Hae
Outi Karita

Lapsettomuus ja pala meidän tarinaamme 1/3

”Tänään tarjoan kuuntelevat ja ymmärtävät korvat, en neuvoja. Tiedän miltä ne voivat tuntua. Tiedän miltä voi tuntua lapsettomuus ja lapsettomuushoitojen aloittaminen. Olen tuntenut pelon, tuskan ja epäonnistumiset. Tiedän miltä voi hoitoihin päätyminen ja hoitojen alkutaival tuntua, jo niiden ensimmäisten hoitojen tunteet, en unohda koskaan. En tiedä miltä tuntuu, kun hoidot jatkuvat ja pettymysten lista kasvaa, toivottavasti en koskaan saa tietääkään…”

 

Nyt aloitan postaussarjan lapsettomuudesta ja meidän tarinastamme…
Postaukset eivät tule peräkkäisinä päivinä, mutta tulevat kyllä tässä lyhyen ajan sisällä.

Ylläolevan tekstin kirjoitin lapsettomien lauantaina viikko sitten, mutta päätin jättää julkaisematta tuota silloin. En ollut vielä kertonut raskaudestani ja tuon julkaiseminen taas olisi tuntunut vähän huijaamiselta, väärältä… En ollut ennen raskautumista valmis puhumaan lapsettomuuden kokemuksistamme. Tiesin, että jossain vaiheessa tulisin tätäkin asiaa avaamaanja se hetki on nyt. Aihe on tärkeä ja siihen on vaikeata, jopa ehkä mahdotonta samaistua jos ei ole itse kokenut samaa. Ihmiset eivät löydä aina oikeita sanoa, joskus joidenkin mielestä hyvin vääriäkin. Itse jotenkin olen osannut suodattaa neuvoja, ei ihmiset niitä pahalla kuitenkaan tarkoita.

Viime vuosi oli pahinta aikaa. Silloin haave lapsesta ja raskautumisesta alkoi muuttua yrittämiseksi ja silloin tiemme kulki kohti lapsettomuushoitoja. Jokaisesta raskausuutisesta oli tottakai iloinen ja onnellinen toisten puolesta, mutta kun niitä alkoi tipahdella viimevuonna useampia, olisi tehnyt mieli vain huutaa ”en halua kuulla”. Vaikka halusinkin… Mutta nuo uutiset käänsivät veistä haavassa, joka oli niin auki ja niin vereslihalla. En pysty nyt edes kirjoittamaan tätä itkemättä….

Huh, pakko hypätä noista tunteista seuraavaan asiaan. Kerron myöhemmissä postauksissa ensi viikolla lisää taipaleestamme ennen hoitoja ja niihin päätymisestä. Loppuvuodesta kuitenkin päädyttiin lääkärin kanssa aloittamaan hoidot, jotka alkaisivat 2017 alussa. Kävin tuolloin hyvin syvissä vesissä mietteineni välillä. Elimme elämäämme ja osasin elää onnekseni hyvin hetkessäkin ja nauttia elämän iloistaja muista hetkistä. Elämässämme oli paljon muutakin kuin lapsettomuus ja haaveet perheen lisäyksesä. Mutta koin myös valtavan vaikeita hetkiä varsinkin tuossa loppuvuodesta kun hoidot alkoivat lähentyä ja oli myönnettävä ettei ennen niitä nyt vaan mitään tapahdu, kun se viimeinenkin kierto ennen hoitoja alkoi… Muistan Rikullekin sanoneeni ja itkeneeni, että olen huono nainen, kun en pysty siihen mihin mun biologisesti kuuluisi… Luulenpa, että moni lapsettomuudesta käsinyt/kärsivä pystyy samaistumaankin tähän. En kokenut kokonaisvaltaisesti tai jatkuvasti olevani huono, mutta pahoina hetkinä kävin tosiaan syvissä vesissä. Tänäpäivänä ajattelen jo eri tavoin…

En kauheasti puhunut noista vaikeimmista hetkistäni monillekaan. En halunnut kuulla ”älä ajattele noin” neuvoa. Myöskään kovin monelle en halunnut kertoa lapsettomuudesta, koska en kaivannut neuvoa ”kyllä se sieltä tulee”,”tulee kun lakkaa yrittämästä”, ”yritä olla ajattelematta asiaa”. Noilla kaikilla tarkoitetaan vaan hyvää, mutta nuo sanat eivät vaan auta. Ei ihminen voi ajatuksilleen mitään. Olimme kuitenkin pitkään ilman ehkäisyä yrittämättä ja sitten yritimme toisen mokoman ajanjakson ja päädyimme hoitoihin. Stressi ja elämäntilanteet voivat toki vaikuttaa, mutta joskus voi olla fysiologinenkin syy lapsettomuudelle.

Niin tai näin, niin uskon silti, että kaikelle on oikea aikansa, keinonsa/polkunsa ja syynsä. Meille oikea aika näyttäisi toivottavasti olevan tänävuonna, vuonna 2017 ja hoitojen kautta. Vaikka edellen pelottaa välillä, että tuleeko kaikki menemään hyvin, niin nautin nyt täysin siemauksin tästä onnesta!

Lue myös euraavat postaukset aiheesta

Lapsettomuushoidot ja pala meidän tarinaamme 2/3

Lapsettomuus ja raskautuminen – pala meidän tarinaamme 3/3

16 kommenttia

  1. Susanna kirjoitti:

    Täällä uusi lukija ja instaseuraaja ilmoittautuu! Kovasti odotan jatkoa tähän tarinaan, sillä meillä on aloitettu myöskin hoidot, jospa meillekin suotaisiin lapsi jonakin päivänä. Pystyn niin samaistumaan ajatuksiisi ❤ kiva toki jatkossa lukea niitä raskausjuttujakin ?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Tervetuloa bloginkin seuraan!
      Voimia ja onnea hoitotaipaleellenne ♥

  2. Tanja kirjoitti:

    ?

  3. Heini kirjoitti:

    Lämpimät onnittelut raskauden johdosta! <3 Kokemuksesi lapsettomuudesta kuulostavat kovin tutuilta. Meillä on pian 2-vuotias pikku ihme. 🙂

  4. Takku87 kirjoitti:

    Tiedän tuon tunteen. Yritystä jo 8kk ja vielä lääkärin mukaan pitäisi odottaa muutama kk ja soitella sitten aikaa tutkimuksiin. Ja kun sisaruksista muutamalla on ollut ongelmia saada lapsia. Se tunne on sellainen ettei kukaan nainen sitä tarvitsisi tuntea. Mutta valitettavasti kyllä toivoa, et jospa se pieni ois meilläkin joku päivä. ❤

    • Outi Karita kirjoitti:

      Ei näitä tunteita kenellekään toivoisi, vaikka nämäkin kokemukset kasvattavat ja vahvistavat lopulta.
      Voimia ja onnea teidän polullenne! ♥

  5. Sussu kirjoitti:


    Ei tähän muuta osaa sanoa.
    Kiitos, kun saan seurata tätä teidän taivalta.
    Hienoa, että sulla on rohkeutta puhua näistä asioista, varmasti moni saa vertaistukea.

  6. Marissa kirjoitti:

    <3

  7. Susan kirjoitti:

    Tiedän niin kokemuksesta mitä tarkoitat. Ja nuo hyvää tarkoittavat neuvot, niitä ei vain jaksaisi kuunnella. Tuntui aina, että kaikki muut tietävät paremmin, mitä pitäisi tehdä. Meillä hoidot lopetettiin turhina ja se tuska oli karmeaa. Onneksi pikku ihme ilmoitti itsestään puoli vuotta myöhemmin ❤. Olen ihailtavan rohkea, kun kerrot taipaleestanne ❤ Seuraan sitä ilomielin!

    • Outi Karita kirjoitti:

      En voi edeskuvitella tuota tuskaa, mutta ihanaa että teilläkin nyt pieni ”luomu” ihme ♥
      Tämän postauksen jälkeen saanut niin paljon viestejäkin, että tälle aiheelle ja sen käsittelylle on kysyntää selvästi. Tärkeä aihe ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *