Epävarmuuden hetkellä
Epävarmuuden hetkellä vetäydyn,
olen hiljainen, yritän olla huomaamaton.
Epävarmuuden hetkellä pelkään mokaavani,
sanovani ja tekeväni jotain väärin.
Epävarmuuden hetkelle en salli virhettä,
pelkään reaktiota.
Epävarmuuden hetkellä olen kuin
olisin ujo ja hiljainen,
päinvastaista mitä olen.
Sillä todellisuudessa pulppuan ajatuksia,
riemua ja iloa.
-Outi 2016-
Nuorena koin useinkin näitä epävarmuuden hetkiä ja se sai minut vaikuttamaan hiljaiselta ja ujolta. En kuitenkaaan ollut kumpaakaan, olin vain hyvin epävarma ja kohdannut ehkäpä liikaa negaatiivisia reaktioita väärin / hassusti sanomisistani tai teoistani, ehkä liikaa pilkkaakin. Enkä jotenkaan kestänyt sitä tunnetta kun joutuu toisten arvosteltavaksi tai naurun kohteeksi. Mun inhokkipelejä oli nuoruudessa Trivial pursuit ja Alias, en ollut näihin peleihin lähdössä mitenkään suurella innolla, pelkäsin mokaavani. Jokaisen meistä psyyke on erilainen, mitä kestää ja miten ottaa asiat. Lapsena tai nuorena jonkun sanominen on saattanut vaikuttaa jopa omaan tyyliin, en muistaisi että itselläni tosin olisi. Mun nuoruudessa ala-asteiässä ei tyyli ollut mun mielestä niin iso juttu, yläasteella väki alkoi enemmänkin joko erottua selkeästi omalla tyylillään tai kulkea massan mukana näin karrikoidusti. Mä olin jotain siltä väliltä kait, oman tyylini omaava, mutta en kuitenkaan niin erilainen. Huomasin joskus olevani joidenkin ihmisten mielestä liian erilainen (en massaa), mutta joidenkin mielestä kuitenkin liian ”tavallinen” (en tarpeeksi erottuva massasta). Onneksi löytyi ne joille mä kelpasin just sellaisena kuin olin!
Muksuina ja nuorina sitä varmaan jokainen on myös kuullut jotakin pilkkaa itsestään, niin minäkin ja kohteina oli usein mun nauru ja hymy, onneksi en silti lakannut hymyilemästä ja lopulta nuo on osoittautunutkin yksiksi ihastuttavimmista piirteistäni. Pidin kuitenkin esiintymisestä ja harrastin näyttelemistä ja balettia, näytökset oli aina ihan parhautta! Nämä kokemukset tekivät varmasti nuorelle ja epävarmalle tytölle oikein hyvää!
Nuoruudesta on paljon kasvettu ja varmuus kasvanut. Omille mokilleen kannattaa oppia toki nauramaan, mutta ei oteta tätä nyt kirjaimellisesti, eihän ne aina naurun aiheita ole. Mitä pahaa kuitenkaaan mokaamisesta tai virheistä voi sattua, jos nyt ei mennä esim. johonkin työhön liittyvään hyvinkin tärkeään asiaan vaan pysytellään arkipäiväisissä tilanteissa. Näin aikuisiässä jos joku nauraa pilkallisesti tai muuten antaa negatiivista reaktiota mokalle, niin se kertoo ehkäpä kuitenkin siitä toisesta jotakin ei niin hyvää… On eri asiaa nauraa pilkallisesti kuin vähän huvittuneesti toiselle, en osaa ehkäpä tätä selittää, mutta aina siinä ei ole negatiivinen sävy ja sen kyllä oppii erottamaan. Nuorena en ehkä osannut erottaa näitä…
Vaikka nuoruuden epävarmuuksista on paljon kasvettu, niin niitä tunteita jossain määrin kait aina kantaa mukanaan ja joskus ne voivat iskeä päälle. Itse koen edelleen epävarmuuden tunteita tiettyjen ihmisten parissa, uusien ihmisten ja uusien tilanteiden edessä. Kuitenkaan uudet ihmiset ja tilanteet eivät automaattisesti aiheuta näitä tunteita, ehkäpä se on se jokin tunnelma mikä tilanteissa on mukana, en tiedä, muta aina en uusissa tilanteissa kuitenkaan koe itseäni epävarmaksi. Tämä aihe nousi kenties itselläni pohdintaan parin tämän viikkoisen epävarmuuden hetken tiimoilta, joista toinen oli Party Lite bisneskoulutus, en osaa sanoa miksi, mutta huomasin vetäytyväni. Toinen hetki ei ollut varsinaisesti epävarmuudenhetki, mutta tilanne jossa olin normaalia hiljaisempi kenties johtuen siitä etten muka keksinyt englanniksi puhuttavaa, vaikka Suomeksi olisin varmasti puhunut enemmänkin. Ehkä osittain olen epävarma kun pitäisi puhua englantia, tarvisin selkeästi enemmän tilanteita joissa puhua englanniksi 😀
Itsevarmuus ei kuitenkaan synny siitä että tietää ja osaa asioita, itsevarmuus on myös rohkeutta yrittää ja kokeilla, vaikkei aina tietäisikään ja osaisikaan. Se on rohkeutta antaa epäonnistumisellekin mahdollisuus. Itsevarmuus kasvaa varmasti onnistumisien myötä, mutta myös niiden epäonnistumisien myötä, kun huomaa ettei maailma niihin kaadukkaan. Negatiiviset kokemukset ruokkivat epävarmuutta, mutta epäonnistuminen ei automaattisesti tarkoita negatiivista kokemusta. Negatiivinen kokemus syntyy siitä miten itse kokee epäonnistumisen, miten muut reagoivat ja miten antaa muiden reagoinnin vaikuttaa kokemaansa. Jokainen voi siis vaikuttaa omiinkin kokemuksiinsa, mutta se on iso kasvun paikka usein ja minun mielestäni ei kenenkään tarvi tulla muiden reaktioille immuuniksi, mutta tämä oliskin jo aivan oma aiheensa. Tähän sisältyy myös tärkeä ajatus;
voit vaikuuttaa muidenkin kokemuksiin heidän onnistumisten ja epäonnistumisten hetkillä 😉
Pst.
Pakko vinkata teille tähän aiheeseen toinenkin oikein sopiva kirjoitus, jonka juuri hetki sitten luin. Hassua miten me Petran kanssa välillä pyöritellään samankaltaisia ajatuksia samoin aikoihin päässämme 😉
Hyvinvoinnin sietämätön keveys – Lupa onnistua
”BE YORSELF NO MATTER WHAT THEY SAY!”
-STING-
”…onneksi en silti lakannut hymyilemästä ja lopulta nuo on osoittautunutkin yksiksi ihastuttavimmista piirteistäni.” Nimenomaan! Ilman siun hymyjä blogimaailma jäisi paljosta paitsi 🙂 <3
Voi Anna oot ihana, kiitos <3
ja taas hymyillään 🙂