Hae
Outi Karita

Kerro minulle jotain hyvää

En osannut lainkaan aavistaa. Olin kyllä kuullut ja saanut käsityksenkin. Tiesin siis elokuva olevan hyvin koskettava. En vain osannut kuvitellakaan kuinka syvälle ihona alle se menisi.

dav

Juuri ennen elokuvan alkua kaivoin laukkuani, kai mulla nyt joku nenäliina löytyy sitten. Nessupaketissa oli kolme nenälinaa ja kaikki kuluivat, kulutin ne niin loppuun kun pystyi. Kastelin myös Rikun paitaa, onneksi oli vedenkestävää ripsaria. Olin lähes koko leffan ajan pitänyt rikua kädestä ja nojannut sen olkapäähän paljon. Kyllä mä mietein, että miltäköhän näytän kun valot syttyivät. Sitä ennen olin kuitenkin kuullut niiskutusta ympäriltänikin, tiesin etten ole ainut. Kuinka olisin voinut ollakaan. Kyllä välillä oltiin naurahdettukin. Leffa loppui, valot syttyivät, katsoin rikua ja oli pakko pusuttaa toista. En voinut heti nousta, ohi meni muita niiskuttajia, iteketti edelleen. Vähän hymyilyttikin, ei siis ollut mitenkään kurja olo. Vessassa peilistä katsoi punaiset silmät ja kun ahtaassa vessakoppien käsienpesualtaalla kohtasin toisetkin punaiset silmät, emme pystyneet kuin nyökkäämään pienellä naurahdukselle. Se nyökkäys tuntemattoman kanssa kuvasti, että olemme kokeneet juuri hienon tunteita ja ajatuksia herättävän elokuvakokemuksen, johon ei löydy sanoja. Nytkin kun palaan elokuvaan, niin tunteita nousee jälleen pintaan.

Tuo elokuvakokemus oli huikea, eikä se ollut pelkkää yleisön itkettämistä. Saihan siinä välillä naurahtaakin. Miehet ei nyt niin herkästi itke, mutta kyllä Rikukin sanoi, että tunteisiin meni ja oli muutoinkin hyvä elokuva, ei siis pelkkää naisten hömppää 😉 Tarina oli hieno ja monenlaisia ajatuksia herättävä. Tarinan sanomana ytimekkäästi:

ELÄ ROHKEASTI

ELÄ HYVIN

ELÄ ELÄMÄSI

KERRO MINULLE JOTAIN HYVÄÄ

dav

Itse nostaisin vielä yhden sanan
ONNELISUUS

Me before you… Oma onnellisuus on tärkeä ja kantava asia elämässä, vasta sen saavutettua tai löydettyä onnellisuutta pystyy kunnolla jakamaan ympärilleen. Älä ajattele tekeväsi jotakin toista onnelliseksi tai jonkun muun tekevän sinua onnelliseksi. Tee itse itsesi onnellikseksi ensin! Onnellisuus ei ole määränpää, se on tapa elää. Onnellisuus ei ole kiinni yksittäisistä asioista. Jos tunnet ettet ole elämässäsi onnellinen tai et tiedä mitä onni on, et osaa ehkä olla onnellinen. Silloin saattaa tarvita etsiä sitä onnea ja tavoitella sitä, mutta se löytyy lopulta sinusta itsestäsi. Se saattaa vaatia henkistä kasvua, joitakin tekojakin, muutoksia….

Nyt rupeaa ehkäpä jo menemään tektsi sivuraiteille, mutta niin ne ajatukset tekevät, vievät seuraaviin ja seuraaviin ajatuksiin 😀

Finnkinon sivuilta kopioituna:

”Kerro minulle jotain hyvää perustuu Jojo Moyesin samannimiseen menestysromaaniin, joka on hurmannut myös suomalaiset lukijat. Louisa ”Lou” Clark (Emilia Clarke) asuu pikkukaupungissa Englannin maaseudulla. Hän on luova, tyyliltään hieman omalaatuinen 26-vuotias, vailla varsinaista suuntaa elämälleen. Lou tekee erilaisia pätkätöitä auttaakseen perhettään selviytymään taloudellisesti. Uusin työpaikka asettaa Loun positiivisen luonteen kuitenkin koetukselle. Hän alkaa omahoitajaksi Will Traynorille (Sam Claflin), varakkaalle nuorelle pankkiirille, joka päätyi pyörätuoliin jouduttuaan pahaan onnettomuuteen. Ennen niin seikkailunhaluinen Will on nyt neliraajahalvaantunut – ja katkeroitunut sekä luovuttanut toivonsa. Lou on kuitenkin päättänyt näyttää hänelle, että elämä on vielä elämisen arvoista. Lou suunnittelee Willille sarjan erilaisia elämyksiä, jotka sopivat pyörätuolipotilaallekin. He kokevat lopulta yhdessä enemmän kuin osasivat aavistaa. Kummankin elämä muuttuu lopullisesti.”

Elokuva perustui kirjaan ja tuo kirja mun on pakko lukea. Tiedän jo valmiiksi, että kirjassa valotetaan vielä enemmän eri henkilöiden taustoja.Täytyy vaan varata se koko nessupaketti, ehkä usemapikin kun kirjaan tarttuu 😉

Oletko jo tän nähnyt elokuvan?
Entä lukenut kirjan?

0 kommenttia

  1. Anna/annahuhtilainen.com kirjoitti:

    Just juhannuksen tienoilla pyörittelin kaupassa ko. pokkaria, mutta jostain syystä jätin ostamatta. Voi hitsit, nyt harmittaa tosi kovasti :/ Tuo elokuvakin olisi varmasti näkemisen arvoinen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *