Lapsettomuus ja raskautuminen – Pala meidän tarinaamme 3/3
Pitäs käydä apteekissa varmaan hakemassa se raskaustesti, jos aamulla tekisi, mut alkais nyt ne kuukautiset ennen sitä ettei tarvi tehdä negatiivista testiä….
Lapsettomuushoidoissa
Helmikuussa meille tehtiin ensimmäinen inseminaatio, se oli oikeastaan toinen hoitokierto, mutta nyt päästiin vasta itseasiaan. Se oli perjantai päivä ja näytti siltä, ettäovulaatio tulisi kuitenkin tapahtumaan vasta lauantaina ja luultavasti illalla. Perjantaiaamuna kuitenkin tuikattiin uimarit suoraan kohtuun, jossa kuitenkin elelevät helpostikin pari vuorokautta kuulemma. Muistan aääneeni yksinäni puhelleeni ja toivoneeni, että kaverit löytäisi perille. Elämä jatkui ja seuraavana päivänä vietettiin rennosti ennakkoystävänpäivää, join jopa vuoden ensimmäisen viinilasillisen, yhden kuitenkin vain.
Lapsettomuus ja raskautuminen
Reilu viikon päästä alkoi normaalit oireet, joita ennen kuukautisia mulle aina tulee. Rinnat kipeytyivät ja pingottuivat ihan juuri samoin ja samoihin aikoihin kuin joka kuukausi, taisi jotain muitakin perusoireita olla ja siinä kohtaa olinkin melkoisen varma että kuukautiset alkavat ja siitä se piinaviikko vasta alkoikin kun odotti niiden alkamista. Melkein kaksi viikkoa inssin jälkeen, torstai-illalla kysäisin Rikulta tosiaan että pitäskö mun käydä tänään apteekissa, huomenna tulisi se kaksi viikkoa, minkä jälkeen ohjeissa oli, että voisi testin tehdä. Samalla sanoin ihan ääneeni, että alkaisi nyt vaan ne kuukautiset ennen aamua, ettei turhaan tarvis testiä tehdä. Ajattelin niiden alkavan kuitenkin viimeistään sen jälkeen kun testin teen, niin mielummin ennen. En yleensä ajattele asioista kovinkaan pessimistisesti, mutta en uskaltanut enää herättää itsessäni toivetta siitä, että olisikin onnistunut ja näin pienellä avulla, näin nopeasti hoitojenalettua. tiesin, miltä tuntuu se joka kuukausittainen pettymys ilman toiveiden herättelyäkin…
Heräsin perjantaina aamuyöstä neljän maissa kun oli vessahätä. Pakkohan se oli sinne vessaan lähteä ja tehdä testi sitten samalla. Siinä testitulosta odotellessa, ensin sitä hetken kädessä pitäen ja lopulta pöydälle laskien, mietein, että jos se olisikin plussa niin herättäisinkö Rikun heti vai antaisinko sen nukkua aamuun. Hassu ajatus ja lopulta ihan turha, nimittäin… Turha se ajatus oli, koska siinä kohtaa kun testiin pamahti teksti ”RASKAANA 1-2 viikkoa”. niin kaksi kertaa näyttöä vilkaisin, pyyhkäisin silmiäni, näenkö oikein ja pinkaisin testi kädessäni juoksuun. Tömistin kovaa vauhtia kohti makkaria ja hoin vaan Rikulle, ”kulta, kulta, mä oon raskaana”. No nyt tätä kirjoittaessa tulikin ihan nuo tunteet pintaan, snif…
Riku alkoi heti unisesti hymyillä, enkä muista mitä siinä toisillemme soperrettiin, halattiin ja pussattiin nyt ainakin. Tämän jälkeen ei ainakaan enää nukuttu ja Riku oli kuulemma herännyt jo siihen töminään kun juoksin makkariin, muttei ollut ehtinyt mitään tajuamaan tai reagoimaan ennenkuin olin siinä jo kertomassa uutista. Makoiltiin aamuyötä siinä sängyssä viekutusten ja muistan Rikun jossain vaiheessa sanoneen ”musta tulee varmaan ihan ylisuojeleva isä”. Hih, se on jo aika suojeleva nyt mun raskausaikana.
Koko viikonlopun odotin edelleen kuukautisten alkamista, joka vessakäynnillä ajattelin, että nyt ovat alkaneet. Pelkäsin ja jännitin kyllä ihan sinne varhaisultraan asti, vaikka sen jo käsitin, ettei ne kuukautiset nyt ala. Meille kuului hoitojen myötä tuo varhaisultra ja sitä jotenkin pelkäsi siihen asti, että jos siellä ei olekaan sydäntä joka lyö, jos on kiinnittynyt johonkin väärään paikkaan tai jotain muuta ikävää. Varhaisultrassa kun sentin kokoisen pikkuisen näin ja sen sydämensykkeen, niin silloin ääneeni kyyneleet silmissä sanoin ”nyt mä uskon”.
Nyt elelläänkin jo 19. raskausviikkoa, tarkemmin menossa 18+1 tänään ja on tämä vaan aikas ihanaa. Pelkoja on tullut sairastamisista, mutta muuten olen pystynyt olemaan rennoin ja positiivisin mielin. Mä voin sanoa nauttivani tästä raskaudesta! Vaikka on välillä ollut huonoa oloa, on ollut sairastelua, välillä on kolotuksia ja niitä on vielä pahempia edessä, tiedän, mutta mä nautin niistä huolimatta mun kasvavasta masusta ja siellä elelevästä pikkuihmeestä <3
Rikusta tuli heti isimies ja mua se yritti sanoa äityliiniksi, mutten oikein lämmennyt tuolle lempinimelle. Kun masuasukki sitten sai nimen Tiitiäinen, joka on jo sujuvasti lyhenetty Tiitiksi, niin mä sain nimen Äiti-Tiiti.
Niin kauan toivottu ja yritetty ja nyt toiveista on tulossa totta, kun vaan kaikki sujuu hyvin loppuun asti, niin ”me suojelemme sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä…”.
Katso myös edelliset lapsettomuustarinan postaukset
Vaikka ei kovin hyvin edes tunneta niin ei hitsi miten onnellinen oon teidän puolesta!!! Kirjotat ihanan rehellisesti sun tunteista ja ajatuksista.
Tsemppiä raskauteen, kaikki menee varmasti hyvin <3!
Voi kiitos Katri! ❤
Olipa ihanasti kirjoitettu ?
Heippa! Törmäsin sattumalta sun blogiin ja luin samalta istumalta kaikki sun lapsettomuusaiheiset postaukset. Meillä tällä hetkellä vuosi yritystä takana, ja syksyllä olisi tarkoitus aloittaa ensimmäinen inseminaatio. Tiedän että vuosi ei ole pitkä aika yrittää, mutta se ei helpota sitä pahaa oloa aina kun ne hiton kuukautiset alkaa. Sun kirjoitukset on kuin suoraan mun päästä, olisin hyvin voinu kirjoittaa ne itse. Tuntuu uskomattoman lohduttavalta lukea sun kokemuksia, kaikkien muiden netissä pyörivien tarinoiden rinnalla mitkä eivät ole päättyneet hyvin…
Ihanaa loppuraskauden odotusta sulle ja kiitos ❤️
Ps. Mun mies on myös Porista kotoisin!
Heippa Colin!
Ymmärrän todella hyvin sun fiiliksen!
Joskus noiden tarinoiden lukeminen voi käydä liiankin raskaaksi, vikka välillä voi saada myös hyvin vertaistukea. Kannattaa miettiä missä määrin niitä lukee.
Jokaisella on oma polkunsa ja paljon jaksamista polullenne, muistakaa kaiken ikävänkin tunteen keskellä elää tätäkin hetkeä pariskuntana <3