiaan kramppaavat pitkien päivien jälkeen. Mieheni on fysioterapeutti ja ehdotti josko kinesioteipillä teipattaisiin maha ja siitä on ollut MIELETÖN apu. Pidän teippejä yleensä 4 päivää jonka jälkeen iholle annetaan pari päivää taukoa, vahvin venytys ja teippaus on alavatsalla ja sieltä nostetaan kohti kylkiä. Varmasti napakka tukivyökin auttaisi, mutta tässä on muutenkin aika topattu olo keskivartalossa, olen kokenut teipit mukavammaksi vaihtoehdoksi 🙂 Tsemppiä odotukseen!

    • Outi Karita kirjoitti:

      Heippa!
      Hienoa, että olet saanut teippauksista avun. Kannattaa myös muistaa riittävä vedenjuonti, jos on vatsa- tai kohtulihaksen kramppaamista niin itseäni ainakin muistutettiin veden juonnista ja mua ei voi siitä liikaa muistuttaa, mutta toiset ehkä muistavat muistuttamattakin 😀
      Tuo tukivyö ei varsinkaan lämpimillä keleillä tunnu niin kauhean miellyttävältä…
      Tsemppiä sinnekin ja hyviä vointeja 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *