Hae
Outi Karita

Iloa ja innostumista just sun syksyyn!

Innostutko sä koskaan lapsenomaisesti mistään ihan tavallisista asioista? Tuoko vuodenaikojen vaihtumiset tällaisia innostuksen fiiliksiä sussa esiin? Nimittäin mussa tuo!  Vaikka monta syksyä olen nähnyt, niin aina innostunut värikkäästä ruskasta ja etenkin vaahteranlehdistä, iltojen pimentymisestä kun kynttilät tuo tunnelmaa, sumuisten aamujen raikkaudesta ja kun aurinko paistaa sieltä sumun läpi, kodin sisutamisesta syksyyn, terassikukkien vaihtamisesta syksyisiin….

dav

Mun kalenterissakin oli näihin ajatuksiin sopivaa pohdintaa juurikin syyskuun kohdalla 😉

Innostuminen rikastaa elämää

”Kukaan ei ole synytynyt ikävystyneenä. Elämämme aamuna häämästelemme toukkaa ja ihastelemme kauniisti koristeltua täytekakkua. Mutta aikuiseksi varttuessamme lakkaamme innostumusta, ei niinkään siksi että olisimme viisaita ja surullisia, vaan siksi että innostuminen tuntuu meistä lapselliselta.

Aito aikuisen innostus ei ole penikkamaista kiinnostusta uusiin hajuihin, ääniin ja ruohonkorsiin, vaan pikemminkin kehittynyt synnynnäinen lahja, jota kokemus, arvostelkyky ja huumori ovat vuosien mittaan kypsyttäneet ja muokanneet. kyky innostua on kuin julkinen salaisuus, yhtä tavallinen je herkeämätön kuin auringonvalo; se tuo iloa ja tarkoitusta elämäämme, jollemme vain väheksy sitä.”

-Michael Drury-

davKylläpä kuulostaa aikuisen aito innostus kovin hienolta ja noh, aikuismaiselta.
Mitä jos koenkin sitä ns. penikkamaista innostusta ihan niihin hajuihin ja ruohonkorsiinkin?
Onko siellä muita penikkamaisia innostujia? 😀

 

0 kommenttia

  1. Johanna kirjoitti:

    Heippa Outi!
    Seuraan sua snapchatis päivittäin ja mietinkin mistä sä oikein saat kaiken ton energian ja positiivisuuden? 🙂 on huikeeta että oot niin aurinkoinen joka päivä tai si ne huonot päivät tai fiilikset ei vaan välity näin sosiaalisen median kautta vai onko niitä edes? 😉
    Kaikkea hyvää ja ihanaa syksyä! ??

    • Outi Karita kirjoitti:

      Hei Johanna!
      Aivan ihana kommentti, kiitos! Ja kiva, että viihdyt somessa mun matkassa 🙂
      Kait tämä energia kumpuaa siitä positiivisuudesta juurkin. oon aina ollut perusluonteeltani positiivinen ja oikeastaan juurikin elämän vastoinkäymiset on sitä positiivisuutta vahvistaneet, elämä kun on aina kuitenkin jatkunut. Asioista aina löytyy se positiivinenkin puoli, vaikkei sitä aina heti näe.
      Onhan mullakin huonoja hetkiä ja mieltä joskus painavia asioita. Olen melko avoin monista sellaisistakin asioista ja joitakin tuon somessakin esille joskus, täällä blogissa lähinnä. En kuitenkaan ole ikinä ollut sellainen negistelijä, joka olisi kauaa mieli maassa ja jotenkaan ei silloin huonoina hetkinä ole edes yhtään somettelufiilis, joten silloin some jää usein hiljaiselle. Mielummin jakaa sitä positiivisuutta ympärilleen. Läheisten kanssa sitten puhutaan mieltä painavista asioista ja joskus niistä kirjoittelen blogiinkin, koska elämää kaikki…
      Tulipa tästä pitkä vastaus 😀
      Ihanaa syksyä sinullekin! ♥

  2. Hertta kirjoitti:

    Innostun aika usein pienistä asioista kuten ravintolassa syömisestä ja uusista ryhmäliikuntatunneista tai niiden ohjelmista. ? Lähipiiri saa sitten kuunnella kyllästymiseen asti juttuja combatin uusimmasta ohjelmasta tai katsella ruokakuvia ? Elämä on hauskempaa kun osaa innostua ?

    • Outi Karita kirjoitti:

      Oi, ihanaa fiilistelyä! Musta on vaan ihanaa kun joku fiilistelee jotain asiaa ihan täysillä! Se fiilistely tartuttaa just sellaista hyvää fiilistä! Ja nimenomaan, elämää on hauskempaa kun osaa ja antaa itsensä innostua ja fiilistellä just niin paljon kuin haluaa 🙂
      Ihanaa syksyä ja paljon hyvän fiiliksen hetkiä sulle Hertta! ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *