Hae
Outi Karita

Kun tunnit väheni vuorokaudesta

ja nälkäkin yllättää…
Mulla ainakin kävi niin kuin loma loppui. Nyt ollaan toista viikkoa töissä ja pikkuhiljaa saadaan tästä rytmistä kiinni. Vaatii erilaista ajanhallintaa ja onhan sitä erilainen rytmikin töissä ja lomalla. Periaatteessa mun viiden viikon loma oli loma päikystä, mut työt kyllä jatkoi rullaamistaan.

burst

Viime viikolla varsinkin huomasin iltaisin sen, että mulla loppuu tunnit kesken. Ei sitä vain ehdikään niin paljon kaikkea kun työt viekin isomman palan päivästä. Loman loppuminen ei kuitenkaan tuonut mitään loma loppuu ahdistus fiiliksiä, mutta ei myöskään helpotusta. Joiltakin oon kuullut, miten ovat helpottuneita kun loma loppuu ja arjen rytmi taas palaa. Musta tuo on vähän kummallista, sillä voihan sitä lomallakin pitää jonkinlaista rytmiä yllä, ei sen loman tarvi olla päätöntä haahuilua, kuten jotkut sanovat. Onhan se nyt kummallista, että odotetaan loman loppumista, jotta saataisi taas järkevästä rytmistä kiinni. Ehkä kun pitkän työrupeaman jälkeen koittaa se loma niin heitetään kaikki rutiinit naulakkoon ja jossain kohtaa tulee tarve saada arjen rytmistä taas kiinni. Rytmiä arkeen voi saada ilman työtäkin, mulla ainkin oli ihan oma lomarytmi. Rytmi oli kyllä hieman erilainen ja antoi enemmän vapauksia. Nyt arkea rytmittää paljolti päivätyö, joka määrittelee muitakin töitä ja vapaa-aikaa. Viiden viikon loman jälkeen kestää hetken tottua erilaiseen arjen tahtiin ja rytmiin. Niin ja tosiaan se nälkä, ihan kun ei voi missä välissä tahansa syödä ja ehkä se työ tuo myös erilaista aktiivisuutta ja kuluttavuutta päiviin. Nälkä tahtoo välillä päästä tulemaan 😛

Loman loppumisen odottamisessa taas työn josta nauttii tulisi olla se juttu, jos sitä loman loppumista odottaa. Itse nautin ja pidän työstäni, mutta kyllä nauttisin isommasta vapaa-ajastakin 😀 Välillä tuntuu tai kuulostaa, että jotkut ihmiset stressaavat liikaa lomasta, tunnistan sen itsessänikin ajoittain. Lomamood pitäisi saada päälle mahdollisimman nopeaan ja ehtiä käydä siellä ja täällä, tehdä yhtä sun toista ja maata rennosti auringossakin ja sekin täytyy laittaa kalenteriin ylös ja toivoa sormet ristissä ettei sada vettä, koska just silloin olis siihen auringonottoon aikaa 😀 Tässä kohtaa se töiden palaaminen kuvioihin voi olla helpotus, ei tarvi niin kovasti miettiä ja suunnitella kun ei kuitenkaan ole aikaa 😀

Tämmöisiä mietteitä työarjen keskeltä, johon palaaminen näkyi viime viikolla blogissakin vähän hiljaisempana päivitystahtina. Eiköhän tässä kuitenkin taas pikkuhiljaa totuta tähän erilaiseen ajankäyttöön ja saadaan blogikin päivittymään taas ns. normitahtiin 😉

dav

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *