Muistoja isästä
Isänpäivä on mulle hyvin tunteikas päivä ja oikeastaan isän luona käyminen tuo pintaan joka kerta monenlaisia tunteita riippuen hieman siitäkin millainen päivä isällä on. Tunneskaala vaihtelee jännityksestä, ahdistukseen, suruun, iloon ja rakkauteen. Olen monesti näin isänpäivän tietämillä kirjoittanut historiastamme, kuinka isän ja tyttären roolit vaihtuivat kun isä ajoi reilu 15 vuotta sitten onnettomuuden. Noista ajatuksista ja asioista voi lukea parin vuoden takaisesta postauksesta Isänpäivän moninaiset tunteet. Tänä vuonna kuitenkin ajattelin kirjoittaa iloisia muistojani isästä! Niitähän olisi vaikka kuinka paljon, nyt niistä 10.
1. Mun isällä oli aina koko parta, nyt vanhemmiten sitä ei enää ole. Isän parran ansiosta en koskaan ujostellut tai pelännyt joulupukkia ja kaikki tutut parrakkaat miehetkin lähipiiristä olivat heti luotettavan ja mukavan oloisia. Olen ollut hieman ujo ja arka, mutta parta on nämä piirteet syrjäyttänyt 😀
2. Iskän moottoripyörän kyydissä oli aina mukava istua. Ensimmäinen vähän pidempi reissu iskän kanssa kahdestaan moottoripyörällä oli Ähtäriin joskus ala-asteiässä. sitten pääsinkin kutosluokan jälkeisenä kesänä isän kanssa kiertelemään Eurooppaa kolmeksi viikoksi. Se oli aivan mahtava kokemus! Viihdyin myös aina kaikissa kokoontumisajoissa ja MP-näyttelyissä mukana. Haave omasta pyörästä on aina ollut…
3. Olen aina ollut iskän tyttö ja isä olikin mun ja veljeni yksinhuoltaja vanhempieni erottua, kun olin 9-vuotias. tykkäsin mennä isän kanssa joka paikkaan. Olin usein mukana ruokaostoksilla, josta usein ostimme kotimatkaksi suklaapatukat. Tykkäsin myös lähteä isän kanssa kyläilemään perhetuttujen ja sukulaisten luo. Ruokaostoksilla käynnistä en nyt niin enää välitä, mutta kyläilystä kyllä 😀
4. Röllipiilo kirkon pihassa oli kivaa. Välillä kun käveltiin Mammalaan pysähdyttiin Keski-Porin kirkon pihaan leikkimään Röllipiiloa kahdestaan. Se oli hauskaa, isä oli tietty se Rölli!
5. Isä matkusteli kesäisin paljon, kiersi moottoripyörällä Eurooppaa. Muistan kun iskä lähetti eri paikoista postikortteja ja mä ja mun veli saatiin ihan omat kortit aina. Se oli jotenkin kivaa saada oma kortti, joka usein alkoi tervehdyksella CIAO! Eikä isä koko kesää ollut reissussa, kyllä me tehtiin yhdessäkin paljon kesäjuttuja!
6. ”Se minkä isä kastelee, kesä kuivaa” ja ”Kaikki kukat täytyy kastella”. Kesäisin mökillä isän vesisodassa saattoi kastua ja kotona kun isä kasteli kukkia, jos satuin siinä sohvalla olemaan niin saattoi vain kuulua, että kaikki kukat pitää kastella ja kastelukannusta tipahti päähän loraus vettä.
7. Isä oli hyvä kokkaamaan ja paljon meillä tehtiin Italialaistyyppistä ruokaa. Isä teki 40-vuotispäivänään pizzaa ja meillä oli isän joitakin kavereita. Mä kävin pyytämässä oveleita (siis oliiveita) toisten pizzoista ja mä olin tuolloin vielä tosi pieni, jotain 6- tai 7-vuotias. Edelleen iskän pizzataikinareseptillä pizzat tehdään!
8. Isä kuunteli paljon musiikkia ja meillä oli iso määrä lp-levyjä ja cd-levyjä. Mä halusin kuunnella kaikkea mitä isäkin ja jo pienestä asti mun suosikkeja on ollut mm. Hector ja Ismo Alanko omien suosikkieni lisäksi. Olin yläasteella kun Rolling Stones tuli Helsinkiin olympiastadionille keikalle. Isä ja hänen naisystävänsä puhuivat konserttiin menosta ja velikin oli kovaa vauhtia menossa mukaan. Entäs mä? Mähän halusin sitten kans ja niin me oltiin siellä nejästään ja vieläkin mulla on kiertuepaita tuolta tallessa. Näin isän ihan uudessa elementissä tuolla keikalla, isä löysi musiikin tahdissa nyrkkiä ilmaan ja mä katoin,e ttä onks tuo tosiaan mun isä 😀
9. Mä harrastin nuorena näyttelemistä ja me saatiin aina pari ilmaislippua jollekin annettavaksi. Isä ei ikinä halunnut ilmaislippua vaan halusi maksaa oman lippunsa ja tukea meidän harrastelijateatteria. Isä kävi tottakai joka näytelmän katsomassa ja muistan ikuisesti miltä isä näytti kun näyteltiin Juhannustansseja ja mä olin se tyttö, joka kuolee siinä näytelmässä. Isä todenteolla liikuttui ja samalla sen liikutuksen näkeminen riipaisi munkin sydäntä.
10. Kun me mentiin naimisiin 2010 Rikiun kanssa, niin isän onnettomuudesta oli kulunut 9 vuotta. Mut saattoi alttarille veljeni, mutta isän kanssa kyllä tanssein sen vanhempien valssin. Isä ei aina ole läsnä hetkessä tuon onnettomuuden jäljiltä, mutta silloin hän oli niin läsnä kuin ihminen voi olla <3
Mun veljeni lauloi isän 50-vuotisjulissa, reilu vuosi ennen tuota kohtalokasta onnettomuutta The Beatlesin laulun Yesterday. Me saatiin Janin kanssa tuo idea siinä juhlien keskellä ja kirjoiteltiin ulkomuistista sanoja jollekin paperille ja sitten Jani yllätti isän ja mamman, jonka 75-vuotisjuhlia samalla myös vietettiin.
Muistakaa tärkeitä ihmisiä elämässänne niin kauan kuin siihen on mahdollisuus.
Kertokaa mitä he teille merkitsevät!