Hae
Outi Karita

Onko kauneus vain pintaa?

Millainen ihminen on kaunis? Mikä on kauneutta? Mistä kauneus tulee?

Itse koen olevani hyvin aistikas ihminen myös visuaalisesti. Tykkään katsella kauniita asioita, on sitten kyse esineistä, kuvista, luonnosta, sisustuksesta, ihmisistä… Tässä tekstissä pyörittelen ajatuksiani ihmisten kauneuteen liittyen.

dav

Kauneus on hyvin vaikea määritellä, jokaisella on omanlaiset mielipiteensä ja mieltymyksensä. Jokainen voi mielessään kuvitella minkänäköinen on kaunis ihminen, tietyt kasvonpiirteet, hiukset, vartalo…. Kaunis ihminen voi pysäyttää katseen ja huomion itseensä kauniilla ulkonäöllä ainakin hetkellisesti. Onko kauneus kuitenkin vain pintaa vai jotain muutakin?

Onko teidän silmissä kaunis ihminen muuttunut koskaan vähemmän kauniiksi? Entäs toisinpäin? Ihminen joka ei ole ulkoisesti kummemmin kiinnittänyt huomiota säteileekin kauneutta. Nyt ajattelenkin ihmisen käyttäytymistä ja koko olemusta, miten ihmisen sisin lopulta säteilee pintaan ja tekee ison osan kauneuteen. Myös itsevarmuus säteilee ulospäin, se miten itsensä kantaa ja käyttäytyy, Liiallisuus ei ole välttämättä hyvä, se voi tehdä ylimielisen vaikutelman. Terve itsevarmuus ja itserakkaus heijastuvat kuitenkin positiivisesti koko olemukseen. Kun tutustuu ihmiseen, niin hänet näkeekin moniulotteisemmin ja sisin tulee suureen osaan. Kuinka ystävän hymy jo pelkissä kuvissa saa minutkin hymyilemään ja tuo iloisen sekä lämpimän tunteen, se ei olekaan se pelkkä hymy vaan se ihminen hymyn taustalla <3 Ja voihan kyseessä olla vaikka bloggari, jonka teksteihin, tyyliin ja ajatusmaailmana on tykästynyt (itsellä ainakin on tällaisia) 😉

dav

Joku saattaa ajatella ja sanoa ettei kiinnitä ihmisten ulkonäköön huomiota, mutta kyllä minä ainakin kiinnitän. Katselen kaikke ympärilläni ja olen hyvin visuaaalinen ihminen. Jokainen meistä kiinnittää myös jossain määrin huomiota omaan ulkonäköönsä. Mitä valitsemme päällemme? Millaiseen hiustyyliin päädymme? Toiset fiksailevat someen laitettavia kuvia filttereillä, toiset kuvankäsittelyllä. Toiset muokkaavat ulkonäköään meikillä ja hiusväreillä, toiset täyteaineilla ja kauneuskirurgialla. Jokainen tekee omat valintansa ja nämä ovat jokaisen oma asia. En tarkoita arvostella näitä, värjäänhän itsekin hiuksiani, meikkaan, olen valkaissut hampaitani ja miettinyt että voisinko joskus tehdä silmärypyilleni muutakin kuin rasvata….

Ratkaisut omaan ulkonäköön liittyen olisi hyvä tehdä oman maun ja mieltymysten mukaan ei sen takia että esim. kaikilla muillakin on ripisien pidennykset tai että jättäisit pukeutumatta jollain tavalla, koska ajattelet ettei se sovi ikään tai että muut pitävät nolona. Hei, jos sun valinnat on jonkun mielestä ongelma, niin se on sen ongelma! Mä oon oppinut kuittaamaan toisten sanomia kommentteja vaate- ja asustevalinnoistani aika suoraan (tyyliin, no ei kyllä sulle sopisi), musta on noloa lähteä arvostelemaan toisen valintoja ainakaan ääneen tälle toiselle, mikä tällä on tarkoitus? Kummipoikani äiti oli hyvin tokaissut jollekin hänen festarirannekettaan ihmetelleelle (miten yli 40 v. pitää fetsrairanneketta vielä festareiden jälkeenkin kädessä), että ”hei, mä oon jo sen ikäinen että mä voin pitää festariranneketta kädessä jos MÄ haluan”.

dav

Päästäänkin siihen, miten kiinnitämme myös toisten ulkonäköön huomiota vai oletko sitä mieltä, ettet kiinnitä? Toiset kiinnittävät ehkä vähemmän huomiota kuin toiset, toiset keskittyy enemmänkin arvostelevaan huomiointiin, toiset ihailevaan. Kumpaan itse huomaat enemmän kiinnittävän huomiota, kummasta enemmän puhuvan? Millaisen fiiliksen toisten arvostelu negatiiviseen sävyyn tuo? Kannattaako sellainen läyhääminen ja mitä siitä on kenellekään hyötyä? Entäs positiivisten huomioiden jakaminen, eikös niistä tule aikas hyvä olo? Kumpaakin olen itsekin tehnyt ja kyllä joskus tulee tokaistua kaverille, että olipas tuolla nyt outo ratkaisu jonkin ulkonäköön liittyvän asian suhteen…. En tarkoita itseäni nostaa jalustalle tämän asian suhteen, ihmisiä tässä ollaan ja joskus sorrutaan tyhmiin huomioihin ja turhiin pohdintoihin  ja kommentteihin toisiin liittyen, enemmän kuitenkin ihailuun. Tarkoitankin tässä yleistä käyttäytymismallia ja kumpaan kiinnität enemmän huomiota, kumpaa jaat enemmän, positiivista vai negatiivista? Joillakin ihmisillä tuntuu olevan jatkuva arvostelun tarve, se on ikävää.

dav
 

Pääsenkö pohdinnoissani lopputulokseen? Mikä olisi tämän jutun yhteenveto? Ennen sitä vielä pieni pätkä Eckhart Tollen kirjasta Läsnäolon voima, pätkä joka jäi mieleen otsikon Kaiken katoavaisuus ja elämän vaiheet kohdasta.

”Luin äskettäin kuuluisasta näyttelijättärestä, joka kuoli kahdeksissakymmenissä. Kun hänen kauneutensa alkoi rapistua iän tehdessä tuhojaan, hän vajosi epätoivoon ja vetäytyi yksinäisyyteen. Hänkin oli samaistunut tiettyyn tilanteeseen, ulkonaiseen olemukseensa. Ensin tuo tilanne soi hänelle myönteisen kuvan itsestään, sitten surkean. Jos hän olisi kyennyt saamaan yhteyden vailla muotoa ja aikaa olevaan sisäiseen elämään, hän olisi seurannut ulkoisen muotonsa kuihtumista tyyneyden ja rauhan tilassa ja sallinut sen tapahtua. Näin hänen ulkoinen muotonsa olisi tullut yhä läpikuultavammaksi, niin että hänen iättömästä todellisesta olemuksestaan loistava valo olisi hohtanut sen läpi. Silloin hänen kauneutensa ei olisi hävinnyt vaan yksinkertaisesti muuttunut henkiseksi kauneudeksi. Kukaan ei kuitenkaan kertonut hänelle, että tämä on mahdollista.”

dav
 

Kauneuden ei tarvitse olla katoavaista. Anna kauneuden kummuta sisältäsi, koko olemuksestasi, niin näkyy se sinussa aina! Coco Chanelin sanoin:

”Olet kauneimmillasi olemalla oma itsesi.”

Jakakaa tekin ihmeessä ajatuksianne kommenttiboxissa!

dav

0 kommenttia

  1. Sofia kirjoitti:

    Hyviä ajatuksia! Mulle tuli mieleen muutama juttu tosta positiivisten ja negatiivisten huomioiden jakamisesta: ajattelen varmaan omassa päässäni keskimäärin enemmän hyviä kuin ns huonoja juttuja muiden asuista / olemuksista, mutta ääneen niitä hyviä on vaikea sanoa. Kiinnitän aina silloin tällöin nimenomaan naisten olemuksiin huomiota positiivisessa mielessä, mutta tuntuu vähän siltä, että viitsiikö siitä sanoa. Onko ok sanoa jollekin vastaantulijalle että ootpas sä kaunis tänään? Kai se ihan on, mutta kun täällä Suomessa se ei oikeen kuulu tapoihin ja hämmennystä täytyy tietty välttää (:D), niin kynnys tuntuu korkealta.

  2. Sofia kirjoitti:

    Hyviä ajatuksia! Oon ite kiinnittäny huomiota siihen, miten korkea kynnys myönteisiä huomioita on sanoa toiselle. Tai tuntuu, että jostain vaatteesta voi vielä sanoa, mutta onko ok sanoa jollekin vastaantulijalle, että ootpa sä kaunis? Vähän sellanen ajatus, että naisena jollekin miehelle on ihan ok sanoa, mut että mitä se nainenkin sit ajattelee jos sanoo noin 😀 En tiedä onko tää vaan mun päässä, mutta suomalaisena ihmisenä kaikkea hämmennystä on tietenkin ehdottomasti vältettävä 😀

    • Outi Karita kirjoitti:

      Heips Sofia!
      Kiva kun kommentoitsit! Julkaisin nyt kummatkin kommentit, mutta vastaan vain toisen alle 🙂
      Ihan tuntemattomalle tuo kehujen antaminen on varmasti kynnys, mutta uskoisin että pääsääntöisesti vastaanotto on iloinen, ehkä hieman hämmentynytkin, mutta varmasti tuo hyvää mieltä. Jos tilanne tulee kuitenkin luonnostaan esim. kassajonossa edellä olevalle kehaista häntä ei tilannevälttämättä ole niin outo kuin esim. kadulla vain vatsaantulevalle se voisi olla outo tilanne kyllä…. Jos ajattelen itseäni, että joku tulisi yllättäen kehumaan, olisin varmasti hämmentynyt, mutta myös yhtä hymyä 😀 Joku saattaa kyllä ottaa tungettelevanakin. Tietenkään kehuminen kehumisen takia on hieman kornia, mutta jos tilanne ja fiilis on sellainen että voisi kivan kehun antaa niin rohkeasti vain 🙂

  3. iive kirjoitti:

    Mun mielestä kaunis ihminen on sisältä kaunis ja sieltä se kumpuaa ulospäin, aivan sama silloin minkä näköinen ihminen hän sitten onkaan ulkoisesti. Sittenhän on kyllä superkauniita ihmisiä jotka ovat niin säteilevän kauniita sisäisesti ja ulkoisesti, heistä tulee kyllä aika WOW olo! Sä olet muuten sellainen Outi <3
    Kauniiden sanojen sanominen on kyllä tosi vaikeaa. Omalle tyttärelle puhun kyllä kauniita asioita hänestä joka päivä, mutta voisi puhua kyllä muillekin. Voisi vaikka aloittaa tänään 😉

  4. Outi Karita kirjoitti:

    Sähän taisit iive juuri aloittaa 😉
    Ihana kommentti, ihan häkellyin! <3
    Samoja ajatuksia sulla kauneudesta, noinhan se juuri on!

  5. Susan kirjoitti:

    Minä kyllä jaan päivittäin kehuja jos sellaiseen on tarvetta ja usein on 🙂 Ehkä mulla on niin ihana työyhteisö ja mukavat asiakkaat, että on luontevaakin huomioida uusi kampaus tai vaikka vain toisen hymy tai kiva treenikassi. Tosin sitten ei kyllä kehuja irtoa jos siihen ei ole aihetta. Helposti sanon myös, jos jokin asia nyppii tai tuntuu, että tyypissä on jotain feelua. Muutaman asiakkaan kanssa suhde on itseasiassa alkanut sen vuoksi tappelulla ja päätynyt sydänystävyyteen 😀 Pöytä ja hermot on puhdistettu ja löydetty yhteinen sävel ja kaikilla on hyvä olla 🙂

    • Outi Karita kirjoitti:

      Ihanaa Susan! 🙂
      Tuttuja on helpompi kehua kuin ventovieraita, mutta joillekin tämäkin on vaikeaa, ei uskalleta ja pelätään mitähän toinen ajattelee vaikka olisikin tuttu kyseessä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *