Hae
Outi Karita

Näetkö onnen arjessa?

Vai onko arki pelkkää suorittamista?
Ehditkö pysähtyä? Nauttia? Hymyillä?

Mulla oli tiedossa tälle viikolle monenmoista puuhaa, joka päivälle jotain. Nyt olen oikeastaan tyytyväinen että osa työmenoista peruuntui, vaikka rahaa niistä olisi saanut. Joskus aika on kuitenkin tärkeämpää…

sdr

Koko alkuviikko on ollut puuhaa täynnä ja vaikka onkin pieniä hetkiä ollut pysähtyä niin stressikäyrä eilen meinasi nostaa päätään kauppareissun venyessä, stoppasin itseni! Stoppasin itseni miettimään mistä stressaannun, kiirestä joka oli vain muun pään sisässä vai mistä? Loppujenlopuksi tajusin, ettei mulla ole edes kiire, päivässä on vielä paljon tunteja jäljellä. Kotiin ajellessa fiilistelin ihanaa ilmaa ja pysähdyin napsaisemaan nämä postauksen kuvat.

Mulla saattaa nousta tällaisia stressipiikkejä ja harvoin ne oikeasti edes kiireestä johtuvat, jokin muu aiheuttaa hämminkiä pääkopassa ja se puurkaantuu muka kiirestressinä. Kun olen tämän oivaltanut, pystyn kaivamaan sen pohjimmaisenkin syyn. Kotiin päästyäni ehdein pysähtymään lattekupposen kanssa, lukemaan ja rentoutumaan hetkeksi. Hetken päästä olin kuin uusi ihminen ja energiaa täynnä! Ehdein puuhaamaan jopa enemmän mitä olin suunnitellut, kun ymmärsin mikä mieltäni oikeasti painoi ja päästin irti stressivaihteesta.

dav

Monesti sitä ajattelee arkea suorituksena, on pyykit ja tiskit, ruuanlaittoa, työt ja harrastukset. Harrastus, se ihana pelastus hetkeksi pois arjesta kotona tai kokonainen irtiotto reissun merkeissä… Stop! Hetkinen, joskus se sitä varmasti meille kaikille on, joskus kaipaa tuuletusta ja pois siitä arjesta ja pakollisista puuhista. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää, mutta jos arki ja kotipuuhat muodostuvat kokonaan välttämättömäksi pahaksi ja jopa stressin aiheeksi niin ollaan väärillä raiteilla.

Itse huomasin jossain kohtaa, että stressaannun kotipuuhista sen takia, että niille ei jäänyt mukamas aikaa. Kotipuuhat, joista nautin ja saan hyvää oloa, ei ollutkaan enää arkipäivää, ne oli suoriutumista ja välillä vähän heitteille jäämistäkin. Kyllä, mä nautin siitä, että saan kodin siistiksi, laitettua joulun ja nyt purettua sen, pienillä somisteilla ja sisustusjutuilla muutettua kodin ilmettä… Nyt peitot on ulkona pakkasessa, pakastin tyhjennetty ja pian saan laittaa uudet lakanat ja täyttää pienen inventoinnin jälkeen pakkasen hyvään järjestykseen. Ja tämä saa mun olon oikeasti hyväksi! Mulla on itseni kanssa välillä tekemistä juuri siinä, että ymmärrän jättää aikaa ja energiaa tähän kotipuuhasteluun. Täytän aivan liian helposti kalenteriani täyteen ja kotoiluaika jää liian vähäiseksi, onneksi tämä on vain ajoittaista nykyään.

dav

Siinä kotipuuhia ahertaessa usein tartuttaa puuhastelun toiseen, samoin laiskuuden. Ainakin itsessäni ja parisuhteessani huomaan tällaisen piirteen, no mehän ollaan Riksan kanssa aika samanluontoisia Vaakoja. Toiset on sitä mieltä, että mitä siitä kiittämään jos toinen tekee jonkun kotityö, kummankin kotihan se on. Mä oon vähän eri mieltä, vai väittääkö joku ettei olisi kiva, että toinen huomioi kauniilla sanoilla, ”onpas täällä siistiä” tai ”kiitos kokille”? Samoin kun toinen tulee kysymään ”voinks mä auttaa jotenkin”, tuntuu se hyvältä. Toisen arkea voi myös auttaa pienillä teoilla. Itselläni tuppaa välillä pitämään kiirusta, kun kuljen töissä eväiden kanssa ja haluaisin iltaisin laittaa eväät valmiiksi, kiireisinä päivinä on oikea pelastus kun toinen tulee auttamaan.

Mä nautin myös suunnattomasti siitä, että kiireinen päivä tai ei, niin lähes joka päivä syödään yhdessä päivällinen ja pelataan ja höpistään Rikun kanssa, joka ilta istahdan Riksan viekkuun sohvalle vähäksi aikaa ainakin ennenkuin mennään nukkumaan. Aina kun toinen lähtee kotoa annetaan heippapusut eteisessä… Nautin siitä, että mulla on mies, jonka kanssa jakaa myös arki! Nautin meidän yhteisistä rutiineista arjessa.

MITEN SINÄ KOET ARJEN?

sdr

0 kommenttia

  1. ulla kirjoitti:

    Ihana kirjoitus lukea heti aamusta. Ja kirpsakkaa loppiaista. Kävin jo aamukävelyllä pirteässä pakkasessa. Teki hyvää- puuro lämmitti ihanasti sen jälkeen .
    Arki… hmm, minulla se muuttui täysin. Muutin omilleni perheestä . Tulimme pisteeseen mieheni kanssa, että aikalisä tarpeen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo, mutta nyt totutellaan uudenlaiseen arkeen.
    Aluksi ajatuskin tuotti tuskaa, muuton jälkeen illat tuotti tuskaa ja kyyneleitä. Mutta nyt alan oppimaan olemaan itseni kanssa, vain minä. Saan ajatella arjessa vain itseäni. Eikä se käy ihan käden käänteessä, mutta joka päivä helpompi ja alkaa tuntua oikealta ratkaisulta. Kaikkien kannalta.
    Ihana lukea sinun parisuhde arjesta. Pitäkää sitä yllä.

    • Outi Karita kirjoitti:

      Kiitos! 🙂
      Tänään myös tarkoitus käydä ulkoilemassa. Vaikka pakkasta onkin paljon, niin ulkona on tällä hetkellä hyvin kaunista!
      Tuollaiset elämän muutokset voivat olla hyvin raskaita ja vaikeitakin päätöksiä, mutta hyvä jos se tuntuu oikealta.
      <3 Tsemppiä sinun uuteen arkeen! <3

  2. Jemina kirjoitti:

    Heippa outi! tunnistan itseni tästä. Olen luonteeltani hyvin aktiivinen ihminen ja rakastan mennä ja tehdä asioita päivittäin. Mutta siinä mä olen aika heikoilla. Nimittäin lepäämisessä. Siinä kun pitäis välillä oikeesti vaan pysähtyä olla tekemättä ja miettimättä mitään. Tätä mun täytyy kyllä opetella ja paljon. Muutenkin se että pystyis nauttimaan ja olemaan illonen niistä pienistä asioista eikä aina tavotella sitä täydellisyyttä kaikessa.
    mun blogissa resepti videota terveellisistä Mustikka-Kookos muffinsseista! 🙂
    http://woundedlaughh.blogspot.fi/2017/01/herkut-mustikka-kookos-muffinssit-video.html

    • Outi Karita kirjoitti:

      Se on aina eteenpäin kun tiedostaa ne omat heikot kohdat.
      Joka päivästä löytyy kyllä niitä ilonaiheita ?
      Mukavaa tulevaa viikkoa sinulle! ❤

  3. Susan kirjoitti:

    Ihana kirjoitus ja aivan ihania kuvia! Mulla loppui jouluna 2015 kahden vuoden piina: päivät töissä, illat koulussa ja viikonloput kouluhommien tekoa. Ne kaksi vuotta sisälsi kolme burnoutin tapaista ja paljon ahdistusta, vaikka Hanneksesta paljon apua kotona olikin. Sen jälkeen olen osannut todella arvostaa vapaa-aikaa <3 Muutenkin tykkään tehdä kotihommia ja aina on joku uuninpesu päällänsä. Ja kyllä! Se toisen kiittäminen ja ystävälliset sanat, ne kuuluvat asiaan 🙂

  4. Outi Karita kirjoitti:

    Kiitos Susan! ❤
    Elämä on joskus hektisempää ja joskus rauhallisempaa. Itseä kuunnellen pitäisi kuitenkin osata tarvittaessa myös jarruttaa ja himmata.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *