Osataanko me elää ilman kiirettä?
Mä oon paljon miettinyt viimeaikoina tätä aihetta, kiirettä. Omassakin elämässä sitä tuntuu toisinaan olevan liikaa, mutta toisaalta se on hieman kausittaista. Niin sanotusti silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa ja työt on pitäneet mua kiireisenä etenkin tuossa marras-joulukuun vaihteessa. Nyt kun kiireet on helpottaneet, huomaan ja tunnen voimakkaammin sen mitä olen kaivannut. Harmi vain, että kun mulla helppaa kiireet niin muut ei mene samassa syklissä, toisilla ne edelleen jatkuvat tai ovat juuri nyt päällä.
Olen tiedostanut ystävien kanssa vietettävän ajan kaipuun kokoajan. Ihan vain sitä rentoa yhdessäoloakin on ikävä ja myös juttutuokioita. Puran itseäni paljon blogissa, tännekään en kuitenkaan kaikkea jaa ja viime aikoina olen todella kaivannut keskusteluja ystävien kanssa, niin niitä syvällisiä kuin pinnallisiakin viemään välillä ajatukset pois niistä syvällisistä.
Kuitenkin kun itselläkin on ollut yhtä ja toistapuuhaa, niin se ei ole tuntunut niin ikävältä jos ei löydy sitä yhteistä aikaa, kaikillahan tässä kiireitä on. Nyt se kuitenkin konkretisoituu enemmän kun omiin päiviin on tullutkin enemmän vapaata. On mulla viikoissa ollut niitä vapaahetkiä, mutta kun niitä on harvakseltaan niin ne ei aina mene yksiin toisten kanssa, oikeastaan todella harvoin. Nyt niitä hetkiä olisi enemmän, mutta silti tuntuu vaikealta löytää aikaa sille yhdessäololle.
Nykyään tupataan täyttämään päivät hyvin täyteen ja sitten pauhataan kun on kiireistä ja hektistä. Ruuhkavuodet ei ole enää lapsiperheiden oma käsite, se on myös lapsettomien pariskuntien ja sinkkujen käsite. Loppujen lopuksi suurin osa siitä kiireestä on itse aiheutettua. Olen parin viime vuoden aikana priorisoinut menojani ja tekemisiäni paljon. Olen myös vahvasti tarttunut lauseeseen ”Do more of what makes you happy”. On monia asioita, joista minäkin nautin ja haluan toteuttaa niitä mahdollisimman paljon, en vain täyttää päiviäni jollain yhdellä asialla. Saatkohan ajatuksesta kiinni?
Varmasti moni nyökyttää päätään kun kirjoitan, että elämässä tärkeää on ystävien ja läheisten kanssa vietetty aika. Jääkö tämä välillä sanan helinäksi, kuinka paljon sitä tulee kuitenkaan vietettyä? Kiireen keskellä se yhteydenpitokin helposti alkaa hiljenemään, niin käy joskus myös itsellenkin ja silloin kun sen huomaan on aika tehdä asialle jotain. Tällä viikolla juuri puhuin puhelimessa yhden ystäväni kanssa ja loppupuhelusta todettiin, että tämähän tuntuu jo melkein siltä kun olisi treffannut, tuo pitkä puhelu tuntui todella hyvältä! Samalla se toi haikeuden, miksi asumme niin pitkän matkan päässä toisistamme…
Tuohon otsikon kysymykseen; Osataanko me elää ilman kiirettä?, en tiedä vastausta. Suuri osa kiireistä on itse tehtyjä kiireitä, toivottavasti kuitenkin asioista joista nauttii. Nautitaanko me sitten kiireestä? Tuskin loputtomiin, varsinkaan mikäli jotain tärkeää tai sellaista mitä haluaisi jää väliin kiireen takia toistuvasti.
Ja kuin tilauksesta, ýksi ystäväni tietämättä näistä mietteistä laittoi mulle viestiä juuri äsken, että onko mulla tänään mitään, lähtisinkö teatteriin. Eihän mulla ollut mitään, kaupassa piti käydä, vähän siivoilla ja olla vain. Teatteri-ilta ja ehkä lasi viiniä ystävän kanssa houkutti mut mukaan. Tätä mä tarvitsen!