Hae
Outi Karita

RV 22 toi tullessaan kipua ja onnea, huolta ja helpotusta

Eilen täyttyi rv 22 ja ollut kyllä aikamoinen viikko, ei mikään helpoimmasta päästä. Vaikkakin kun multa kysytään, miten oon voinut niin helposti ensin vastaan hyvin ja sitten alankin miettimään, että oikeastaan… Päälimmäisenä tunteena on kuitenkin niin suuri onni tästä kasvasta mahasta ja siellä kasvavasta pojasta <3

RV 22

RV 22 tuntemuksia

Palasin töihin parin viikon lomailun jälkeen ja päiväkodeissa alkoikin kesäpäivystykset, joten menin eri päiväkotiin, missä normaalisti olen töissä. Paljon uusia lapsia ja uusia aikuisia, iso ryhmä ja huhhei sitä hulinaa, varsinkin kun alkuun oli uudessa paikassa itsekin vähän pallo hukassa, loppu viikkoa kohden se pallo ajoittain löytyi 😀 Maanantaina olin ihan älyttömän väsynyt, siitä ja alkuviikosta kirjoittelinkin postauksen ”Viikon alku ihan rehellisesti…”.

Se oli varmaan kesiviikkona kun alkoi tuntumaan pientä paineen tunnetta alavatsassa ja kroppa alkoi vaatimaan pysähdyksiä. Illalla vedin iisisti oman pumppitunnin ohjaukseni. Loppuviikkoa kohden paineen tunne lisääntyi ja torstaina soittelinkin neuvolaan, mietittiin yhdessä, mutta olo ei ollut niin huolestuttava että olisin sitten lähtenyt näytille ja kun viikonlopun jälkeen olisi kuitenkin maanantaina sinne aika. Pieni muistutus juoda paljon vettä! Torstaiaamulla koin myös aivan järkyttävän pohjekrampin ja siinä oli lisämuistutusta tuohon vedenjuontiin ja magnesiumia vaan lisää. Nuo pohkeet kun on meinanneet muinakin aamuina krampailla. Myös muita apukeinoa otettu käyttöön kramppeihin, joista voisin tehdä omaa postausta myöhemmin. Jalkojen jo olemassaolevat suonikohjut yhdistettyna raskauteen tuntuvat nyt siis reagoivan.

Perjantaina paineen tunne alhaalla yhä paheni ja vähän väliä oli pakko istua. Työkaveri kuitenkin rauhoitteli, että ihan normaalia. Lähdinkin perjantaina töiden jälkeen Helsinkiin junalla ja matka sujui hyvin istuskellessa. Helsingin päässä kun piti kuitenkin vähän kävellä niin eipäs ollutkaan yhtään helppoa. Kävely tuntui tosi pahalta, paineen tunne oli ihan järkyttävä ja kun päästiin ystäväni Petran luo niin mä jäin sinne makaamaan kun Petra lähti kauppaan, en vaan pystynyt kävelemään. Yötä vasten otin Panadolia ja yöllä kun heräsin vessaan niin hirveää ja jatkuvaa viiltämisen tunnetta ihan tuolla alapäässä. Pelästyin aikalailla mutta jotenkin vaan nukahdin takaisin hetken valvottuani ja googlailtuani…. Ajattelin että aamulla tarvii kenties lähteä johonkin näytille.

Lauantaiaamu kun tuli niin olo oli parempi, paineen tunne oli edelleen myös levossa, mutta ei niin paha eikä viiltänyt. Kuitenkin paineen tunne alkoi heti kävellessä kasvaa ja pientä viillon tuntuakin taas tulemaan. Onneksi ei paljoa tarvinnut lauantaina kävellä. Mentiin Petran kanssa ihanan Marissan syntymäpäiville, jossa vietin päiväni ja iltani lähinnä sohvalla vuoroin istuen ja vuoroin maaten. Tuntemuksista tuli keskusteltua myös siinä yleislääkärin kanssa ja olin aika rauhallisilla mielin vaikka tuntemukset vähän painoikin mieltä.

Sunnuntaina sitten kotiin lähtiessä päätin soittaa oman alueeni äitiyspolille ja sanoivat että hyvä tulla tsekkiin. Niimpä heti Poriin päästyäni suuntasin juna-asemalta sairaalalle. Tuo käynti on ihan oma tarinansa. Nyt kerron vain sen, että pojalla masussa oli kaikki hyvin, katsottiin kohdunkaula ja se oli ihan normaali eli ei huolta, äiti tässä vaan kipuilee ns. kasvukipuja. Vaikka sain huojennuksen siitä, että kaikki on kunnossa jäi käynnistä silti paha mieli, sillä mun olotilalla ei ollut lääkärille merkitystä ja hän keskittyi vain tutkimaan eikä juuri edes mulle puhunut kuin pakolliset kysymykset. En meinannut saada saikkua, koska ei ollut kuulemaa lääketieteellistä syytä vaikka kuinka selitin työstäni ja siitä etten pysty tekemään mitään fyysistä, en edes kauaa olemaan jaloillani. Itkuromahdus siinä vatsaanotolla tuli ja sain sitten alkuviikkoon pari huilipäivää. Kätilö vieressä vaikutti selvästi olevan pahoillaan tilanteesta. Olin oikeastaan koko loppuillan hyvin itkuinen, kauhea huoli alkuun joka kasvoi sitten junamatkalla Poriin, sitten helpotus siitä että kaikki hyvin, mutta kurja ymmärtämättömyys ja kuuntelemattomuus siltikin tutnui pahalta.

Eli olen edelleen aika herkillä…

RV 22
 

RV 22 onnenhetket

Tottakai tuo huojennus siitä että kaikki oli hyvin, oli yksi iso onnenasia! Tiitin liikkeet on alkaneet tuntumaan jo enemmän ja useammin, pitkin päivää. Välillä jo tuntuu masun läpi käteenkin liikkeet ja varsinkin ihan selkesäti joitain ruumiinosia. En osaa sanoa, milloin se on jalka, pää tai käsi jonka tunnen, mutta selkeästi Tiiti on välillä tunnustelemalla löydettävissä.

Tiiti on myös hurjasti kasvanut, vaikka lääkäri ei tuolla polilla mulle mitään kertonutkaan mitoista eikä näyttänyt ultratessaan mulle näytöltä mitään, niin sen bongasin kätilölle luettelemista mitoista ja sitten kätilön mun äitiyskorttiin kirjaamista mitoista, että Tiiti on nyt n. 530 g, kun hän oli rakenneultrassa viikoilla 20+4 n. 388 g.

Vaikka viikonloppuna mun olot oli aika kurjat niin mulla oli silti aivan mielettömän ihanaa ystävien seurassa. Sain heistä tosi paljon hyvää energiaa ja voimaa. Näin ihmisiä, jotka monet asuu pitkällä ja joiden kanssa harvoin nähdään, ystäviä oli koolla oikeastaan ympäri Suomea, niin minä täältä länsirannikolta, Anna itäasuomesta ja moni tuolta pk-seudulta. Paljon tuli puhuttua kaikesta mahdollisesta. Marissan ihanat synttärit ja kaiken lisäksi minä yhtenä kaasoista tälle ihanalla naiselle. Ollaan myös Petran kanssa kummatkin melkein samoilla viikoilla ja marraskuiset kaverukset tulossa <3

RV 22

RV 22 mitä tapahtuu

Vauva

”Vauva on nyt n. 27 sentin mittainen päästä jalkoihin ja painaa viikon alussa n. 465 g (kröhöm, meillä siis 530g) ja viikon lopussa n. 550 g. Ihon läpi voiaavistaa vauvan luurangon ja elimiä. Kuulo paraneeja vauva erottaa nyt erilaisia ääniä, joita kuuluu äidin kehon sisä- ja ulkopuolelta. Kun lapsi syntyy, hän tunnistaa vanhempiensa äänet sekä puheen sävyn ja ruytmin.”

Äiti

”Vatsa kasvaa, mikä vaikuttaa ruuansulatukseen. Saatat koke ummetusta tai närästystä… Ehkä jo tunnet vatsanpeitteen läpi vauvan ruumiinosia, pienen jalan tai polven? (Voi kyllä!). Kohtuakannattelevat sidekudosrakenteet venyvät kohdun ja vauvan kasvaessa, mikä voi aiheuttaa epämielyttäviä tuntemuskia vatsan sivvuilla (mulla vissiin enemmän nyt tuolla alhaalla).”

Kumppani

”Älä epäröi ottaa yhteyttä vauvaasi! Kun puhut kohdussa olevalle vauvalle, hän tunnistaa äänesisyntymän jälkeenkin ja rauhoittuu tutun äänen kuullessaan. Lapselle puhuminen tai laulaminen stimuloin myös hermoston kehitystä.”

RV 22 nyt siis täynnä ja RV 23 startattu!

RV 22

Muista myös instagram story 😉

@outikarita

6 kommenttia

  1. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    Suosittelen hankkimaan tukivyön jos siulla ei vielä ole :). Itellä auttaa tosi hyvin kolotuksiin,ei poista kokonaan mutta ero on kyllä huikea! Muistan kun itellä tuli muistaakseen about samoilla viikoilla just tollasia tuntemuksia kävelylenkin jälkeen ja sit sellasia ”sukkapuikkokipuja’ eli ihaku joku tunkisi värkkiin jotain sukkapuikkoa :/ 😀

    • Outi Karita kirjoitti:

      Mä itseasiassa hankeinkin reilu viikko sitten liitoskipuja helpottamaan, mutta ei jotenkaan must oo näihin kipuihin nyt auttanut tuo vyö… Muuten siitä on kyllä apua ollut ?

  2. Leila kirjoitti:

    Kiinnostaisi tietää mitä petralle kuuluu?? Kirjoittaako hän enää blogia?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Heippa Leila!
      Kuten kuvista näkyy, niin Petralle kuuluu hyvää 🙂
      Hän ei kirjoita ainakaan tällä hetkellä blogia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *