Liikuttumista katsomossa
Välillä mietin, liikuttuuko ketään muu loppuaploodeista samoin kuin minä?
Koen helposti melkeinpä katsomossa kuin katsomossa erilaisia tunteita ja varsinkin loppuaploodit saa minut liikuttumaan. Olen sitten fitnesskisojen tai muiden urheilukisojen katsomossa, teatterissa, bändin keikalla, baletissa… Olen itse näytellyt ja tanssinut, ollut niillä fitnesslavoillakin. Tiedän sen tunteen kun esitys on ohi ja on loppukumarrusten aika, tiedän sen tunteen seistä kisalavalla. Tiedän sen tunteen kun on kaikkensa antanut ja suoritus on ohi, oli sitten kyseessä fitness, näytteleminen tai tanssi. Toki jokainen kokee asiat eri tavoin myös siellä lavalla. Kun sen samanlaisen tai ainakin samankaltaisen tunteen kuitenkin näkee toisten silmissä, niin se vain liikuttaa minua ja joskus jopa silmäni kostuvat ihan siitä toisten fiiliksestä joka välittyy heidän kasvoiltaan ja olemuksestaan.
Viime viikonloppuna olimme hyvän ystäväni Marissan kanssa katsomossa balettia Turun Logomossa, Rock The Ballet: Rasta Thomas´ Romeo & Juliet. Olemme kummatkin Marissan kanssa nuorempina tanssineet balettia ja ollaan ennenkin yhdessä käyty katsomassa balettia, mm. Rock The Ballet -showta.
”Rasta Thomas’s Romeo & Juliet on moderni tulkinta traagista rakkautta käsittelevästä Shakespearen klassikosta. Mukana on kahdeksan virtuoosimaista miestanssijaa ja kaksi naistanssijaa Rock The Ballet -hittishow’staan tunnetusta New Yorkin Bad Boys of Dance -seurueesta, jotka yhdistelevät klassista balettia hip hopiin, moderniin tanssiin, huikeaan akrobatiaan ja jazz-tanssin elementteihin. Adrienne Canterna on luonut show’hun tunteikkaan ja teknisesti edistyksellisen koreografian, jossa Romeon ja Juulian rakkaustarina saa uuden upean kerrontamuodon. Rock The Balletista tutut kekseliäät ja oivaltavat musiikkivalinnat ovat jälleen tanssin ohella pääosassa: mukana on musiikkia mm. Prokofievilta, Vivaldilta, Bruno Marsilta, Lady Gagalta, Jay-Z:lta, Usherilta, Swedish House Mafialta, David Guettalta ja Katy Perrylta.”
Romeo & Julia tarina on toki tuttu, mutta kyllä kummatkin siinä huokailtiin, miten hienosti musiikilla, tanssilla ja kehon kielellä saa kerrottua kokonaisen tarinan, ei siihen sanoja tarvittu. Musiikkia oli siis laidasta laitaan, kuten yllä olevassa kuvailussa esityksessä on kerrottu ja tarina oli sovitettu hienosti nykyaikaan. Tanssijat olivat todella taitavia sekä teknisesti että teatraalisesti. Esitys oli hyvin monipuolinen tansiillisestikin, klassosesta baletista akrobatiaan ja yksi hienoimpia kohtauksia oli ehkäpä hidastettuna esitetty tappelukohtaus, jossa esiintyjät esittivät tanssillisin liikkein hidastetusti kohtauksen. Tunteet tuotiin myös lavalla hyvin esiin ja traaginen tarina sai traagiset kohatuksensa.
En saanut myöskään silmiäni irti tanssiojoiden lihaksista! Sellaiset lihakset ja sellainen kehonhallinta ja kyky liikuttaa kehoaan aivan uskomattomalla tavalla. Naistanssijoiden jalat ja pakaraosasto, etenkin Juuliaa esittäneellä, BOOM! Ottaisin koska vaan sellaiset jalat ja pakarat, toki olisi hienoa myös osata tanssia yhtä taitavasti ja liikuttaa kehoaan yhtä upeasti 😀 Miehet olivat myös todella lihaksikkaita ja lihakset erottuivat todella hyvin niin jaloista kuin yläkropastakin kauttaaltaan, samalla kun kehon kieli oli varsin sulavaa. Naureskelin, että nuo tanssijat vois mennä koska vaan vaikkapa shortsisarjaan ilman mitään kisadieettejä 😀 Olivat aikas kuumaa kamaa 😉
Baletti on todella ihailtavaa ja vaikka tuossa hehkutin noita lihaksiakin niin toin sen tärkeimmänkin esille, sen miten hienoa on miten kokoaninen tarina saadaan kerrottua kehon kielellä, eleiden, ilmeiden ja tanssin avulla musiikin siivittämänä. Miten upeasti kehon saa liikkumaan…
En tiedä mitä tähän loppuun kysyisin teiltä, yleensä kun heitän jonkun loppukysymyksen 😀
Kysynpä ainakin, heräsikö ajatuksia?
Liikututko vastaavissa tilanteissa, entä loppuaploodeissa?
BTW
Mekko – Desigual
Kengät – Tamaris
Laukku – Lindex
Korut – Kalevala
Täällä myös itku-iita ilmoittautuu! Ihan kamalinta on olla keikalla/esityksessä/konsertissa, jossa esiintyy omia ystäviä. Vaikka kuinka tietäisi, että he tekevät sitä parhaimmillaan (tai pahimmillaan) illasta toiseen, niin silti sitä liikuttuu toisten ihmisten taitojen ja valtavan osaamisen edessä. Joskus suosiotaan haluaa osoittaa jollekin tietylle esiintyjälle, ja silloin ehkä vähän liikaakin mölyää ja taputtaa ja vislaa niin että edessä istuvat pitelevät korviaan, mutta se on meidän kiitoksemme heille niinkuin hekin meitä yleisöä kiittävät. Puolin ja toisin, molemmathan me olemme siellä toisiamme varten, esiintyjät ja yleisö! Taiteen kuuluukin liikuttaa!