Hae
Outi Karita

Mahdollisimman suuri aktiivisuus, ihailtavaako?

Melko aktiivista tää elämä pienen taaperon kanssa on kyllä ihan joka viikko. Tällä viikolla aktiivisuudet kuitenkin paukkuneet tosi korkealle. Mulla on käytössä Polarin aktiivisuusranneke ja oon aiemminkin näistä aktiivisuusjutuista höpissyt. Käytössä mulla on korkein aktiivisuustaso siinä ja sitä on ihan mielenkiintoista seurata. 100 % tulee melko helposti täyteen päivittäin ja välillä paukkuu siellä lähellä 200 %. Kuitenkin olisi ihan hyvä tulla niitä rennompiakin päiviä, sillä jokaisen kroppa kaipaa myös lepoa ja kyllä se kostautuu jos sitä ei saa.

Musta se ei ole mitenkään ihailtavaa tai tavoiteltavaa, että joka päivä on mahdollisimman korkea aktiivisuus. Tosin silloin saa eniten peukkuja ja taputuksia muilta. Harvemmin niitä peukkuja annetaan jos aktiivisuus on vaikka 50% ja kertoo löhöilleensä päivän, vaikka mun mielestä sekin olisi ihan säänöllisesti tärkeää. Tärkeää antaa keholle myös sitä lepoa ja palautumista, ottaa rennommin! Miksei se ole ihailtavaa, vai onko? Musta on!

Tästä ajatus juoksee siihen, miten muutenkin välillä tuntuu että ihailun kohteena somessa on se mahdollisimman iso aktiivisuus, mahdollisimman nopea synnytyksestä palautuminen ja liikkeelle lähteminen, vaikka hei, ihailtavaa olisi musta siinä kohtaa se, että osataan ottaa rennosti. Jokainen saa toki mennä just sillä draivilla, mikä itsessä on, tosilla sitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Kenenkään keho ei siitä synnytyksestä kuitenkaan palaudu kovin nopeasti, oli tausta sitten mikä tahansa ja draivi mikä tahansa. Tämä nyt vain tuli tähän ympättyä kun vähän kuohahduttaa ajatuksia, miten somessa välillä ihaillaan tällaisia ”superpalautujia”. Tähän olen kiinnittänyt jo pari vuotta huomiota, siitä omasta raskausajasta lähtien, kun aloin seurata eri somevaikuttajien raskausaikaa ja sen jälkeistä aikaa. Se, että myös isot vaikuttajat ja liikunnan ja hyvinvoinnin puolella työskentelevät näyttävät mallia tällaisesta supermenosta ei ole välttämättä vain hyvä juttu, se luo paineita ja monet ottavat myös mallia. Enemmänkin toivoisi hyvinvointialan vaikuttajilta, että myös ne suositukset siitä mitä kannattaisi tehdä ja mitä ei, tuotaisiin esiin, vink vink!

En ala ruotimaan ketään yksittäistä somevaikuttajaa, jotka herättäneet noita ajatuksia tai ilmi muita nimiä kuin ne, joiden menoa tykkään itsekin fiilistellä. Jokaisenmeno saa olla sellaista millaista se on. Motivoitukaa ihmeessä teitä motivoivista ihmisistä, mutta muistakaa itse kuunnella itseänne, teidän tarpeitanne ja jaksamistanne sekä huomioikaa suositukset.

PUS!

Onneksi some on monipuolinen ja sieltä löytyy heitä, jotka näyttävät mun mielestä sellaista lempeää ja rennompaakin mallia itsestään huolen pitämisestä, kuten vaikkapa Marissa, Monna ja Mona. Ja ei, en ole kateellinen näille supermamoille, joista edellisessä kappaleessa puhuin. Olen äärettömän tyytyväinen siihen, miten rennosti osasin myös itse ottaa ja kiitollinen myös siitä. Sillä nyt ei tarvi murehtia erkaumista tai virtsankarkailuista, jotka muuten saattaavat vaivata vasta vuosien päästä jos ei ole ottanut huomioon sitä palautumista ajallaan. Joskus myös vaikkapa juokseminen tai vatsalihasten treenaaiminen ei tunnu yhtään pahalta piankin synnytyksen jälkeen, mutta se ei silti olekaan hyväksi sille palautumiselle.

On hyvin yksilöllistä miten kukin palautuu, mutta on tiettyjä fyysisiä seikkoja, jotka vievät kaikilta aikaa ja kannattaa myös perehtyä raskauden jälkeisiin liikuntasuosituksiin, mitä olisi hyvä tehdä ja mitä olisi syytä välttää vähintään se puoli vuotta synnytyksestä. Aina kannattaa ottaa huomioon myös se oma jaksaminen ja sekä fyysinen että henkinen palautuminen. Jokaisen voimavarat ja intressit ovat yksilöllisiä ja ne voivat olla lapsen jälkeen hyvin erilaiset suuntaan tai toiseen mitä ennen lasta ja se on ihan okei. Itse olen aina rakastanut liikuntaa ja rakastans itä yhä, synnytyksen jälkeen kuitenkin intressit olivat lempeässä liikunnassa aiempien rääkkien sijaan ja vasta nyt olen innostunut uudelleen salitreeneistä, jotka myös olleet aikoinaan mun intohimoni. Sainpas tällaisen ajatuksissani pyörivän ajatuksen tähän ympättyä vaikkei tarkoitus ole puhua vain äideistä ja äitien aktiivisuudesta.

Lähtee vähän ajatus ja juttu liitoon, mutta ajattelin kertoa teille vielä tästä viikosta, mistä mun aktiivisuudet on tulleet.

Maanantaina vähän puistoiltiin aamulla pojan kanssa. Puolitapäivin suuntasin töihin 4 tunniksi ja sen aikana tuli paljon kävelyä. Illan otin vähän rennommin.
Askelia kertyi 18 391 ja aktiivisuusprosentti oli 137%

 

Tiistaina lähdettiin ajoissa aamulla liikkelle, tuli tehtyä pari pientä lenkkiä hyötyliikuntana, bussipysäkiltä puolen tunnin kävely Kirjurinluodolle, siellä puistoilua ja 20 min kävely kauppakeskukselle, josta bussilla kotiin.  Päiväunien aikaan vähän rentoilua ja sitten vielä salille tekemään tunnin jalkatreeni.
Askelia kertyi 16 175 ja akttiivisuusprosentti oli 183%

 

Keskiviikkona oli rennompi päivä. Olin aamulla pari tuntia töissä ja sitten suunnattiin Rikun kanssa kaksin Turkuun. Istumista autossa ja istumista kesäteatterissa. Turussa kuitenkin kaikki liikkuminen tapahtui jalan ja askelia tulikin yllättävän paljon! Viikon ainoa päivä kuitenkin kun aktiivisuudet jäi alle sadan.
Askelia kertyi 11 022 ja aktiivisuusprosentti oli 72%.

Torstaina vietettiin rentoa aamupäivää hotlalla ja vähän käytiin kävelemässä Turun keskustassa. Automatka taas kotiin ja rentoilua sekä vähän pyykkäyshommia. Illalla kuitenkin halusin käydä pyörälenkillä rentoiluiden ja hyvin syödyn Turun reissun jäljiltä, tuntui että kroppa kaipasi nyt vähän sulattelua. Pyörälenkillä oli poistu mukana kyydissä.
Askelia kertyi 13 304 ja ajktiivisuusprosentti oli 102%.

Perjantaina kävin pari tuntia aamupäivällä töissä ja otin alkupäivää rennosti. Iltapäivällä kotipuuhailua ja ns. viikkosiivousta. Illalla pyöräilin treffeille kaverin kanssa kaupunkiin ja tietty takaisin kotiin.
Askelia kertyi 14 910 ja aktiivisuusprosentti oli 112%.

Lauantaina aamusalla puolisen tunnin pyörälenkin saattelemana pojan kanssa leikkipuistoon. Pojan päiväunien aikaan kävin salilla tekemässä tunnin yläkroppatreenin. Ilta sitten rennommin.
Askelia kertyi 12 731 ja aktiivisuusprosentti oli 135%.

Sunnuntaina, no päivä on vielä vähän kesken ja voi olla että tänään jää myös aktiivisuus alle sadan. Yllättävän paljon kuitenkin vaatehuoneen siivouksessa kertyy askelia ja aktiivisuutta. Nimittäin alkupäivän usemman tunnin vietin vaatehuonetta siivoten ja uudelleen järjestellen ja voin kertoa, että se oli aikamoinen urakka! Käy instassa kurkkaamassa 😉
Askelia oli kertynyt ilta kuuteen mennessä 9388 ja aktiivisuusprosentti 83%.

Huh, jos ensi viikolle tuli vähän rennompaakin menoa!
Se on tavoite!

Heräsikö ajatuksia?

Ps. Aktiivisuuteenhan vaikuttaa muukin nuo askeleet. Siihen vaikuttaa mm. aktiivisuuden intensiteetit ja sykkeet.
Tästä olen aiemmin postaillut tarkemmin postauksessa

Aktiivisuus ja…

Synnytyksen jälkeisestä palautumisesta olen kirjoittanut mm. seuraavissa postauksissa

Vatsalihasten erkauma ja lantionpohjan toiminta 2 kk synnytyksestä

Raskaudesta palautuminen ilman kiirettä

Äitien lihoaminen puhuttaa

Äidin oma Pilates ja sen tuomat edut synnytyksen jälkeen

Parisuhdeaikaa Turussa

Oltiin Rikun kanssa kaksin viettämässä parisuhdeaikaa Turussa tällä viikolla. Meillä on ens viikolla 9-vuotis hääpäivä ja vietettiin sitä hieman ennakkoon nyt tällä viikolla kun saatiin poitsu yöhoitoon isovanhemmille. Ens viikolla sitten varsinaisena päivänä vietetään hääpäivää piknikin merkeissä lasten jazzeilla.

Lähdettiin aamupäivästä ajelemaan kohti Turkua ja päästiin hotlaankin kirjautumaan jo yhden jälkeen, kun oltiin perillä. Meillä oli huone Aurajoen rannalla sijaistevassa Radisson Blu:ssa, aivan ihana hotla ja hyvällä paikalla! Riku oli ottanut inan paremman huoneen ja meillä olikin jokinäkymällä kiva huone. Kamppeet hotlalle ja sitten suunnattiinkin kävellen kohti Samppalinnaa.

Me ollaan vuodesta 2007 asti käyty joka kesä Samppalinna kesäteattreissa. Siitä vain muodostui perinne, jota ei voi enää katkaistakaan. Tänä vuonna siellä meni Disney musikaali Perjantai on  pahin ja oli oikein sopiva kesäralli niin sanotusti, hauska, kepeä ja viihdyttävä. Teatterin jälkeen suunnattiin jokilaivoilel käymään tuopillisilla ja siitä käveltiin käymään hotlalla nopsaan.

Nälkä ilmoitteli jo itsestään vaikka matkaeväänä syötiin ajomatkalla jo mun tekemät täytetyt patongit ja kesäteatterissa mussutettiin karkkia. Löydettiin tiemme Brahen kellariin syömään. Ihanan tunnelmallinen ravintola ja aivan superhyvä ruoka. Meikä söi alkuun etanoita ja pääruoaksi karitsaa. Jälkkärille käveltiin jokirantaan syömään gelatoa, joka oli kyllä pienoinen pettymys, mutta ilma kuittasi pettymyksen.

Aivan ihana kesäilta ja muutenkin niin ihana kesäpäivä oli takana. Ilma oli just sopivan lämpimä ja aurinkoinen! Tuntui kun jossain kauempanakin olisi ollut matkoilla. Oltiin todella rentoutuneita. Ei me sen isommin lähdetty sitten Turun yöhön. Pääasia oli viettää kahdenkesken aikaa ja rentoutua. Kunnon yönet oli myös kummallekin tärkeitä ja seuraavana aamuna saatiin heräillä omaa tahtia. Oli ihana käpertyä hotellin muhkeisiin peittoihin ja vaikka jostain syystä sitten heräilinkin yöllä muutamia kertoja niin oli ihana nukkua aamusti just niin pitkään kun itestä tuntui hyvältä ja mähän heräsin seiskan maissa, mutta makoilin sängyssä kasiin, koska mä sain!

Mähän heräsinkin ennen Rikua ja lueskelin siinä tunnin ajan ennenkuin Riku heärsi. Päästiin nauttimaan ihanasta ja kiireettömästä aamupalasta ilman keskeytyksiä. Aamupalan jälkeen mä suuntasin vielä kylpyyn! Otettiin ihanan rennosti aamu. Ennen kotiinlähtöä käppäiltiin vielä yhdelle kenkäkaupalle, jonkaolin illalla bongannut ja uudet kesäsandaalit lähti mukaan. Puoliltapäivin sitten startattiin kotia kohti.

Jännä, mitä lähemmäs Poria tultiin sitä kiireempi tuli ja sitä malttamattomammaksi mieli tuli. Olihan sitä nyt ikävä poikaa ja hänen halailuaan! Ikävästä huolimatta, reissu teki kyllä hyvää ja oli aivan ihanaa!!!

Ensi viikolla tosiaan 9-vuotis hääpäivä!
Instassa kerroinkin, että nyt saa heittää kysymyksiä parisuhteeseen liittyen, niin kokoan niistä sitten vastauspostauksen.
Edelleen kysymyksiä saa siis heittää ja jätä vaikka tämän postauksen kommenttikenttään kysymyksesi!

Lue myös

Kesäkuun treffit rentouttivat PMS-mielen

IG

@outikarita